Lapsi tarvitsee muutakin kuin ruokaa ja rakkautta. Pienillä tuloilla lapsi jää oleellisista asioista paitsi ja kärsii

[Mörköäiti]

Siis katsokaa nyt herranjumala millaisessa maailmassa me elämme :O
Eikö kenellekään muulle tosiaan tule mieleen, että tässä on jotain tosi pahasti pielessä?

Kuuluuko ihmisen todellakin saada kaikki, mitä TEKEE MIELI?
Miksi tavaroiden määrä ja merkki on tekijä, joka määrittelee ihmisen arvon?
Miksi edellisten seurauksena ei keskustella siitä, miten lapset pitäisi kasvattaa jotta he eivät syrjisi toisiaan lippalakkien perusteella vaan todetaan vain että lippalakki on välttämätön ettei syrjitä?
Minkä takia meillä ei ole kehittäviä harrastuksia, jotka eivät maksa 400€/lukukausi?

Näin juuri. Ja miksi ei kasvattaisi lasta ajattelemaan ITSE ja kriittisesti. Olen jo nyt nelivuotiaan kanssa joutunut keskustelemaan esim. mainoksista ja mihin niissä pyritään, ja miksi vaikka hellokittyn kuva laitetaan tavaroihin, jotta lapset haluaisivat ostaa sen jne. Sillä, että ostaa kritiikittömästi kaiken, mitä mainostetaan ja mitä ympärillä olevat ihmiset kuluttavat, ei kyllä taideta saada kovin älykästä jälkeä, vaikka kuinka olisi matkusteltu siinä samalla

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28838585]Suuresta osasta ap:n ajatuksista samaa mieltä.

Tässä lainatussa tekstistä kuitenkin vähän eri mieltä. Voisikohan olla niin, että kyse ei ole matkailusta tai matkustelun puutteesta? Voisiko tuo mainitsemasi "tyhmyys" olla vain perhetaustasta kiinni? Luulen, että ymmärrän mitä haet tuolla ajatuksella takaa. Voisiko kuitenkin olla, että aktiiviset kriittiseen ajatteluun lastaan kannustavat vanhemmat myös matkustelavat lapsensa kanssa paljon? Eli kyse ei ole matkailusta vaan vanhempien asenteesta ja valmiuksista keskustella jälkikasvunsa kanssa? Vähän sama asia kuin se, että korkeakoulun käyminen periytyy eli korkeasti koulutettujen vanhempien lapset käyvät todennäköisemmin yliopiston kuin vähemmän koulutettujen.[/QUOTE]

Varmasti tämäkin pitää paikkaansa. Mutta itse kun on matkustellut paljon ja asunutkin useassa eri maassa, sen eron asenteissa kyllä huomaa. En puhuisi todellakaan mistään tyhmyydestä vaan siitä, että kun näkee miten asiat ovat muualla, myös ajattelee asioista eri tavalla. Kuten esim. se, että niin moni, sanoisin, että suurin osa ihmisistä, on sitä mieltä, että vain Suomessa tehdään asiat oikein vaikkapa nyt omilleen muuton tai lasten kasvatuksen suhteen, mutta kun on nähnyt, että asiat toimivat yhtä hyvin ellei jopa paremmin kun ne tehdään toisella tavalla, sitä osaa suhtautua vähemmän jyrkästi asioihin.

 

[sanotaanko näin]

No, mä olen asunut vuoden afrikan slummissa, joten mielestäni, ap, sun tekstisi on kermaperseen lässytystä.

 

["Lucy"]

Ja myös se satutti jo ala-asteella, kun syksyisin koulun jälleen alettua, varakkaiden perheiden lapset kertoivat innoissaan ulkomaanmatkoistaan, ja me emme koskaan käyneet missään emmekä tehneet mitään, grillasimme omassa pihassa, siinä se.

Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka.

