lapsi raskaana :(

Miten te muut 15-16 v lapsen saaneena olette muuten pärjänneet? Oletteko parisuhteessa, onko muita lapsia? Millainen koulutus, työ? Toivotteko omille lapsillenne samaa?

Hyvin pärjättiin..siis paremmin kuin hyvin. Mentiin heti naimisiin, hankittiin kämppä. Nyt jo tullut lisää lapsosia, ja ammatti hankittu. Toivon, että omat lapset perustaisivat perheen nuorena.

 

http://thechildwithherownchild.blogspot.com/

Tuolta löytyy toinen tyttö vähän samassa tilanteessa.

 

Minun äitini ensimmäinen kommentti raskaus-uutiseen oli että HÄN ei ole valmis mummiksi. Minä siihen 18-vuotiaana sanoin: - Onneksi sinulta en odotakaan mitään eikä minun tarvitse lupaa tähän sinulta kysyäkään. Minä olen kuitenkin valmis äidiksi. Vanhimman siskoni vastaus samaan uutiseen oli että HÄNEN piti keretä ensin. Johon minä vastasin: - Ok, en tiennytkään että meillä oli kilpailu meneillään ... ja kävelin pettyneenä pois...Äitini ja siskoni ovat sittemmin todistaneet etteivät he olleet valmiita MINUN äitiyteeni. Eivät juurikaan käy kylässä, eivätkä kysele kuulumisia. Eivät tule lasteni synttäreillekään ja jos tulevat niin eivät huomioi lapsia.
9 vuotta myöhemmin...Kaikkea on koettu, kaikkea on kestetty eikä kaikkeen ole voinut valmistautua etukäteen. Yksi asia on silti ylitse muiden, lapseni ja heitä kohtaan tuntemani rakkaus....Elämäni on asettunut aloilleen ja on juuri semmoista kun mieheni kanssa kuviteltiin sen olevan sen jälkeen kun esikoisesta alettiin haaveilemaan. Kyllä, kumpikaan lapsistamme eivät ole ns. vahinkoja. Toista lastamme, tyttöä saimme toivoa 3,5 vuotta, sitä ennen koettiin kaksosraskaus joka päättyi itkuksemme keskenmenoon viikolla 12.
Tästä aiheesta voisi keskustella vaikka kuinka pitkään mutta tiivistän aiheen näin:

- Kun teini/nuori aikuinen tulee raskaaksi, hän haluaa kaikesta huolimatta olla tärkeä omalle perheelleen, hän haluaa sitä samaa rakkautta ja huolenpitoa mitä ennen raskauttakin oli. Kaikken pahin virhe on kääntää selkä omalle lapselleen, on myös pidettävä huoli siitä että KOKO suku ei lähde samaan selänkääntö-temppuun mukaan. Mitä nuori äiti/isi ja uusi vauva tarvitsee elämäänsä eniten? Ihmisiä jotka välittää ja kuuntelee, ovat läsnä. Uuden vauvan on parempi elää ja olla olemassa kun hänellä on selkeä kuva siitä millainen hänen sukunsa on. Keitä siihen kuuluu...Hajonneita perheitä ja sukuja on jo riittämiin. Pitäkäämme yhtä edes lapsiemme kanssa. Ei omia lapsia ja lapsenlapsia työnnetä valtion hoteisiin, heti kun tulee vähänkin kuumemmat paikat. Minä olen kasvanut laitoksissa, jos jonkinmoisissa lähes koko lapsuuteni, eikä siitä jäänyt hyvä maku suuhun...Jos tuon elämän voi suinkin välttää, suosittelen niin tekemään. Vakavissa ongelmissa, ongelmissa joista ihminen ei selviydy yrittämisestä huolimatta on hyvä turvautua ammattiapuun.

 

En tajua miksi täällä ollaan niin kannustavia! Tietty jos itse on ollut lapsiäiti niin haluaa vähätellä virheitään mutta joku moraali sentään. 15-vuotias on lapsi!

