Lapsi tahtoo koiranpennun. Asutaan krstalossa. Yh äiti

Ottamatta nyt muuten aiheeseen kantaa, niin noin pienet lapset eivät voi yksinään koiraa ulkoiluttaa!

Vaikka se oma koira olisi kiltti kuin mikä, ei ne muut välttämättä ole.

Itse olen esim saanut häätää pihastaan karanneen uroksen juoksuisen narttuni kimpusta, ja päälle käyneen koiran myös (koiran omistaja ei tehnyt mitään). Osaisiko lapsesi toimia ko. tilanteissa?

 

Mä taas ajattelen, että lomalla on helppo totuttaa rauhassa siihen yksinoloon. Ei tarvitse pennun jäädä heti koko päiväksi yksin. Saa sisäsiisteyskoulutuksenkin hyvälle alulle

 

Kun kyselit noista kustannuksista...
Meillä on sekä pieni koira, että hyvin iso koira. Pienen koiran vakuutus on meillä 170€ / vuodessa. Meillä kävi myös niin, että pentuaikana koiran kimppuun kävi toinen koira ja lasku oli n.500€ (eläinsairaala päiv ajan ulkopuolella + lääkkeet). Onneksi toinen omistaja tappelun jälkeen maksoi tämän, mutta tarkoitan tällä sitä että sukavarressa täytyy aina lemmikin takia olla rahaa. Lisäksi nykyään on niin paljon esim allergioita koirilla, jotka tarvitsevat kalliimmat ruoat.
Kerrostaloa en minäkään nää ongelmana, mutta aktiviteettejä täytyy koiran saada. Suosittelen kokemattomalle ehdottomasti pentukurssia tms jossa saa ihan peruskoulutusmetodit haltuun, varsinkin jos kyseessä ei ole mikään vaikeampi rotu. Joku bichon frise on esim varmaan ihan hyvä lapsiperheen koira, työtä toki on sit turkin hoidossa. Kannattaa aina miettiä koiran käyttötarkoitusta ja omia tarpeita eli jos ottaa vaikka jackrusselin, mutta ei sen kanssa jaksa harrastaa, niin se luultavast alkaa tuhoamaan omaisuutta. En ihan tajua, että esim. kerrostaloon otetaan joku ajokoira tai husky, koska se saattaa pidemmän päälle käydä naapurien hermoille (tästäkin kokemusta).

Tuon ikäisiin lapsiin en kyllä luottaisi, itse sain tokaluokalla hamsterit ja jaksoin niitä hoitaa kuukauden.... Että varaudu olemaan se, joka koiran loppupeleissä hoitaa.

 

Voit toki hankkia lapsille koiran joululahjaksi, mutta se olet SINÄ joka vie koiran ulos aamuin, päivällä ja illalla. Sinulla on vastuu siitä, että koira hoidetaan asianmukaisesti.
Toki lapset voivat osallistua koiran ulkoilutukseen ,mutta koulutus yms on kuitenkin sinun vastuulla. Vai halutko koiran joka ei osaa käyttäytyä; Rähjää remmissä, vetää ja pomottaa koko perhettä?

Melllä on 15viikkoinen koiranpentu, asutaan kerrostalossa ja perheeseen kuuluu 12vuotias poika. Ja hän ei saa vielä viedä koiraa yksin ulos koska talossa ei ole hissiä. Mikäli talossasi on hissi niin hyvä, mutta hissikin voi olla rikki ja tällöin koira pitää pentuna kantaa ulos. Pysyykö lapsesi kantamaan koiran turvallisesti alas ja ylös jos koira rimpuilee ? Entä jos lapset ja koira kohtaavat vihaisen koiran ? Tai koira karkaa? Osaavatko toimia? Osaavatko olla valppaina koko ulkoilutuksen ajan ?

Itse olen nyt suht tuoreena koiranomistajana pistänyt merkille että meidän nurkilla ulkoiluttaa muutamat ala-asteikäiset (n 8-10vuotiaat) koiraa pareittain. Toinen menee korttelin verran edellä katsomassa tuleeko muita koiria ja heillä on nakkia mukana jos tulee tiukkapaikka. Mikäli edellä oleva näkee koiran käännytään äkkiä ja juostaan koiran kanssa karkuun. Ei siis pärjätä tai pelätään.

Mitä kustannuksia tulee : koira tarvitsee ruokaa, pannan & hihnan ja kupit.
Lisäksi meidän koira on vakuutettu (vaikkakin on "vain" seropi) ja sirutettu. Madotettu ja rokotettu. Löytyy myös leluja yms tarviketta. Useampi talutin, turvavyövaljaat, normaalit valjaat, kynsisakset, harja, kampa kaulanpanta jne.. Herkkuja koulutusta varten sekä pskapusseja..

