Lapsi tahtoo koiranpennun. Asutaan krstalossa. Yh äiti

Asumme krs.talo huoneistossa, lapset ovat 2.ja4.luokkalaisia, ja itse käyn töissä.
Joululahjaksi haluavat koiranpennun. Aamulenkkeilyn hoitaisin minä, iltapäivän lapset lenkkeilyttävät ja illalla sitten kaikki yhdessä. Eli, kokeneet koiranomistajat, kerronko lapsille ettei mitään toivoa vai voidaanko toivoa sellaista lahjaa tietyin edellytyksillä? Mitä kaikkea taloudellisia seikkoja täytyy ottaa huomioon niinkuin alkuvaiheessa, ja mahdolliset tulevat? Jos hankkitaan niin rotu olisi ns.sekarotuinen ja mielellään pienikokoinen

 

Ei koiraa kerrostaloon. Eikä varsinkaan niin, että lapset joutuvat hoitamaan osan ulkoilutuksista. Viimeksi eilen lenkillä ollessani joku koululaispoika yritti pitää koiraa aloillaan kun koira veti joka suuntaan.

 

Siitähän lähdetään, että lapselle ei osteta lemmikkiä. Sinä aikuisena olet todellakinn täysin vastuussa siitä eläimestä.

 

Kyllähän lapset nyt lupaavat lenkkeilyttää koiran joka päivä ja säässä kuin säässä. Entäs kun tuleekin eka kerta kun lapsi lähteekin ennemmin kaverille? Alatko kiristää koiran myymisellä vai miten saat homman toimimaan joka ikinen päivä? Mä en kyllä edes antaisi tuon ikäisten lasten ulkoiluttaa nuorta koiraa ilman aikuista niin kauan kun peruskoulutus on kesken. Tarpeeksi paljon on nähty pieniä "kouluttajia" häsläämässä koiran kanssa.

 

Älä hanki koiraa tuommoseen tilanteeseen. Selvästikään sullakaan ei oo kokemusta koirista. Varsinkin alkuvaiheessa ei voi olla pitkään yksin, koiranpentu ei edes ole sisäsiisti ja jättäisit puoleksi päiväksi itsekseen? Vai onko sulla joku pidempi loma just jouluna?

Koira sitoo tosi paljon, luulis että olisit lasten kanssa tarpeeksi sidoksissa, siihen vielä koira niin et varmasti ikinä pääse mihinkään. Vai onko lähellä joku sukulainen tms joka voisi välillä hoitaa koiraa?

 

"Lapset haluaa koiranpennun." Niin, pennun. Sen suloisen pienen kivan, jonka kanssa voi leikkiä. Eivät sitä isoksi sitten kuitenkin kasvanutta sekarotuista, jota täytyy ulkoiluttaa myös 3 vuoden päästä vaikka "v*'***ttu ei kiinnosta kun olen niin teini". Ei lapsi voi kouluttaa koiraa. Ei lapsi voi kantaa vastuuta koirasta.

Eli: Lapsille EI hankita lemmikkieläimiä. Jos äiti haluaa ja on valmis kantamaan vastuun KAIKESTA koiraan liittyvästä ja pystyy siihen yksin, on asia ok. Lapsille ei saa yksin sälyttää mitään vastuuta elävästä olennosta. Toki voi ottaa lapsen mukaan koiranhoitoon, mutta vastuu on aina aikuisen.

Rahaa pitää koiraperheessä olla aina se n. 500 euroa ylimääräistä varattuna koiran menoihin. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu ja eläinlääkäri maksaa.

 

Kuka hoitaa koiraa, kun menette jonnekin yö kylään? Vai voiko kaikkialle ottaa koiran mukaan? Entä jos itse haluat mennä jonnekin yöksi vaikka lasten isäviikonloppuna? Otatko koiran mukaan? Vai meneekö koira lasten kanssa joka paikkaan? Miten lasten isä suhtautuu? Matkustatteko ulkomailla koskaan? Käyttekö risteilyllä? Tai Lintsillä? Kuka hoitaa koiraa?

Koiranpito maksaa. Rokotuksetkin pentuna on monta sataa.

 

Ota joku muu lemmikki. Joku kiva pehmoinen jonka elinikä on 2-4v tai sitten sisäkissa.
Lapset rakastavat lemmikeinään ihan samalla tavalla gerbiilejä, pupuja, koiria, kissoja kuin koiriakin. Koiria vain yleensä halutaan.