Nyt aloittaja printtaat täältä parit synnytyskuvailuketjut ja annat sille käteen. Olet lapsesi äiti ja kyse on vielä tosiaan ihan lapsesta, ei se tajua mistä lapsen saamisessa on kyse. Pumpulia ja hattaraa on mielessä ja synnytys hiukan kirpaisee mutta toki kestän sen!-ajatusmaailmaa siellä nyt haudotaan. Ei se tajua, vastuuta on myös tukemisen lisaksi se että tosiaan teroittaa sille lapselle että mitä todellisuus on yhtään kaunistelematta.

Voi herranen aika mikä tilanne.

 

Sitä teiniä tosiaan säälin, eivät nämä aikuiset äidit tajuakaan miten kauheita ajatuksia siinä käy läpi. Itse tulin raskaaksi 15-vuotiaana ja juuri sillä pohjalla oli mun tietämys vauvoista että ne on söpöjä... Synnytystä en edes ajatellut. Oikeeastaan raskausaika sujui kivasti kun ei sitä oikein tajunnut eikä oikein mikään muuttunut mutta synnytyksestä tuli trauma enkä ikinä enää siihen hommaan ryhdy. Sairastuin mielenterveydeltäni, tuli todella paha masennus, mietin että olin pilannut elämäni, lapsi vain itki ja sain nukuttua parin tunnin pätkissä, olin aivan sekaisin pitkään.

Toki lastani rakastan mutta olen vieläkin järkyttynyt siitä että en tajunnut mitä äitiys oikeasti oli, on sitä niin lapsi vielä siinä iässä.

 

kannustavia viestejä olet saanut, tyttäresi päätös se on mitä tekee.. mutta älämissään nimessä anna tyttösi enää sitten notkua ostareilla.. mie olen nyt ihan liian monta teini äitiä nähnyt notkumassa teini porukassa missä vedetään röökiä, juodaan kaljaa ja jossa kuka tahansa siitä porukasta saa työnnellä niitä vaunuja.. siis viettää kavereiden kanssa normaalia "nuoruutta" missä illan mittaan sitten rikotaan pulloja, ikkunoita, sotketaan jne. ja se äiti vaunuinensa pyörii mukana.
en usko että kenenkään mielestä sen pienen lapsen paikka on siinä ringissä ostarin kulmalla klo 23.00.. missä kymmenen nuorta vuorotellen räkii ja hokee vittua ja juo kaljaa jos ovat saaneet jonkun hakemaan..jne.

varmasti on olemassa hyviä teiniäitejä, mutta kaikista ei siinä vaiheessa äidiksi ole (jos koskaan onkaan) ja ikävän usein se vauva taitaa jäädä isovanhempien kontolle ja elatuksen piiriin.

 

Mun serkku alko odottaa tytärtänsä 15v ja hyvin pärjäs lapsensa kanssa. Tyttö on onnellinen ja tasapainonen koululainen nykysin. Mun serkku on hyvä äiti ja kanto sitä paitsi vastuunkin lapsesta yksin, lapsen isä poistu kuvioista heti kun sai kuulla että, serkku oli raskaana. Tytön isä kävi kattomassa alussa tyttöä kun oli viä vauva, mutta nykysin ei tunnu oma tytär kiinostavan. Mutta, onneks serkku on ollu aina järkevä ja täyspäinen, pysty kantaa vastuun ja kantaa kyllä yhä edeleen ja tekee sen hyvin .

 

Jos mun tyttäreni olisi tullut 15-vuotiaana raskaaksi, niin olisin melko varmasti saanut puhuttua hänet ympäri aborttiin. Jo pelkästään kysymys vauvan elättämisestä olisi takuulla saanut tyttäreni miettimään asiaa kaksi kertaa. Isovanhemmilla kun ei ole elatusvelvollisuutta lapsenlapsiinsa nähden, niin mun ei olisi tarvinnut antaa kuin tyttärelleni katto pään päälle, ruokaa, vaatteet ja muu perussälä, mutta hänen lapsensa tarvitsemia asioita mun ei olisi tarvinnut kustantaa. Lapsen hoito, pitäminen hiljaa öisin että me muut saadaan nukuttua ym ym ym Kun olisin esittänyt riittävän määrän "miten olet ajatellut hoitaa...."-kysymyksiä, niin tyttö olisi tajunnut itsekin, että lapsen pitäminen ei olisi ollut kovin järkevää.