 

[Doves harmaana]

Itse katson, että yhden lapsen saan elätettyä todella hyvin ja pysytyn häntä auttamaan vielä hänen olessa aikuinen. Olen köyhän perheen lapsi ja sitä samaa en halua omalle lapselle. Onneksi silloin ei ollut nykyajan höpötyksia ja kaverit lainasivat vaatteita, kun tiesi ettei minulla niitä montaa ollut. Kiitos heille, kun eivät syrjineet. Nykyään on meno ihan toinen ja en halua lapseni kokevan huonomuuden tuntoa koska minulla ei olisi varaa antaa hänelle nykyaikaista elämää. Ajat ovat muuttuneet, huononpaan suuntaan valitettavasti.

 

[Hansu81]

[QUOTE="noh";28838542]Joku raja kuitenkin tuossakin. Tuskin kenenkään lapsen elämä tuhoutuu jos ei saa kaikkea mahdollista. Ja pienillä tuloilla pystyy kyllä järkkäämään kaikkea tarvittavaa jos käyttää rahansa oikein. Me ollaan virallisen luokituksen mukaan pienituloisia,nettotulot yhteensä noin 4 tonnia/kk.meillä kaks lasta ratsastaa,kaks soittaa pianoa,yks viulua,.aina on pystytty ostaa kunnolliset välineet harrastuksiin, lapset matkustaa joka vuosi, jne. mutta mä oon myös silti sitä mieltä ettei lapselle tarvi antaa puolta valtakuntaa ja kuuta päälle.se,että jotakuta kiusataan siks ettei sillä oo kaikkia hienoimpia vehkeutä,on meidän aikuisten vika.kuka mahtaa ooettaa lapsille että köyhä,jolla ei oo kaikkea, on huonompi kun muut? Ne lasten asenteet lähtee aikuisista ja peiliin saa katsoa jokainen.[/QUOTE]

Ei millään pahalla, mutta tuo 4000 kuussa ei musta ole pienituloinen... Siis ei missään tapauksessa rikaskaan, mutta on perheitä, joiden tulot on 2000e/kk ja jollain varmaan vähemmänkin. He ovat käsittääkseni pienituloisia, sinä keskituoloinen tai ainakin sinne päin.

 

["vieras"]

Mie oon eri mieltä tuosta matkailukohdasta. Yhtään kukaan ei tarvitse ulkomaanmatkoja tiettyihin kohteisiin kasvaakseen kunnolliseksi aikuiseksi. Se,että ei koskaan pääse mihinkään on aivan eri asia kuin se,että täytyy päästä ulkomaille tietyn verran.

Samoin se ettei ole tietynmerkkistä lippistä/polkupyörää/sukkia kertoo siitä että vain niitä arvostavan arvomaailma on perseellään. Okei, lapsi tarvitsee lippiksen, polkupyörän ja sukat, mutta on aivan sama lukeeko niissä DC, Jopo ja Polarn o pyret vaiko Anttila, Biltema ja Lindex. Kiusaamista ei lopeta se että on "oikeanmerkkiset ja oikeanväriset" varusteet. Kiusaaminen on kiusaajan aloittama asia, ja takuulla kun kiusattu hankkisi ne juuri sillä hetkellä "oikeat" tavarat keksittäis jokin muu mitä pitäisi olla. Ongelmaa täytyisi alkaa ratkoa siis aivan toisesta suunnasta.

Ei tietystikään tarvitse matkustelua kasvaakseen kunnolliseksi aikuiseksi. Mutta niitä tarvitsee kasvaakseen kulttuureista tietoiseksi, suvaitsevaiseksi maailmankansalaiseksi. Ilman matkustusta voi olla täysin kunnollinen, normaali ja onnellinen ihminen, mutta kyllä se vain pitää paikkaansa, että matkustaminen avartaa.