 

Itse olen yh ja asutaan kerrostalossa. Meillä on useampi iso koira. Yksinhuoltajuus ei siis ole este.

Meidän kaupunkikoirat juoksevat vapaina metsässä päivittäin ja paljon enemmän kuin monet omakotitalossa olevat koirat. Joten ei se kerrostalo ole paha paikka, jos omistaja ymmärtää sen, miten koiruuden elämän saa täysipainoiseksi ja mielekkääksi. Kerrostalo ei siis ole este.

Lapsi ei ulkoiluta pentua yksin, vain koulutettua aikuista koiraa lapsi voi viedä. Lapsi ei ole koirasta vastuussa eikä koiran ottoa suunnitellessa voi miettiä yhtään lenkkiä lapsen varaan. Lähtökohta suunnittelussa on se, että aikuinen vastaa kaikista koiraan liittyvistä asioista, ihan kaikista. Varsinkin koulutuksesta koiran kokoon katsomatta. Toki jos tahtoo remmiräyhän kiskojapomppijan niin siitä vain päästämään se rääpäle lapsen kanssa kaksin pihalle. Siihen kerran iso koira ja kunnon säikähdys, on remmirähjä syntynyt sillä lapsi ei pysty olemaan koiralle johtaja, johon koira voi luottaa.

Jos aikuinen on vastuullinen, hän ottaa koiran itselleen, josta lapsi saa sivutuotteena ystävän. Mutta lapsella ei koskaan ole velvollisuuksia koiran hoitoa kohtaan, ei koskaan. Aikuisen vastuulla on myös perehtyä koiran koulutukseen ENNEN koiran hankkimista ja miettiä, mitä koiran kanssa pystyy tehdä ja mitä ei. Perehtyminen rotuihin on myös suotavaa. Esim. 4kg kääpiöpinseri vetää peloissaan todella kovaa kun taas leppoisa 25kg koira ei välttämättä tohota yhtään.

 

Lapsille voi ja pitääkin opettaa, että kaikkea haluamaansa ei vaan aina voi saada.

 

Itse olen yh ja asutaan kerrostalossa. Meillä on useampi iso koira. Yksinhuoltajuus ei siis ole este.

Meidän kaupunkikoirat juoksevat vapaina metsässä päivittäin ja paljon enemmän kuin monet omakotitalossa olevat koirat. Joten ei se kerrostalo ole paha paikka, jos omistaja ymmärtää sen, miten koiruuden elämän saa täysipainoiseksi ja mielekkääksi. Kerrostalo ei siis ole este.

Lapsi ei ulkoiluta pentua yksin, vain koulutettua aikuista koiraa lapsi voi viedä. Lapsi ei ole koirasta vastuussa eikä koiran ottoa suunnitellessa voi miettiä yhtään lenkkiä lapsen varaan. Lähtökohta suunnittelussa on se, että aikuinen vastaa kaikista koiraan liittyvistä asioista, ihan kaikista. Varsinkin koulutuksesta koiran kokoon katsomatta. Toki jos tahtoo remmiräyhän kiskojapomppijan niin siitä vain päästämään se rääpäle lapsen kanssa kaksin pihalle. Siihen kerran iso koira ja kunnon säikähdys, on remmirähjä syntynyt sillä lapsi ei pysty olemaan koiralle johtaja, johon koira voi luottaa.

Jos aikuinen on vastuullinen, hän ottaa koiran itselleen, josta lapsi saa sivutuotteena ystävän. Mutta lapsella ei koskaan ole velvollisuuksia koiran hoitoa kohtaan, ei koskaan. Aikuisen vastuulla on myös perehtyä koiran koulutukseen ENNEN koiran hankkimista ja miettiä, mitä koiran kanssa pystyy tehdä ja mitä ei. Perehtyminen rotuihin on myös suotavaa. Esim. 4kg kääpiöpinseri vetää peloissaan todella kovaa kun taas leppoisa 25kg koira ei välttämättä tohota yhtään.

Tää on paras vastaus, mitä koiranottoa ajattelevalle voi antaa. Tässä oli tiivistettynä kyllä kaikki oleellinen!! Aamen!

 

Sitä kokemuksen kerryttämistä ei tarvitse aloittaa pentukoirasta. Ihan jo vaikka mahdollusten allergiouden vuokskin. Esim apula palstalta voi etsiä jotain vähän vanhempaa koiraa, tai tarjoutua ystäville hoitamaa heidän koiria. Siinähän se suurin innistuskin jo saa vastakaikua.