 

Tänään käytiin neuvolassa juttelemassa ja ultrassa. rv 11+5 oli ultran mukaan menossa.
Juteltiin ensin yhdessä porukalla ja myöhemmin tyttöni jäi juttelemaan terkan ja lääkärin kanssa vielä jälkeenpäin. Hieman tyttö jäi miettimään nyt tätä tilannetta.

Puhuttiin hiukan raha-asioista, sanoin lapselle että saa itse rahoittaa vauva hankkeensa jos siihen ryhtyy. Ollaan meidän tytölle säästetty lapsuudesta asti n 100 mk kuussa säästötilille ja mummojen lahjarahat yms on siellä kanssa. Lapseni säästötilillä on siis n 7000 euroa minkä saisi käyttöönsä ollessaan 18 vuotias.
Kun nyt otin asian esille että käydään avaamassa se tili jo kesällä että pystyy vauvalle vaatteet ja tavarat ostamaan ja vaipat yms muut sitten tulevaisuudessa. No tämä asia paljasti tyttöni todellisen luonteen, yhtä-äkkiä rupesi pelottamaan että mistäs hän autokoulun maksaa sitten yms.
Pitää toivoa nyt parasta

 

Mun 16-vuotias haaveili vauvoista vielä viime vuonna.
Oli jopa kaverinsa kanssa "sopinut" että tulevat molemmat raskaasi yhtäaikaa, muuttavat kotoo pois samaan kerrostaloon ja elelevät siellä vauvoinensa rauhallista elämää..

tää kaikki juontui osin siitä pelosta, mitä peruskoulun jälkeen. Oli suuri epävarmuus tulevaisuudesta, siitä mitä haluaa ja saa .. ei uskalla lähtee kauemmas, ei haluu jäädä kotiinkaan.

Tuo kaikki selvisi mulle, asiasta puhuttiin (tyttäreni puhui myös ammattiauttajille, elämä "hieman" sekaisin muutenkin" ja on nyt päässyt ns. vauvakuumeesta eroon...

 

vaikka tietenkään sossu ei ole se mieluisin vahtoehto, niin tyttärellesi kyllä kuuluu sieltä kaikki tuki, minkä aiikuisetkin vanhemmat saavat. siis rahallinen.
noin taloudellisesti tyttärelläsi on siis aivan yhtä hyvä mahdollisuus elättää lapsi, kuin vaikkapa työttömällä aikuisella.

 

Voi kauhea sentään. Voimia sinulle AP. Vaikka tämä karua onkin, niin vastaavassa tilanteessa toivoisin totisesti että tytär itse päätyisi aborttiin. En painostaisi mutta kyllä kaikkia mahdollisia hienovaraisia pelotteluja käyttäisin apuna. Ei 15-vuotiaan KUULU saada vielä lapsia koska on lapsi itsekin. Vaikka toki joku onnistunutkin teiniäiti katuja tallaa. Mutta liikaa on niitä lapsia jotka jäävät vaille kunnon hoitoa ja kasvatusta tai tulevat aina ikuisina kakkosina perässä kavereiden ja biletysten jälkeen.
Mikäli tyttäresi päätyy lapsen pitämään, niin ei kai siinä auta kuin tukena olla ja koettaa iloita mummoudesta. Itselleni henkilökohtaisesti olisi painajainen joutua vastuuseen vauvasta uudelleen siinä vaiheessa kun lapset alkaa olla ylä-asteen käyneitä.

 

Mutta 15vuotias on itse lapsi ja tuossa iässä pitäis miettiä ihan muita juttuja kuin lapsen hoitoa!

Joo, mutta kun "vahinko" on tapahtunu (aikuisten jutut on mitä ilmeisimmin ollu mielessä..), niin mummonako ei voi auttaa ollenkaan?!

 

[QUOTE="hehheh";23163380]voivoi, en taida uskoa sua.[/QUOTE]

Heh sinulle, älä usko. Minun serkku synnytti 15-vuotiaana lapsen, 14-vuotiaana tuli raskaaksi.