 

["vierailija"]

Ei se ihan niinkään mene. Kaverini oli rikkaasta perheestä ja ei saanut mitään ylimääräistä, kuin taas minä vähävaraisesta perheestä sain harrastuksen ja siitä isona ammatin. Ja meitä lapsia oli viisi, ja kaikki sai saman verran. Kaverini vanhempia ei kiinnostanut mikään yleissivistys, sai kyllä huomiota kun oli ainoa lapsi. Saman sain minäkin.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28838640]Tavaraa tärkeämpää lapsellekin on elämykset. Ja toisia elämyksiä saa vain rahalla. Tutkimustenkin mukaan raha tuo onnea ja erityisesti rahalla hankitut elämykset, ei niinkään materia. Kun elämme maailmassa, jossa voi matkustella, käydä ulkona syömässä, harrastaa, käydä teatterissa jne. on täysin normaalia, että ihminen haluaa näitä asioita tehdä ja on pettynyt, jos ei pysty niitä tekemään.[/QUOTE]

No, sitten on muutamia vaihtoehtoja. Voi yrittää keksiä keinoja saada niitä haluamiaan elämyksiä (matkustelu, harrastukset, ulkona syöminen, kulttuuriharrastukset) vähemmällä rahalla. Sekin on mahdollista.

Ja voi miettiä onko elämyksissä hienoa se, että on maksanut niistä, vai niiden sisältö. Mikäli päätyy jälkimmäiseen, voi pyrkiä löytämään paljon ilmaisia tai halpoja/halvempia elämyksiä. Niitäkin on. Joitain elämyksiä saa vain rahalla, mutta useita saa myös ilman rahaa. Haluaako juuri sen tietyn, mikä maksaa 5000 euroa, vai haluaako joko sen tai jonkun muun, joista jotkut voivat olla omalle kukkarolle sopivia.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28838661]Varmasti tämäkin pitää paikkaansa. Mutta itse kun on matkustellut paljon ja asunutkin useassa eri maassa, sen eron asenteissa kyllä huomaa. En puhuisi todellakaan mistään tyhmyydestä vaan siitä, että kun näkee miten asiat ovat muualla, myös ajattelee asioista eri tavalla. Kuten esim. se, että niin moni, sanoisin, että suurin osa ihmisistä, on sitä mieltä, että vain Suomessa tehdään asiat oikein vaikkapa nyt omilleen muuton tai lasten kasvatuksen suhteen, mutta kun on nähnyt, että asiat toimivat yhtä hyvin ellei jopa paremmin kun ne tehdään toisella tavalla, sitä osaa suhtautua vähemmän jyrkästi asioihin.[/QUOTE]

Juuri näin. Lapsuudenystäväni ei päässyt koskaan ulkomaille perheensä kanssa, mutta nyt aikuisena repäisi ja muutti ulkomaille Eli toisaalta se voi olla suuri haave ja motivaattorikin - ja aikuisena voi matkustella mielen määrin.

Silti pidän isompana, traagisempana ja surullisen yleisenä (!!) mielenterveys ja alkoholiongelmia lapsiperheissä.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="Lucy";28838663]Ja myös se satutti jo ala-asteella, kun syksyisin koulun jälleen alettua, varakkaiden perheiden lapset kertoivat innoissaan ulkomaanmatkoistaan, ja me emme koskaan käyneet missään emmekä tehneet mitään, grillasimme omassa pihassa, siinä se.

Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka.[/QUOTE]

Ei millään pahalla, mutta tuo ei kyllä ollut rahasta vaan halusta kiinni.

 

[Birgitte]

Kyllä se kriittinen ajattelu ja oppimishalu lähtee aikuisten esimerkistä ja avoimesta kasvuympäristöstä, ei Prahan matkasta. Itse olen köyhän perheen lapsi, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Muistan kyllä, että joskus harmitti, kun ei ollut kunnon suksia ja joutui luistelemaan käytetyillä luistimilla, silti olen aina ollut aktiiviliikkuja, en ole koskaan tympääntynyt liikunnan harrastamiseen. Jos se into sisällä palaa, se ei sammu tylsiin luistimiin, ja viimestään aikuisena se syttyy uuteen paloon, kun on itse varaa ostaa kunnon välineet. En minä lapsena matkustellut tai pukeutunut muotivaatteisiin, eikä se ole jäänyt harmittamaan millään tavalla.

