lapsi raskaana :(

Yleensä teiniraskaudet kulkevat sukupolvelta toiselle ja usein näille teineille ehtii siunaantua monia lapsia useiden miesten kanssa. Mutta kaiketi aina joitakin yksilöitäkin on, jotka pelastuvat. Jos on rahaa ja kykyä kasvattaa, niin siitä vaan.

 

Viha on tässä turha tunne. On hienoa jos pystyy tukemaan nuorta äitiä.

 

[QUOTE="vieras";23163660]Yleensä teiniraskaudet kulkevat sukupolvelta toiselle ja usein näille teineille ehtii siunaantua monia lapsia useiden miesten kanssa. Mutta kaiketi aina joitakin yksilöitäkin on, jotka pelastuvat. Jos on rahaa ja kykyä kasvattaa, niin siitä vaan.[/QUOTE]

Heh, mä olen ainoa lapsi ja itse sain esikoisen 24 vuotiaana.. Mä tunnen aika monta nuorena lapsen saanutta eikä tää sun yleistykses kyllä nyt tahdo pätee..

 

Tunnen kyllä lapseni, toki äitiyteen kasvaa. Mutta lapseni tunnen ja hän ei varmasti pysty olemaan vastuuntuntoinen äiti. Niin lapsellinen ja teini on kyseessä vielä. Kaverit menee kaiken edelle.
Ja automaattisesti vaikuttaa koska minä joudun "elättämään" tulevan vauvan. Oma lapseni asuu kotona, hänellä ei ole töitä (harvalla peruskoululaisella muutenkaan on) ja peruskoulun 9 luokkaa käy loppuun. Joten minulle jää elättäminen.

Et joudu elättämään tulevaa vauvaa ja sinun lastasi.
Lapsesi voi muuttaa vauvan kanssa omilleen toimeentulotuen ja lapsilisien varaan, sossusta myös avustetaan takuuvuokran maksussa ja annetaan usein "starttirahaa" jolla lapsesi voi ostaa vauvan tarvikkeita,kalusteita,kodinkoneita ym. kotiinsa.
Kun vauva on hieman kasvanut,lapsi voi(ja kannattaa ehdottomasti) hakea opiskelemaan jolloin hän saa opintotukea+asumistukea+lapsilisää.
Kyllä hän rahallisesti toimeen tulee ja itseasiassa kannatankin sitä että lapsi muuttaa mahd.pian omilleen,toki hän voi vierailla ja olla yötä sinun luonasi sen mukaan kuin tarvetta ja halua on.

 

Mun mielestä ei kannata automaattisesti olettaa, että joudut hoitamaan ja elättämään lapsenlapsesi. Tyttäresi joutuu väkisinkin nyt aikuistumaan ja itsenäistymään. Ensikoti on yksi paikka, jossa voi opetella vauvan hoitoa ja vanhemmuutta.

 

[QUOTE="vieras";23163705]Mun mielestä ei kannata automaattisesti olettaa, että joudut hoitamaan ja elättämään lapsenlapsesi. Tyttäresi joutuu väkisinkin nyt aikuistumaan ja itsenäistymään. Ensikoti on yksi paikka, jossa voi opetella vauvan hoitoa ja vanhemmuutta.[/QUOTE]

Minä en pystyis tähän, eli "ajamaan" lastani pois kotoa.. :/

 

Tukeminen tuntuu vain niin vaikelta, nyt tosin voi johtua siitä että vasta tätä uutista sulatellaan. Miehelleni en ole vielä asiasta edes kertonut, sieltä suunnasta nimittäin räjähtää kun tiedon saa. Miestäni en pysty hillitsemään, ei mitenkään väkivaltainen ole kyseessä mutta suullisesti sanoo kyllä sellaiset perkeleet että. Ennen kuin miehelleni kerron niin haluan tyttären kanssa saada tämän asian selvyyteen.
Eniten pelottaa tässä juuri se, että lapsi jää kuitenkin minun vastuulle. Ja tiedän itsestäni sen että jos vauva syntyy ja lapsi ei siitä huolehdi niin adoptioon sitä ei anneta.