 

Voi kauhea sentään. Voimia sinulle AP. Vaikka tämä karua onkin, niin vastaavassa tilanteessa toivoisin totisesti että tytär itse päätyisi aborttiin. En painostaisi mutta kyllä kaikkia mahdollisia hienovaraisia pelotteluja käyttäisin apuna. Ei 15-vuotiaan KUULU saada vielä lapsia koska on lapsi itsekin. Vaikka toki joku onnistunutkin teiniäiti katuja tallaa. Mutta liikaa on niitä lapsia jotka jäävät vaille kunnon hoitoa ja kasvatusta tai tulevat aina ikuisina kakkosina perässä kavereiden ja biletysten jälkeen.
Mikäli tyttäresi päätyy lapsen pitämään, niin ei kai siinä auta kuin tukena olla ja koettaa iloita mummoudesta. Itselleni henkilökohtaisesti olisi painajainen joutua vastuuseen vauvasta uudelleen siinä vaiheessa kun lapset alkaa olla ylä-asteen käyneitä.

Ja yhtään kamalaa ei ois johdatella, painostaa, vihjailla ja suoraa sanoen aivopestä tytärtä aborttiin, ja hankkiin mahdollisesti elinikäinen syyllisyys ja katumus ym. mielenterveysongelmat? Just joo.

 

Jos mun tyttäreni olisi tullut 15-vuotiaana raskaaksi, niin olisin melko varmasti saanut puhuttua hänet ympäri aborttiin. Jo pelkästään kysymys vauvan elättämisestä olisi takuulla saanut tyttäreni miettimään asiaa kaksi kertaa. Isovanhemmilla kun ei ole elatusvelvollisuutta lapsenlapsiinsa nähden, niin mun ei olisi tarvinnut antaa kuin tyttärelleni katto pään päälle, ruokaa, vaatteet ja muu perussälä, mutta hänen lapsensa tarvitsemia asioita mun ei olisi tarvinnut kustantaa. Lapsen hoito, pitäminen hiljaa öisin että me muut saadaan nukuttua ym ym ym Kun olisin esittänyt riittävän määrän "miten olet ajatellut hoitaa...."-kysymyksiä, niin tyttö olisi tajunnut itsekin, että lapsen pitäminen ei olisi ollut kovin järkevää.

Ja just tällä tavoin tehdään niitä loppuiäkseen abortista traumatisoituneita ihmisraunioita.. Huhhuh, miten joku voikin suhtautua noin jäätävästi lapsenlapseensa!! Mulle ne on/ois aivan yhtä tärkeitä kun omatkin lapset!

 

Ja just tällä tavoin tehdään niitä loppuiäkseen abortista traumatisoituneita ihmisraunioita.. Huhhuh, miten joku voikin suhtautua noin jäätävästi lapsenlapseensa!! Mulle ne on/ois aivan yhtä tärkeitä kun omatkin lapset!

Niin mullekin. Sitten, kun ovat ensin syntyneet. Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka vastustavat henkeen ja vereen abortteja, vaikken itse kuulukaan heihin. Eikä kuulu tyttärenikään.

 

Ja yhtään kamalaa ei ois johdatella, painostaa, vihjailla ja suoraa sanoen aivopestä tytärtä aborttiin, ja hankkiin mahdollisesti elinikäinen syyllisyys ja katumus ym. mielenterveysongelmat? Just joo.

Niin tai sitten synnytyksen jälkeinen masennus, koliikkivauva, valvotut yöt, rahahuolet, elämätön nuoruus, myöhästyneet opiskelut.... Kyllä minä johdattelisin kertomalla realiteetit, itse kuitenkin ratkaisunsa tekisi. 15-vuotias on lapsi!

 

Niin tai sitten synnytyksen jälkeinen masennus, koliikkivauva, valvotut yöt, rahahuolet, elämätön nuoruus, myöhästyneet opiskelut.... Kyllä minä johdattelisin kertomalla realiteetit, itse kuitenkin ratkaisunsa tekisi. 15-vuotias on lapsi!