 

["vieras"]

No, sitten on muutamia vaihtoehtoja. Voi yrittää keksiä keinoja saada niitä haluamiaan elämyksiä (matkustelu, harrastukset, ulkona syöminen, kulttuuriharrastukset) vähemmällä rahalla. Sekin on mahdollista.

Ja voi miettiä onko elämyksissä hienoa se, että on maksanut niistä, vai niiden sisältö. Mikäli päätyy jälkimmäiseen, voi pyrkiä löytämään paljon ilmaisia tai halpoja/halvempia elämyksiä. Niitäkin on. Joitain elämyksiä saa vain rahalla, mutta useita saa myös ilman rahaa. Haluaako juuri sen tietyn, mikä maksaa 5000 euroa, vai haluaako joko sen tai jonkun muun, joista jotkut voivat olla omalle kukkarolle sopivia.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Jos rahat riittää edes pieniin elämyksiin, se on hyvä. Jos taas lapsi ei koskaan pääse mihinkään, ei huvipuistoon, ei museoon, ei ravintolaan, ei naapurikaupunkiin, on se mielestäni erittäin surullista.

 

[kaikkea saa lukea]

[QUOTE="vieras";28838678]Ei tietystikään tarvitse matkustelua kasvaakseen kunnolliseksi aikuiseksi. Mutta niitä tarvitsee kasvaakseen kulttuureista tietoiseksi, suvaitsevaiseksi maailmankansalaiseksi. Ilman matkustusta voi olla täysin kunnollinen, normaali ja onnellinen ihminen, mutta kyllä se vain pitää paikkaansa, että matkustaminen avartaa.[/QUOTE]

Eikä tarvitse! Nykyään tietoa muista kulttuureista saa vaikka ihan netistä. Tai oletko kuullut kirjoista? Perustele tuo, että jossain turistikohteessa lomaileva ihminen on jotenkin suvaitsevampi???

Matkustaminen on kivaa, mutta ei siitä nyt herran tähden pidä sen isompaa numeroa tehdä.

 

[Tapiontytär]

Kaikissa näissä pientuloisia perheitä koskevissa keskusteluissa mua riepoo se sama asia: ei huomioida että elämäntilanteet muuttuu, perheen tulot voi heitellä tosi radikaalisti sinä aikana kun jälkikasvu on 0-18v.

Mun nuorimmainen on 1, vanhin on 15. Eli kunnes nuorinkin on täysi-ikäinen, olemme eläneet lapsiperheenä kolme vuosikymmentä.

 

[Rollolainen]

Ei millään pahalla, mutta tuo 4000 kuussa ei musta ole pienituloinen... Siis ei missään tapauksessa rikaskaan, mutta on perheitä, joiden tulot on 2000e/kk ja jollain varmaan vähemmänkin. He ovat käsittääkseni pienituloisia, sinä keskituoloinen tai ainakin sinne päin.

Meillä tulot näin: miehen tulot 900, mun 600,lapsilisä 219 ja asumistuki reilut 300.
ja kun tästä vähentää vuokran jota jää vielä asumistuenkin jälkeen maksetttavaksi reilut 700 ei enää paljoa käytettävissä ole. Silti lapset saa kouluunkin sukset ja luistimet uutena, vaikka niitäe i käytgettäis kuin kerran, myös vaatteita heillä on ja harrastaakin saavat.
ulkomailla kyminen ei ole pakollista, kotimaassakin on varmasti meielenkiintoisia kohteita

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28838684]
Silti pidän isompana, traagisempana ja surullisen yleisenä (!!) mielenterveys ja alkoholiongelmia lapsiperheissä.[/QUOTE]

Totta kai. Ihan täyttä kermaperseilyähän tämä on, kuten joku jo sanoi. First world problems. Mutta kuitenkin ihan relevantti asia meidän yhteiskunnassamme.