Itse en voi koiranomistajana suositella, on aidosti välillä raskasta tehdä ne 3 lenkkiä päivässä, varsinkin kun pitäisi useamman kilometrin lenkkiä painaa raskaan työpäivän jälkeen.
Äläkä laske lapsista mitään apua, oot lopulta kuitenkin oman onnesi nojassa.

 

Kokeile ensin jpllain helpommalla esim. hamsterilla. Siinä tulee kuitenkin opeteltua joka päivä hoitamista, mutta ei ole yhtä vaativa kuin koira

 

Samoilla linjoilla, eli koira hankitaan koko perheelle, ei lapsille, ja aikuinen on luonnollisesti vastuussa kaikesta. Siinä kohtaa eri mieltä, etteikö koira sopisi kerrostaloon. On toki rotuja, jotka tarvitsevat sen vartioitavan pihan ja ulkotarhan, mutta pääsääntöisesti koira kuin koira sopii myös kerrostaloon.

Pentu kannattaa ottaa sellaiseen aikaan, että on mahdollista olla sen kanssa paljon. Esim. loma-aikaan. Vaikka meillä on pieni, kolmekiloinen koira, mun kahdeksanvuotias ei saa ulkoiluttaa sitä. Hän saa kyllä pidettyä sen aloillaan, mutta ei pysty tekemään yhtään mitään, jos isompi koira hermostuu meidän pelkoräksyttävään koiraan. Niinpä hänen ulkoiluttamisvuoronsa alkavat kuta kuinkin yläasteella.

Aikuisena koira kestää hyvin sen, että sinä ulkoilutat aamulla ja heti kun tulet kotiin, lasten ei tarvitse lähteä. Pentu onkin sitten eri juttu, silloin tulee pissavahinkoja vaikka olisit vain jonkun tunnin poissa. Sanomalehtiä lattialle ja matot pois .

Jos koira ei sairastu, ainoat kulut ovat ruoka, rokotukset ja välttämättömät tarvikkeet kuten talutushihna, ruoka- ja vesikupit, hyvät kynsisakset ja leluja. Jos koira sairastuu, se ei ole ihan halpaa lystiä ja vakuutustakin kannattaa harkita.

 

[QUOTE="hamsteri";29053734]Kokeile ensin jpllain helpommalla esim. hamsterilla. Siinä tulee kuitenkin opeteltua joka päivä hoitamista, mutta ei ole yhtä vaativa kuin koira [/QUOTE]

Hamsteria mäki tuen, sekin kumminki touhuaa sen verran et riittää katseltavaa.

 

Voin kertoa, että minulla on vastuuntuntoinen esikoinen 13v. Pari kuukautta kulki koiransa kanssa ahkerasti lenkillä, mutta sitten alkasi into hiipumaan. Esikoiseni kuten myös pari vuotta vanhempi serkkunsa (heille hommattiin myös koira) sanoivatkin, että eivät olisi uskoneet millainen homma koiran omistajana on...

 

Ja mitä tuohon ulkoiluun tulee, niin monet rodut vaativat oikein kunnon lenkit ja paljon aktiviteettia. Mulla on parillakin tutulla jackrusseli, ja ne on sellaisia tarmonpesiä, että jos ei energiaa saada hyvällä tavalla kulutettua, se kulutetaan huonekaluihin yms. Kun taas meidän koira on sohvakoira. Sen saa hyvällä tuurilla parin kilometrin lenkille ja siinäkin puolessavälissä katsotaan anovasti, että voitaisko mennä jo kotiin. Iltapissa tapahtuu kahdenkymmenen metrin säteellä alaovesta, koska on pimeää ja se pelottaa. Eli koirien liikunnantarve on aika vaihtelevaa ja jos ottaa rodun, joka jo luontaisestikin vaatii pitkiä lenkkejä, niitä pitää sitten olla valmis myös tekemään.

 

Ja mitä tuohon ulkoiluun tulee, niin monet rodut vaativat oikein kunnon lenkit ja paljon aktiviteettia. Mulla on parillakin tutulla jackrusseli, ja ne on sellaisia tarmonpesiä, että jos ei energiaa saada hyvällä tavalla kulutettua, se kulutetaan huonekaluihin yms. Kun taas meidän koira on sohvakoira. Sen saa hyvällä tuurilla parin kilometrin lenkille ja siinäkin puolessavälissä katsotaan anovasti, että voitaisko mennä jo kotiin. Iltapissa tapahtuu kahdenkymmenen metrin säteellä alaovesta, koska on pimeää ja se pelottaa. Eli koirien liikunnantarve on aika vaihtelevaa ja jos ottaa rodun, joka jo luontaisestikin vaatii pitkiä lenkkejä, niitä pitää sitten olla valmis myös tekemään.