 

Sain tokaluokkalaisena koiranpennun. Koirasta aika jätti vasta silloin kun sain toisen lapseni 25-vuotiaana. En olisi silloin 8-vuotiaana todellakaan osannut ajatella niin pitkälle, 17 vuoden päähän. Koiraa en edes voinut ottaa maalta mukaan kun muutin pois 19-vuotiaana, vaan se jäi vanhempieni vastuulle täysin kahdeksaksi vuodeksi. Tietysti koira oli vanhempieni vastuulla myös ollut sitä aiemmin, kukaan ala-asteikäinen lapsi ei voi ottaa vastuuta yksin koirasta.

Jos et itse halua koiraa niin älä sitä hanki. Lapset kyllästyvät eläimiin usein pian, eivätkä jaksa hoitaa sitä sitä vaikka kuinka lupaisivat. Alkuinnostus menee usein ohi parissa viikossa. Toki poikkeuksiakin on, mutta niin kauan kun lapsi on vielä lapsi ja tarvitsee huoltajaa ei häneltä voida odottaa vastuun ottamista toisesta elävästä olennosta.

Koira on pitkäikäinen, kalliskin ja vaativa. Koulutukseen pitää olla aikaa ja taitoa, muuten teillä on ongelmia edessä, esim. remmiräyhääjä joka vetää myös. Pentu myös usein tuhoaa asuntoa ja tavaroita yksin ollessaan. Siedätkö sen, että esim. ovenpielet on järsitty kotiin tullessa?

Lemmikin hankinnan pitäisi lähteä aina aikuisen halusta!

 

Moni oli ehdottanut helpommaksi lemmikiksi esim hamsteria. Jo tälläisen pienemmän ja lyhytikäisenkin eläimen kohdalla suosittelen käyttämään harkintaa! Esim. hamsterista ei ole välttämätttä lapsille paljon iloa jos he menevät esim. klo 20 nukkumaan ja hamsteri herää vasta siihen aikoihin, kun on yöeläin. Juoksutettava huoneistossa se on kuitenkin lähes joka päivä.

Otti minkä tahansa eläimen niin kannattaa sitä harkita ensin vaikka puoli vuotta vähintään ja tutustua sen eläimen vaatimuksiin ja hoitoon. Siinä puolessa vuodessa lapsilta on myös saattanut unohtua koko haave, ja haaveilevat aivan jostain muusta...

 

[QUOTE="tiitii";29055584]

Otti minkä tahansa eläimen niin kannattaa sitä harkita ensin vaikka puoli vuotta vähintään ja tutustua sen eläimen vaatimuksiin ja hoitoon. Siinä puolessa vuodessa lapsilta on myös saattanut unohtua koko haave, ja haaveilevat aivan jostain muusta...[/QUOTE]

Juuri näin. Kannattaa miettiä onko JOKA aamu aikaa lenkittää koiraa vähintään 30min, ja päivällä+illalla 60min+30min. Jos jo ilman koiraa tuntuu, että on koko ajan kiire eikä tunnit päivässä riitä, niin silloin koira on huono valinta.

 

En lukenut kaikkia vastauksia mutta me asutaan kerrostalossa (onneksi ei enää kauaa!) ja alakertaa otettiin lapsille koiranpentu. Vanhemmat käy (kai) töissä ja lapset alakoulussa. Koira haukkuu ja ulisee KOKO sen ajan kun on joko yksin tai lasten kanssa kotona. Lapset ei saa siihen mitään kuria eikä koira tottele heitä yhtään. Monesti koira haukkuu ja lapset huutaa tuolla yhtä aikaa. Sitten vasta homma hiljenee kun jompikumpi aikuisista tulee kotiin. Ihan kamalaa kuunneltavaa...!!!

 

Ei koiraa. Kaikki päivisin poissa kotoa. Ei koira halua olla yksin.
Kissa on parempi. Sitäkin voi ulkoiluttaa.

 

Meillä on 2 3 pientä seurakoiraa ja vaativat aamulla+illalla pissatuslenkin+ tunnin lenkin.
Kannattaa miettiä onko tähän valmis. ja miten hoitaa koirien lenkitykset jos on vaikka kipeenä.
Jos saisin ajan taaksepäin niin kerrostaloon en koiria ottais,omakoti/rivitalo kämpässä on yleensä se piha jossa hätätapauksessa voi koirat käydä tarpeilla mutta kerrostalossa on aina lähettävä ulos jopa paskataudissa...