 

["vieras"]

Kyllä se kriittinen ajattelu ja oppimishalu lähtee aikuisten esimerkistä ja avoimesta kasvuympäristöstä, ei Prahan matkasta. Itse olen köyhän perheen lapsi, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Muistan kyllä, että joskus harmitti, kun ei ollut kunnon suksia ja joutui luistelemaan käytetyillä luistimilla, silti olen aina ollut aktiiviliikkuja, en ole koskaan tympääntynyt liikunnan harrastamiseen. Jos se into sisällä palaa, se ei sammu tylsiin luistimiin, ja viimestään aikuisena se syttyy uuteen paloon, kun on itse varaa ostaa kunnon välineet. En minä lapsena matkustellut tai pukeutunut muotivaatteisiin, eikä se ole jäänyt harmittamaan millään tavalla.

Mullakaan ei ole ollut isää koskaan elämässä. En silti voi sanoa että en ole jäänyt mistään paitsi, vaikka lapsuus oli onnellinen ja turvallinen. Sitä mitä ei ole - ei osaa kaivata. Sitä et voi sanoa ettei matkustelu olisi arvartanut, opettanut ja sivistänyt sinua, enkä minä sitä että isä ei olis tuonut turvaa ja isällistä rakkautta mulle.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28838640]Kun elämme maailmassa, jossa voi matkustella, käydä ulkona syömässä, harrastaa, käydä teatterissa jne. on täysin normaalia, että ihminen haluaa näitä asioita tehdä ja on pettynyt, jos ei pysty niitä tekemään.[/QUOTE]

On myös täysin normaalia, että toisinaan joutuu pettymään. Sitten siitä päästään yli ja mietitään josko jokin muu juttu olisikin yhtä kiva tai jopa kivempi.

 

["vieras"]

Eikä tarvitse! Nykyään tietoa muista kulttuureista saa vaikka ihan netistä. Tai oletko kuullut kirjoista? Perustele tuo, että jossain turistikohteessa lomaileva ihminen on jotenkin suvaitsevampi???

Matkustaminen on kivaa, mutta ei siitä nyt herran tähden pidä sen isompaa numeroa tehdä.

Toki tietoa saa, mutta tieto ja kokemus on täysin eri asioita. Kyllähän sitä töistäkin saa teoriatietoa kirjoista, mutta jostain kumman syystä joka ikinen koulutus taitaa sisältää myös sitä käytännön tekemistä.

 

["Kukka"]

Ymmärrän aloituksen tarkoituksen, mutta jotenkin jättää tyhjäksi.

Olen itse kasvanut isossa ja melko vähävaraisessa perheessä, jossa harrastettiin ahkerasti monenlaisia asioita. Olen opetellut itse soittamaan vanhalla harmoonilla (ja myöhemmin pianolla) sekä harrastanut piirtämistä ja maalaamista niin ahkerasti ja intohimoisesti, että visuaalisesta alasta pn tullut minulle ammatti. Harrastuksiin meni meillä melko vähän rahaa, vaikka olimme aktiivisia.

Nykyään ajatellaan yleisesti, että harrastukset ostetaan jostain tiskiltä paketteina ja sitten niitä harrastetaan. Omaehtoista harrastamista ei tunnuta edes pidettävän harrastamisena.

Monet asiat ja ongelmakohdat, joita ap kirjoituksessaan kuvaili, ovat ratkaistavissa luovuudella.