Minkä rotuinen tuo teidän sohvaperuna on?

Meillä on jo yksi duracell-versio ja seuraavaksi ollaan pohdittu jotain rauhallisempaa kaveria...

 

ottakaa jokin pieni rotu, jonka lapsikin voi ulkoiliuttaa. muistakaa että se ei oo lelu, jonka voi unohtaa. aikuinen on aina vastuussa. voi tulla yllättäviä kustannuksia, jos koira sairastuu. silloin menee helposti satoja euroja eläinlääkäri kustannuksiin.

 

Jos et pikkueläintä halua,niin kissa? JOku aikuinen kissa, pennut on riiviöitä. Kissaakin voi ulkoiluttaa valjaissa.

 

Meillä on perhoskoira. Periaatteessa ihan energinen tapaus, etenkin leikkiessä, mutta toi lenkkeily ei ole ihan sitä lempipuuhaa. On hyvin mukavuudenhaluinen tapaus, ei esimerkiksi siedä märkää, kylmää ja pimeää ollenkaan. Sellanen hienohelmafifi .

 

Marsut ovat kivoja ja seurallisia kavereita. Tykkäävät rapsutuksista, sylissä olosta, syömisestä ja nukkumisesta marsujen avulla lapset oppii vastuuntuntoa, mutta eivät ole liian työläitä vrt koira jota täytyy ulkoiluttaa 3 x päivä säällä kuin säällä, koiran koulutus ym.

 

se onkin kiva äidille kun on oksutauti&ripuli,38 asteen kuume jne.Ja silti sitä koiraa pitää ulkoiluttaa kolmesti päivässä.Haukkuminen on kans kerrostalossa ongelma.

 

Ei koiraa kerrostaloon.

Riippuu rodusta, voiko sitä pitää kerrostaloasunnossa.

 

EI EI EI koiraa. Marsut on kivoja, ja molemmat saa omansa kun niitä pitää olla kaksi.

 

Ovatko nuo kauan vinkuneet? Onko joku tuttu saanut koiran, ja sen takia haluavat koiranpennun?

Jos kaikki teistä on todella innoissaan, ja olette jo muutaman vuoden miettinyt koiraa, ja sinä äitinä olet valmis kantamaan kaiken vastuun(myös lenkit 3xpv), niin mikä jottei.

Se oikeasti käy useimmiten niiin, että lapsella menee into siihen ulkoilutukseen ja hoitoon.Koira elää monta vuotta, lapsista ehtii tulla teinejä(menot lisääntyy), ja mahdollisesti ehtivät muuttaa kotoakin ennen kuin koira delaa. Silloin hoidat yksin. Kaikki mahdollinen täytyy ottaa huomioon.

Mutta koira kyllä antaa paljon. kunhan pidät sopimuksista kiinni, luette muutaman oppaan että kasvatus on yhtenäinen, niin onnea hankinnalle.

 

älä hanki koiraa jos et ole valmis hoitamaan sitä itse täysin. lapsille ei voi koiraa ostaa, sitä ei tiedä kauan jaksavat hoitaa joten sun kontolle se lopulta jää

 

Höpö höpö taas näitä hölinöitä ja pelotteluja. Meille tuli metsästyskoira kerrostaloon kun olin kuusivuotias. Minun hommiani oli koulusta tullessa ulkoiluttaa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja kuten ei läksyjentekemisessäkään. Nyt kun olen yli neljänkymmenen, meillä on edelleen koiria, tällä hetkellä kaksi. Ihan älyttömiä tuollaiset jutut, että vasta yläasteiässä ulkoilutetaan. Tai lomamatkat tai muut. Koira on perheenjäsen ja rajoittaa elämää, simple as that.

 

Koirat ovat minusta ihania. Onhan niissä työtäkin, etenkin pennussa, mutta kyllä minä saan myös paljon koiralta. Mitään lemmikkiä ei kuitenkaan pidä mennä ottamaan hetken mielijohteesta, vaan se pitää miettiä tarkoin. Jos ei itse oikeasti niin välitä ottaa lemmikkiä, ei niitä kannata lasten iloksi ottaa.