 

[QUOTE="vieras";29055680]En lukenut kaikkia vastauksia mutta me asutaan kerrostalossa (onneksi ei enää kauaa!) ja alakertaa otettiin lapsille koiranpentu. Vanhemmat käy (kai) töissä ja lapset alakoulussa. Koira haukkuu ja ulisee KOKO sen ajan kun on joko yksin tai lasten kanssa kotona. Lapset ei saa siihen mitään kuria eikä koira tottele heitä yhtään. Monesti koira haukkuu ja lapset huutaa tuolla yhtä aikaa. Sitten vasta homma hiljenee kun jompikumpi aikuisista tulee kotiin. Ihan kamalaa kuunneltavaa...!!![/QUOTE]

Kai tästä on asiallisesti ilmoitettu näille aikuisille että koira kärsii eroahdistuksesta ?
Meillä kerrostalossa on häädetty asukkaat jos asialle ei tapahdu mitään. Yksi pentu koulutettiin eroon (propsit siitä naapureille). Toiset saivat häädön koska eivät tehneet asialle mitään. Kolmannet myivät asuntonsa (käytiin toki esittelyssä ja oli koko kämppä revitty lattiasta puoleen väliin seiniä - karmit ja listat, parketti jne)..

Meillä tosiaan audacityn ohjelma pyörii läppärillä työpäivät niin voidaan kuunnella mikä on meininki poissaollessamme. Me ollaan myös moikattu seinänaapurit ja sanottu kasvotusten (+ilmotustaululla) että koira on tullut ja rohkeasti vaan ilmoittamaan jos on häiriöksi esim työpäivien aikana.

 

Joo eli meilläkin lapsi halusi koiraa monta vuotta. Lupasi kyllä hoitaa. Jep

No jos saan lapsen viemään koiran ulos, niin se on se viiden minsan lenkki sitten! Eli melko lailla hoidan koiran ihan yksinäni. Ja on siinä hoitamista, vielä kun on turkkirotu.

Mutta hoidan koiran mielestäni hyvin, saa pitkiä lenkkejäkin. Lyhyet lenkit ei ole meidän koiran juttu, se tarvitsee ainakin yhden pitkän lenkin päivässä ja se on 1-2h.

 

Kerrostalo ei ole este, esim. metsästyskoiria kuten ajokoiria on kerrostaloissakin.
Pitäisi selvittää kuinka sitoutuneita lapset on hoitoon, jos hoitaisivat ensin jonkun muun koiraa välillä? Ja tietenkin koko perhe opettelemaan koiran koulutusta ym. Aikuisella silti aina vastuu.

 

Tää on paras vastaus, mitä koiranottoa ajattelevalle voi antaa. Tässä oli tiivistettynä kyllä kaikki oleellinen!! Aamen!

Oli muuten tosiaan vallan hyvä vastaus, mutta yksi asia pisti silmään. Kaupungissa ei saa pitää koiria vapaana, vaikka kuinka olis metsässä. Tää on yks mitä mä aina pelkään mennessäni meidän koiran kanssa metsään. Että siellä on joku irtokoira, joka saa meidän koiran sydänkohtauksen partaalle. Mutta tästä aiheesta ei kannata jauhaa enempää tässä ketjussa, se on asia erikseen ja siitä saisi monisivuisen ketjun ihan yksinäänkin .

 

Meidän kaupunkikoirat juoksevat vapaina metsässä päivittäin

Sinun kaltaistesi omistajien takia ei moni muu sitten uskalla ollakaan metsässä. Ja kaikilla siihen on kuitenkin yhtäläinen oikeus. Koiran pitää olla kiinni jos ei ole koirapuistossa.

 

Asutaan Helsingissä ja ajetaan Tuusulan perämettään pari kertaa viikossa juoksuttaan koiria. Koirat tulee käskystä luokse. Ja oisko puolen vuoden aikana tullut ehkä viis koiraa samalle hehtaarille..

 

Jos perheen aikuinen haluaa koiran ja on valmis sen itse hoitamaan, niin anna mennä vain.
Lapset ovat sen verran isoja että pääset koiraa käyttämään jättämättä lapsia mitenkään "heitteille". Itse nautin lenkeistä koirien kanssa, kuopus tulee joskus vielä pyörällä mukaan.
Meillä aamu ja iltalenkit ovat aikuisten vastuulla kokonaan, päivälenkki on kerran viikossa jokaisen muun vastuulla paitsi 6-vuotiaan. En myöskään ymmärrä mikä ongelma ihmisillä on tuon kerrostalon suhteen, ei se koira tiedä onko se asunto maan tasalla vai ei, ulkonaa sitä lenkkiä voi kiertää sen saman 10 km vaikka kerrostalossa asuisikin.
Olen ollut yh ja omistanut ison liikunnallisen koiran sekä 0- ja 2v lapset. koira sai lenkkinsä ja minä pysyin järjissäni ja kunnossa.

Koira kerrostaloon miinus: koiraa pitää AINA varta vasten lähteä viemään ulos i voi päästää pika pissille omaan pihaan. Suuri miinus pentu aikana!!