Olisiko jollain vinkkiä millä lapselle saisi sen vauva-ajan vaikeudet näytettyä ja konkreettisesti tajuamaan miten raskasta se tulee olemaan

 

Olin 16-vuotias, kun tulin itse raskaaksi. Äitini oli vihainen ja vaati aborttia. Poikaystäväni oli minua vuoden vanhempi, mutta hänen vanhempansa ottivat raskausasian ihan hyvin vastaan.. Minun äiti ilmoitti ettei halua olla missään tekemisissä kanssani enää, jos pidän vauvan. Eikä halunnut nähdä lasta koskaan. Ei aikonut osallistua hankintoihin, ei tukea millään tavalla. Ei oltu edes puheväleissä, ja siihen asti olin saanut tottakai käyttörahaa äitiltäni, sitäkään en enää saanut.
Poikaystäväni kerkesi täyttää 18 ennen vauvan syntymää, ja muutettiin yhteen. Pari kuukautta ennen laskettua aikaa äitini tuli kylään, ihan omana itsenään, ihan kuin mitään riitaa olisi ollutkaan. Ollaan tuittupäitä kyllä äitin kanssa molemmat, mutta jonkinlaista anteeksi pyyntöä olisin kyllä odottanut? Oli kyllä onnensa kukkuloilla, kun poika syntyi ja mummuksi tuli nuorena. Nykyään poika on 5v ja täysin mummun lellimä <3
Mietin kyllä itsekin aborttia, kun sain tietää olevani raskaana. Pelkäsin ihan hirveästi muiden mielipiteitä, omat ajatukset jäi vähän taka-alalle. Äitini sanoi, että pilaan elämäni jos pidän lapsen. Toisaalta ymmärsin myös äitini vihaa, mutta ne "rumat sanat" ei unohdu koskaan. Vaikka en niistä äitini kanssa ole sen koommin puhunut.
Ja, en todellakaan pilannut elämääni. Päinvastoin <3

Saat ja oikeastaan sinun pitääkin olla vihainen, mutta älä käännä tyttärellesi selkääsi!

 

ja en halua/anna lapseni muuttaa vielä omilleen asumaan.

 

Tukeminen tuntuu vain niin vaikelta, nyt tosin voi johtua siitä että vasta tätä uutista sulatellaan. Miehelleni en ole vielä asiasta edes kertonut, sieltä suunnasta nimittäin räjähtää kun tiedon saa. Miestäni en pysty hillitsemään, ei mitenkään väkivaltainen ole kyseessä mutta suullisesti sanoo kyllä sellaiset perkeleet että. Ennen kuin miehelleni kerron niin haluan tyttären kanssa saada tämän asian selvyyteen.
Eniten pelottaa tässä juuri se, että lapsi jää kuitenkin minun vastuulle. Ja tiedän itsestäni sen että jos vauva syntyy ja lapsi ei siitä huolehdi niin adoptioon sitä ei anneta.

Olisiko jollain vinkkiä millä lapselle saisi sen vauva-ajan vaikeudet näytettyä ja konkreettisesti tajuamaan miten raskasta se tulee olemaan

Miksi? Jotta tyttö suostuisi aborttiin? Tietysti sinun on vaikea sulattaa heti asiaa, mutta nyt on kyse uuden ihmisen elämästä ja tyttäresi joutuu joka tapauksessa elämään asian kanssa loppuelämänsä - teki sitten abortin tai ei.

 

Me olemme myös tytön kanssa keskusteltu aiheesta ja meidän lopputulos on se, että haluan hänen saavan nauttia elämästään ilman huolta ja murhetta vielä toistaiseksi niin me mieheni kanssa adoptoidaan lapsi (jos siis näin joskus kävisi).

 

Aborttiin et tietenkään voi pakottaa, kuten moni jo totesi, eikä painostaminenkaan ole oikein eettistä..
mutta vaihtoehtona kannattaa silti mainita.

 

En tiedä tyttärestäsi, mutta ne kaksi ihmistä joiden tiedän tulleen raskaaksi 15 vuotiaana, ovat kyllä ihan hienoja ihmisiä! Toisella ei ole muita lapsia ja toiselle tuli äskettäin 35 vuotiaana vasta toinen lapsi Ja kansanedustaja Anni Sinnemäki sai myös 15 vuotiaana lapsen!!!!!!!!! Moni aikuistuu siinä ihan hyvinkin. Neuvolassa luulisi olevan keskusteluapua ja realiteettien toteamista tarjolla.

 

Pistä teinille nyt sellaiset kotonaoloajat, että ymmärtää miten vähälle jää kaverien kanssa vietetty aika. Sitä ei enää riekuta kaverien kanssa päivät pääksytysten vaan kotona ollaan 80% hereilläoloajasta. Iltasella oltava kotona viimeistään kuudelta yms. Ja kaikki kaupassa käynnit, ruuanlaitot, siivoukset... Ihan kaikki on nyt opeteltava. Vaihtakaa vaikka rooleja pariksi kuukaudeksi ja teinisi hoitaa yksin kodin.