 

[PiXX]

Olen samaa mieltä harrastuksesta, etenkin urheilua ja liikuntaa haluan tukea ja jos minulla ei olisi varaa edes yhteen liikuntaharrastukseen niin jakaisin vaikka lehtiä aamuyöllä että voisin seuran jäsenyyden maksaa ja ostaa nappulakengät. Liikunnan oppiminen osaksi arkea varhaislapsuudessa on panostus terveisiin elämäntapoihin aikuisena.

MUTTA. Vaikka minulla olisi miljoona euroa tilillä, en osta lapselleni kaikkea mitä muilla on. Tämä asia on ollut perheessäni tapetilla kun ala-aste ikäinen lapsi haluaa oman tietokone-puhelimen (en edes tiedä mikä laitteen nimi on, sellainen lituska A4 kokoinen kännykkä jossa on netti).. Pienempi taas protestoi kun ei saa pelata tietokoneella (kaikki muut saa). Nuorin 5-vuotias. Syy tähän on se että en halua lapseni passivoituvan ruudun ääreen päiväksi. Nyt kun heillä ei ole pelejä he piirtävät, pelaavat lautapelejä, lukevat kirjoja, leikkivät roolileikkejä, ulkoilevat paljon. Pidän linjan kunnes lapset ovat ylä-asteella sillä ehdolla että he käyvät harkoissan ja tekevät läksyt/lukevat tenttiin ennen internettiin jumiutumista..

Ulkomaat. Olen niin pirun lentopelkoinen ettei tule kysymykseenkään mennä lentokoneella yhtään minnekkään. Egyptiin voi tutustua katsomalla dokumentin ja sinne pääsee kun on tarpeeksi vanha matkustamaan yksin.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28838678]Ei tietystikään tarvitse matkustelua kasvaakseen kunnolliseksi aikuiseksi. Mutta niitä tarvitsee kasvaakseen kulttuureista tietoiseksi, suvaitsevaiseksi maailmankansalaiseksi. Ilman matkustusta voi olla täysin kunnollinen, normaali ja onnellinen ihminen, mutta kyllä se vain pitää paikkaansa, että matkustaminen avartaa.[/QUOTE]

Totta on, että matkustaminen avartaa. Ja kyllä itsekin mieluummin lähden matkalle kuin olen lähtemättä. Mutta tuo lihavoitu lause ei pidä paikkaansa. Myös ilman matkailua on kyllä mahdollista kasvaa kulttuureista tietoiseksi ja suvaitsevaksi ihmiseksi. Maailmankansalaiseksikin - mikä ettei, mitä nyt sillä satut tarkoittamaankaan... Suurin osa matkustelevista ihmisistä tuskin ovat varsinaisesti mitään "maailmankansalaisia", kaikki eivät suinkaan ole suvaitsevaisia tai edes kulttuureista erityisen tietoisia. Riippuu niin, miten matkustaa ja minne ja millaisella asenteella.

 

[Lokki]

Meillä tulot näin: miehen tulot 900, mun 600,lapsilisä 219 ja asumistuki reilut 300.
ja kun tästä vähentää vuokran jota jää vielä asumistuenkin jälkeen maksetttavaksi reilut 700 ei enää paljoa käytettävissä ole. Silti lapset saa kouluunkin sukset ja luistimet uutena, vaikka niitäe i käytgettäis kuin kerran, myös vaatteita heillä on ja harrastaakin saavat.
ulkomailla kyminen ei ole pakollista, kotimaassakin on varmasti meielenkiintoisia kohteita

Kenties liian iso asunto henkilömäärään nähden?

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28838710]Totta kai. Ihan täyttä kermaperseilyähän tämä on, kuten joku jo sanoi. First world problems. Mutta kuitenkin ihan relevantti asia meidän yhteiskunnassamme.[/QUOTE]

Meillä on valta vaikuttaa siihen, millaisessa yhteiskunnassa elämme.

Olen joka päivä vakuuttuneempi siitä, että suurimmalle osalle ihmisistä tekisi hemmetin hyvää kantaa talousvetensä kaivosta ja asioida ulkohuussissa.