Joo, se on kuitenkin vähän eri asia kestää ne ekojen vuosien fyysiset rasitukset kun loppuiän henkistä tuskaa. Miksi nuoruus jäis elämättä lapsen takia, vai eikö kukaan muu koskaan hoitas lasta? Opiskellakin voi koko loppuikänsä.

 

Joo, se on kuitenkin vähän eri asia kestää ne ekojen vuosien fyysiset rasitukset kun loppuiän henkistä tuskaa. Miksi nuoruus jäis elämättä lapsen takia, vai eikö kukaan muu koskaan hoitas lasta? Opiskellakin voi koko loppuikänsä.

No kyllä siinä jää nuoruus elämättä ja kokematta jos 15-vuotiaana lapsen pukkaa. Oma lapsi riistää nuorelta vapauden! Olet lähes koko ajan kiinni lapsessa ja hänen hoidossaan. Miten voit reissailla, hengata kavereiden kanssa, seurustella ja deittailla, nukkua pitkään, nauttia kavereiden kanssa kaikesta siitä mistä jää kyllä paitsi lapsen kanssa. Aikuisen kohdalla on ihan eri asia kun on tiedossa realistisesti lapsen tuoma vastuu, mutta 15-vuotias ei kyllä tajua millaisen vastuun ottaa kannettavakseen. Kyllä minäkin tiedän 16-vuotiaana lapsen saaneita äitejä, joilla on ollut menokengät jalassa koko ajan ja sitten se lapsi on ollut mummolla joka ikinen viikonloppu hoidossa tai hoitajaksi on otettu vaikka naapurin tuntematon 13 kesäinen typykkä.
15-vuotiaan kuuluu opetella tutustumaan itseensä ensin, tutkia mitä haluaa tehdä, millainen on ja mistä on kiinnostunut. Ei niin että sen ikäinen joutuu äidiksi ja siihen rooliin sitten väkisin kasvaa, tai sitten ei.
Ihan turha tästä tehdä mitään hienoa juttua, tosiasia on se, että on äärettömän surullista että näin käy.

 

kauhea äiti joka toivoo tyttärensä tekevän abortin . minä en edes miettisi tuommosta vaikka tyttöni olisi kuinka nuori..tapahtunut mikä tapahtunut!

 

kauhea äiti joka toivoo tyttärensä tekevän abortin . minä en edes miettisi tuommosta vaikka tyttöni olisi kuinka nuori..tapahtunut mikä tapahtunut!

No meitä kauheita on sitten muitakin. En missään tapauksessa noin nuorena suosittelisi lapsen pitämistä (enkä kyllä olisi itsekään pitänyt). Huh, onneksi omat tytöt ovat jo pikkuisen vanhempia (eikä ole ollut ei-toivottuja raskauksia).

 

No kyllä siinä jää nuoruus elämättä ja kokematta jos 15-vuotiaana lapsen pukkaa. Oma lapsi riistää nuorelta vapauden! Olet lähes koko ajan kiinni lapsessa ja hänen hoidossaan. Miten voit reissailla, hengata kavereiden kanssa, seurustella ja deittailla, nukkua pitkään, nauttia kavereiden kanssa kaikesta siitä mistä jää kyllä paitsi lapsen kanssa. Aikuisen kohdalla on ihan eri asia kun on tiedossa realistisesti lapsen tuoma vastuu, mutta 15-vuotias ei kyllä tajua millaisen vastuun ottaa kannettavakseen. Kyllä minäkin tiedän 16-vuotiaana lapsen saaneita äitejä, joilla on ollut menokengät jalassa koko ajan ja sitten se lapsi on ollut mummolla joka ikinen viikonloppu hoidossa tai hoitajaksi on otettu vaikka naapurin tuntematon 13 kesäinen typykkä.
15-vuotiaan kuuluu opetella tutustumaan itseensä ensin, tutkia mitä haluaa tehdä, millainen on ja mistä on kiinnostunut. Ei niin että sen ikäinen joutuu äidiksi ja siihen rooliin sitten väkisin kasvaa, tai sitten ei.
Ihan turha tästä tehdä mitään hienoa juttua, tosiasia on se, että on äärettömän surullista että näin käy.