 

Kärsivällisyyttä juuri koitan pitää yllä. En halua "räjähtää" tästä asiasta lapselleni. Kuitenkin aika isossa myllerryksessä hänkin on. Mutta hänellä taitaa olla jotenkin niin hattaran näköinen ajatus lapsen saamisessa. Mitenkä hänelle saisi tiedon siitä mitä se oikesti tulee olemaan? Minun puheilla ei taida olla minkäänlaista vaikutusta. Aborttiin en voi pakottaa, hänen keho kuitenkin kyseessä. Mutta mielestäni elämänsä pilaa jos tämän lapsen synnyttää, ja minun elämään tulee vaikuttamaan todella paljon. Juuri kun omat lapset on kasvaneet isoiksi ja vanhimmat lentäneet jo pesästä niin nyt rupeaa kyllä jo riittämään.

Vaikea olla tukeva aikuinen tässä tilanteessa. Aina hyvät välit tyttären kanssa ollut ja tällä asialla en myöskään niitä halua pilata

Älä ikinä sano tyttärellesi että hän pilaa elämänsä jos pitää lapsen. Oma äitini toitotti aina että elämä on pilalla kun lapsia saa, olipa kiva tietää että me lapset oltiin pilattu hänen elämänsä Jos oma tyttäreni olisi raskaana, olisin järkyttynyt ja äärimmäisen huolissani luultavasti pari viikkoa, ja alkaisin sitten kutomaan vauvalle töppösiä. Pidät nyt huolen siitä että tyttäresi ottaa itse vastuun lapsestaan, et ala liikaa paapomaan mutta olet tukena. Ja se hampuusi vastuuseen ja!

 

..ja heti varaatte ajan ultraan & lääkäriin, että selviää viikot oikeasti.
Ei kannata tosiaan "elämän pilaamisesta" puhua, mutta niisät realiteeteista kyllä: ei ehkä niinkäm valvomisesta ja vauvan itkusta, siitä tyttö on varmaan joskus kuullutkin, mutta juuri tuota ajankäytön muutosta ym. sidottuisuutta (ei sitoutuneisuutta, sitähän tyttö varmasti väittää että toki löytyy) kannattaa yrittää valottaa.

 

Ota yhteys neuvolaan ja menkää sinne yhdessä. Sieltä saatte varmasti tukea ja osaavat ohjata oikeiden ihmisten luo. Itselle tuo olisi sellainen uutinen, että kaipaisin ulkopuolisen ammattilaisen selvittämään asioita. En tarkoita ettetkö osaisi itsekin selvitä, mutta ulkopuolinen ihminen auttausi varmati siinä, että elonne ei menisi ripitykseksi ja kiukkuiluksi.
Tyttösi saisi ainakin asiallista tietoa raskaudesta neuvolasta. Ja jos miehesi reaktio pelottaa, kannattaa varmaan järjestää niin, ettei tyttö ole silloin paikalla. Että mies saisi sulatella asiaa pari päivää rauhassa ja te keskustella kaksistaan asiasta ja suhtautusestanne. Voisiko tyttö olla viikonlopun jollain kaverillaan, mummolassa tms?

 

Nyt tsemppiä AP:lle ja hienoa kun olet pystynyt pitämään pääsi kylmänä etkä ole rähjännyt tytölle!
Älä missään nimessä painosta aborttiin, siitä voi jäädä ikuiset arvet ja kaipuu, sekä sinulle syyllisyys.

Kyllä mä tuossa tapauksessa toivoisin että tyttö jäisi kotiin ja auttaisin häntä lapsen hoidossa vaikka kyllä hän saisi vastuunsa lapsen äitinä kantaa ja hoitaa oman lapsensa omanaan, me oltaisiin kuitenkin tietysti tiivis tukiverkko ja tuettais rahallisesti.

 

http://www.mischiefchampion.com/style/p/2009/Sept/kids_having_kids

 

Pari tarkoin valittua keskustelu ketjua 2+:lta ja vauva-aika ei enää niin ruusuiselta vaikuta
Esim kropan muutoksista, väsymyksestä...

 

Mutta 15vuotias on itse lapsi ja tuossa iässä pitäis miettiä ihan muita juttuja kuin lapsen hoitoa!

