Lapsi sanoi aamulla itseään turhaksi ja minä myöntelin :,(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kamalaäiti...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kamalaäiti...

Vieras
Olen todella kamala! Itkettää... Tokaluokkalainen poikani on aika haastava lapsi, nyt taas on nukkunut huonosti viikkoja. Ja siinä samalla minäkin. Toissayön oli töissä, lapset isällään, joten olen jo valmiiksi väsynyt ja uupunut. JA nyt tama yö...poika ei meinannut millään nukahtaa ja heräsi aamulla puoli viiden aikaan.

Olin aivan poikki ja todella vihainen. Ärisin lapselle siitä, kun ei antanut nukkua ja vaikka lukenut omassa huoneessaan jne. Lapsi istui sohvalla ja mökötti, sitten alkoi nyyhkiä ja sanoi "mina olen ihan turha". Ja mina typerä ihminen siinä kiukuksissaan totesin "joo, niin taidat olla ihan turha" :-O

Lähdettiin sen jälkeen yhdessä ulkoiluttamaan koira, koska lapsi ei pärjää yksin kotona. Siinä sitten rauhoituin ja halasin ja otin kädestä kiinni ja juteltiin. Sanoin halaten, ettei lapseni ole turha, ei ikinä. JA että rakastan hanta ja vaikka kuolisin hänen puolestaan jos sellainen paikka tulisi. Koska se on totta.

Hyvällä mielellä syötiin aamupala ja lapsi lähti kouluun + mina töihin. Mutta minua itkettää...miten pystyin olemaan niin kamala???? Ihan hirveä :,,(
 
no aika turhaan kannat huonoa omaatuntoa..kun olette yhdessä niin istukaa hetkeksi alas ja selitä iksi niin sanoit pojalle, että olet todella väsynyt ja väsyneenä aikuiset voivat olla vihaisia ja silloin voi sanoa jotain ilkeeää ilman että sitä tarkoittaisi...
 
Asia on jo sovittu, joten mitäs tuota nyt enää murehtimaan. Jos olisi siihen kommenttiin keskustelu jäänyt, olisikin ollut aika paha, mutta hyvinhän sinä tuon väsyneen ajattelemattomuuden paikkasit.

Mutta lapsesi kaipaisi varmasti jotain apua tuohon unettomuuteen. Ja miksi ei koiranulkoilutuksen aikaa pärjää kotona yksin, unettomuuden lisäksi on ilmeisesti ahdistunut? Meidän 5-vuotias lapsi on jo pitkään halunnut jäädä kotiin ennemmin kuin tulla koiran aamu- tai iltalenkeille mukaan, pidemmille lenkeille toki otan hänet mukaan halusi tai ei.
 
no aika turhaan kannat huonoa omaatuntoa..kun olette yhdessä niin istukaa hetkeksi alas ja selitä iksi niin sanoit pojalle, että olet todella väsynyt ja väsyneenä aikuiset voivat olla vihaisia ja silloin voi sanoa jotain ilkeeää ilman että sitä tarkoittaisi...

Sanoin nuo jo aamulla kun olimme koiran kanssa lenkillä ja oma verenpaineeni ja kiukkuni laski. Halasimme ja juttelimme levon tärkeydestä sekä lapselle että aikuiselle. Päätimme, että illalla aloitetaan taas melatoniini lapselle, että hän jaksaa koulussa. Sovimme siis jo silloin, mutta kyllä se silti sydämestä riipaisee, kun tulee mieleen lapsen sanat ja oma vastaukseni.
 
Asia on jo sovittu, joten mitäs tuota nyt enää murehtimaan. Jos olisi siihen kommenttiin keskustelu jäänyt, olisikin ollut aika paha, mutta hyvinhän sinä tuon väsyneen ajattelemattomuuden paikkasit.

Mutta lapsesi kaipaisi varmasti jotain apua tuohon unettomuuteen. Ja miksi ei koiranulkoilutuksen aikaa pärjää kotona yksin, unettomuuden lisäksi on ilmeisesti ahdistunut? Meidän 5-vuotias lapsi on jo pitkään halunnut jäädä kotiin ennemmin kuin tulla koiran aamu- tai iltalenkeille mukaan, pidemmille lenkeille toki otan hänet mukaan halusi tai ei.

Lapsi ahdistuu, kun ei käsitä ajan kulua eikä osaa hahmottaa, milloin tulen takaisin lenkiltä. Välillä on näitä hankalampia kausia, jolloin lapsi ei nuku.

Perheneuvolassa kävimme lapsen kanssa kaksi vuotta sitten, kun epäilin lapsella hahmotusvaikeuksia ja tarkkaamattomuusongelmaa, mutta siellä sos.työntekijä tapasi lasta kaksi kertaa ja psykologi teki jonkun testin lapsen kanssa kahden kesken ja sitten niiden neljän tapaamiskerran jälkeen todettiin että normaali lapsi.
 
Lapsi ahdistuu, kun ei käsitä ajan kulua eikä osaa hahmottaa, milloin tulen takaisin lenkiltä. Välillä on näitä hankalampia kausia, jolloin lapsi ei nuku.

Jos lapsi suosiolla lähtee sitten lenkille, niin ihan hyväähän aamuinen happihyppely vaan tekee. Mutta tarvittaeassa ajan kulua voi auttaa hahmottamaan vaikkapa aamupiirrettyjen kestolla eli kertomalla, minkä ohjelman loppuun mennessä palaa. Varmaan viimeistään ensi vuonna lapsen pitäisi jo pärjätä yksin kotona?

Unettomuus saattaa johtua jonkinlaisesta ahdistuksesta myös. Tai ainakin se, ettei uskalla herättyään olla yksin eikä saa unen päästä uudestaan kiinni herättyään. Oletteko kokeilleet, nukkuisiko lapsi, jos pääsisi viereesi nukkumaan aamuyöllä herättyään?

Toivottavasti melatoniini auttaa, valitettavasti se ei kyllä itselläni auttanut aamuyön heräilyihin ja valvomiseen. Stressitason lasku sen sijaan korjasi unettomuusongelmat.
 

Yhteistyössä