Eli miten noita asioita ei vois tehdä jos saa apua lapsen hoidossa?
Kyllä 15-vuotias jo tuntee ja tietää mitä haluaa, ja tietää kyllä mikä on oikein, mikä väärin! Ei ole mitään järkeä (eikä varsinkaan sydäntä..) pakottaa minkään ikäistä aborttiin!!

 

kauhea äiti joka toivoo tyttärensä tekevän abortin . minä en edes miettisi tuommosta vaikka tyttöni olisi kuinka nuori..tapahtunut mikä tapahtunut!

Kyllä, 15-vuotiaan tyttären todellakin toivoisin tekevän. Mutta en ääneen. Ja huomattavasti enemmän toivon että osataan neuvoa tarpeeksi että 15-vuotiaan umpiluussa olisi muistissa ehkäisyn tärkeys jos seksiä on pakko harrastaa. Mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja jos tapahtuu niin kyllä toivon ettei lapseni elämäänsä SEN IKÄISENÄ pilaa. Tuskin kukaan toivoo ja innoissaan mummoksi tulee jos tuleva äiti on 15! Tai sitten on kysymys siitä että tulevalla mummolla on vauvakuume vielä päällä mutta ei itse lapsia enää halua/pysty tekemään.

 

Tänään käytiin neuvolassa juttelemassa ja ultrassa. rv 11+5 oli ultran mukaan menossa.
Juteltiin ensin yhdessä porukalla ja myöhemmin tyttöni jäi juttelemaan terkan ja lääkärin kanssa vielä jälkeenpäin. Hieman tyttö jäi miettimään nyt tätä tilannetta.

Puhuttiin hiukan raha-asioista, sanoin lapselle että saa itse rahoittaa vauva hankkeensa jos siihen ryhtyy. Ollaan meidän tytölle säästetty lapsuudesta asti n 100 mk kuussa säästötilille ja mummojen lahjarahat yms on siellä kanssa. Lapseni säästötilillä on siis n 7000 euroa minkä saisi käyttöönsä ollessaan 18 vuotias.
Kun nyt otin asian esille että käydään avaamassa se tili jo kesällä että pystyy vauvalle vaatteet ja tavarat ostamaan ja vaipat yms muut sitten tulevaisuudessa. No tämä asia paljasti tyttöni todellisen luonteen, yhtä-äkkiä rupesi pelottamaan että mistäs hän autokoulun maksaa sitten yms.
Pitää toivoa nyt parasta

joo on kyllä kamalaa että tuon ikäinen on jo raskaana. mutta minusta HIRVEIN ON TÄMÄ ÄITI(joka olisi mummoksi tulossa) ihan oikeasti sä painostat lastasi tekemään aborttia niin että hän joutuu synnyttämään, pienen täysin ihmisen näköisen vauvan! hirviö olet!

ihan oikeesti toivottavasti tyttäresi katkaisee suhun välit kokonaan!

kyllä sitä kuule vanhemapankin hirvittää äidiksi yksin tulo varsinkin jos huomaa että kukaan ei oikeasti välitä, mutta niin vaan munkin lapsi menee kohta kouluun! mieskin löyty.

rankkaahan se on minkä tahansa ikäiselle ihmiselle,varsinkin jos tukiverkot kääntää selän!

mutta mutta.. tyttäresi on kyllä oikeutettu saamaan toimeentulotukea+ omassa asunnossa sitten asumistuke +lapsilisä+yh korotus+elatustuki=670e/kk on perusosat heille mikä jää vuokran+sähkön jälkeen käteen. mä elin sillä 3vuotta lapsen kanssa.

jos tuntisin sun tyttäresi mä voisin antaa hälle sen tuen mihin sä et äitinä kykene!

se tuki ei oo painostusta siihen sinä äitinä haluat. vaan realiteettien kertominen joka kantilta+ tuen lupaaminen niin kauan kuin tarvitsee!!! oli päätös mikä tahansa..

sä oot törkeä