Mitä muita juttuja?? Biletys, huumeet, irtoseksi..?? Ihan uskomatonta miten meidän nuoria oikein työnnetään huonolle polulle. Avioliitto..perhe-elämä..sitä ei arvosteta enään yhtään .

Ap, olisit onnellinen, tyttäresi on tulossa äidiksi. Tue häntä, näytä esimerkkiä positiivisuudellasi. Olet tulossa mummoksi ja täällä vaan valitat!?!? Kyllä 15-vuotias voi pärjätä äitinä ja pärjääkin. Nykyään nuorten aikuisten potentiaalisuus hyvinä vanhempina lytätään täysin. "Et tule pärjäämään, et varmasti tule!" Näinhän ne nuoret sitten myös käyttäytyvät.

Nuorempi ihminen katsoo aina vanhempaa ylöspäin, olkaamme siis jykeviä, hyviä neuvoja antavia ihmisiä...muuten nuortemme elämä ei tule ainakaan tästä paranemaan.

 

Olisin kyllä todella pettynyt lapseeni jos hän lapsena rupeaa lapsia tekemään, ei tuon ikäisillä ole minkäänlaista vastuuntuntoa, muutenhan he olisivat ainakin ehkäisystä huolehtineet. Mitähän nää teinit oikein ajattelee, miten ovat aikoneet koulut käydä, tulla toimeen taloudellisesti (ei voi kaikkea laskea sossun, vanhempien tai poikaystävän varaan)? Ihan kauhulla lukenut niiden juttuja, jotka sanovat saaneensa suunnitellusti lapsen jo 16 vuotiaana...

 

Kukapa äiti ei ois järkyttyny jos oma 15v ilmottaisi saavansa lapsen. Mutta ole YLPEÄ tytöstäsi ja teidän suhteesta, koska tyttö uskalsi tulla sinulle kertomaan tilanteestaan!! Toki voit sanoa tytölle ettet ole tyytyväinen, mutta syytetlemäänkään ei kannata lähteä, eikä myöskään kaatamaan sitä kaikkea niskaan mitä vauva aika VOI olla. Sanot että teki tyttö päätöksen minkä tahansa (pitää vauvan tai tekee abortin) ni sinä olet tukemassa ja seisot tytön takana.

Nyt jos koskaan lapsi tarvitsee äitiä!! Nimittäin kun raskaus alkaa näkyä voi tulla jos vaikka minkälaista kommenttia eikä ne ole kaikki positiivisia. Tietääkö lapsen isä tulevasta lapsesta, millainen suhde tytölläsi ja lapsen isällä on?

 

[QUOTE="hehheh";23163380]voivoi, en taida uskoa sua.[/QUOTE]

Häh?Mun veljeni ja sen tyttöystävä olivat 14 kesäsiä kun väänsivät muksun.Raskaus huomattiin tosi myöhäsessä vaiheessa kun tytön äiti oli kiikuttanut tän tytön lääkäriin selkäkipujen takia.Varmaa olikin selkäkipuja kun tyttö jotain 150cm pitkä ja hädin tuskin painoi 40 kiloa ja alkoi jo raskaus rasittaa selkää.Tyttö ei ollut puhunut kotona asiasta,ja ihmeteltiinkin kuinka kukaan ei ollut asiaa huomannut,kävi harvoin meillä ja äitensä teki töitä liki vuorokaudet ympäriinsä niin oli jäänyt pyöristyminen huomaamatta.Tytön äiti oli lapsen huoltaja ennenkuin tyttö oli itse täysi ikäinen.Mitä ihmeen uskomista tälläsessä asiassa on?

 

[QUOTE="vieras";23164039]Olisin kyllä todella pettynyt lapseeni jos hän lapsena rupeaa lapsia tekemään, ei tuon ikäisillä ole minkäänlaista vastuuntuntoa, muutenhan he olisivat ainakin ehkäisystä huolehtineet. Mitähän nää teinit oikein ajattelee, miten ovat aikoneet koulut käydä, tulla toimeen taloudellisesti (ei voi kaikkea laskea sossun, vanhempien tai poikaystävän varaan)? Ihan kauhulla lukenut niiden juttuja, jotka sanovat saaneensa suunnitellusti lapsen jo 16 vuotiaana...[/QUOTE]

huolehtivatko kaikki 30 tai 40-kymppiset... ei ja niistäkin jotka huolehtivat osa on tullu raskaaksi