lapsi raskaana :(

15 vuotias tyttäreni kertoi eilen olevansa raskaana. tausta kyselyn perusteella jollain 10-13 rv mennään, lapseni oli onnesta soikeana...
Omat ensimmäiset tunteeni oli mieletön kiukku ja viha, näitä en lapselleni näyttänyt, mutta suututtaa niin hemmetisti. ja pettynyt niin pettynyt. Lapsen haluaa pitää vaikka on itse lapsi vielä isolla L:llä. vastuuta ei pysty ottamaan mistään.
Miten pystyn tukemaan mitenkään lastani tässä tilanteessa? Tiedän että kun lapsi syntyy niin minä joudun kuitenki päävastuuseen vauvasta. Mikä siinä ehkäisyvalistuksessa meni pieleen.?

 

Tuon ikäisellä lapsen isä täytyy saada vastuuseen. Jos on alaikäinen, niin ehkä hänen vanhempansa voivat ehkä myös auttaa ja jos aikuinen - syytteeseen.

 

voivoi, en taida uskoa sua.

 

Sano että perhekotiin saa muuttaa heti jos aikoo vauvan pitää. Saa nähdä haluaako...

 

Noh, mun äiti oli muutama kk aiemmin täyttäny 16 kun alko mua odottaa..Oli se kuulemma ollu koko perheelle shokki mutta mummo oli sanonut että teit miten tahansa, me tuetaan ja vauvan kanssa saat kotona asua niin pitkään kun haluat ja aina autetaan, niin auttoivatkin, aina oli paikka mihin mennä jos tuli ongelmia..

Mä veikkaan et nuo tunteet ja ajatukset on täysin normaaleja tuossa kohtaa, mut mitä muutakaan siinä voi tehdä kuin tukea lastaan ja olla läsnä?

 

voih.. :/ en osaa kyllä neuvoa mutta nyt tarvitset kyllä paljon kärsivällisyyttä ja ymmärrystä !

 

Miten pystyit olla näyttämättä suuttumustasi lapselle? Minä en ainakaan tuossa tilanteessa pystyisi. Minä olin 18v. kun tulin ensi kerran raskaaksi ja äitini oli TODELLA vihainen!
Aborttia ei enää voi tehdä. Miten olisi adoptio? Tai sitten vaan laitat lapsesi vastuuseen tästä ja kun lapsi syntyy niin pysyy lapsesikin kotona vain hoitamassa vauvaa. En tiedä miten se onnistuu. Mutta sanot että saa asua luonanne kun itse hoitaa vauvan. Ja otat yhteyttä lapsen isän vanhempiin.

 

Kärsivällisyyttä juuri koitan pitää yllä. En halua "räjähtää" tästä asiasta lapselleni. Kuitenkin aika isossa myllerryksessä hänkin on. Mutta hänellä taitaa olla jotenkin niin hattaran näköinen ajatus lapsen saamisessa. Mitenkä hänelle saisi tiedon siitä mitä se oikesti tulee olemaan? Minun puheilla ei taida olla minkäänlaista vaikutusta. Aborttiin en voi pakottaa, hänen keho kuitenkin kyseessä. Mutta mielestäni elämänsä pilaa jos tämän lapsen synnyttää, ja minun elämään tulee vaikuttamaan todella paljon. Juuri kun omat lapset on kasvaneet isoiksi ja vanhimmat lentäneet jo pesästä niin nyt rupeaa kyllä jo riittämään.

Vaikea olla tukeva aikuinen tässä tilanteessa. Aina hyvät välit tyttären kanssa ollut ja tällä asialla en myöskään niitä halua pilata

 

Miten pystyit olla näyttämättä suuttumustasi lapselle? Minä en ainakaan tuossa tilanteessa pystyisi. Minä olin 18v. kun tulin ensi kerran raskaaksi ja äitini oli TODELLA vihainen!
Aborttia ei enää voi tehdä. Miten olisi adoptio? Tai sitten vaan laitat lapsesi vastuuseen tästä ja kun lapsi syntyy niin pysyy lapsesikin kotona vain hoitamassa vauvaa. En tiedä miten se onnistuu. Mutta sanot että saa asua luonanne kun itse hoitaa vauvan. Ja otat yhteyttä lapsen isän vanhempiin.

En tajua....täysi-ikäinen on mielestäni se raja millon aikasintaan ja ei syy olla TODELLA vihainen....tapansa kullakin

 

Musta on vähän hassu oletus et automaattisesti mummo olis lapsesta vastuussa, ite äiti mut hoiti vaikka nuori olikin, se ajatusmaailma kun kuitenkin muuttuu aika radikaalisti yleensä raskauden aikana ja viimeistään synnytyksen jälkeen...

 

Mitäs ihmeen lapsivihaajia täällä on kiukkuaan ruikuttamassa? Tappaakko se lapsenlapsi sit pitäis?!
Jos tyttäreni aikoisi tehdä abortin, sanosin että kotio ei oo sit enää tulemista.

 

Pidä kotona asumassa, pystyt siinä lähellä katsomaan että oppii hoitamaan vauvaa. Älä ota lapsenhoitoa itsellesi, vaan katso päältä että Hän hoitaa. Kova kuri siis tälle omalle lapsellesi, pidät hänet vastuussa lapsestaan ja laitat huolehtimaan vauvasta, opetat hoitamaan. Luulen, että siinä vaiheessa kun tyttäresi 17-18-vuotiaana muutenkin muuttaisi kotoa, niin on jo kypsä ja oppinut hoitamaan myös lastaan jatkossa.

 

En tajua....täysi-ikäinen on mielestäni se raja millon aikasintaan ja ei syy olla TODELLA vihainen....tapansa kullakin

Olen samaa mieltä kanssasi. Mutta toisaalta ymmärrän äitiäni, hän on aina ollut todella kärkäs sanomaa mielipiteensä ja ei aina ilmaise niitä kovin kauniisti. Koska minulla ei silloin ollut miestä, työpaikkaa ja asuin yksiössä. Joten ymmärrän kyllä että hän oli todella vihainen koska varmaan ilmaisi huolensa niin.

 

Musta on vähän hassu oletus et automaattisesti mummo olis lapsesta vastuussa, ite äiti mut hoiti vaikka nuori olikin, se ajatusmaailma kun kuitenkin muuttuu aika radikaalisti yleensä raskauden aikana ja viimeistään synnytyksen jälkeen...

Tunnen kyllä lapseni, toki äitiyteen kasvaa. Mutta lapseni tunnen ja hän ei varmasti pysty olemaan vastuuntuntoinen äiti. Niin lapsellinen ja teini on kyseessä vielä. Kaverit menee kaiken edelle.
Ja automaattisesti vaikuttaa koska minä joudun "elättämään" tulevan vauvan. Oma lapseni asuu kotona, hänellä ei ole töitä (harvalla peruskoululaisella muutenkaan on) ja peruskoulun 9 luokkaa käy loppuun. Joten minulle jää elättäminen.

 

Itse 15-vuotiaana lapsen saaneena voisin sanoa muutaman vinkin.

Yritä pitää se kiukku ja viha poissa. Lapsesi ei todellakaan tuossa tilanteessa kaipaa mitään ripitystä, vaikka saattaa siltä tuntua että on sen tarpeessa. Ei ole, tapahtunut mikä tapahtunut. Eikä mitään uhkailuja lastenkodista, hui kauhee jos mun äiti ois sellaisia päästänyt suustaan Päinvastoin ne ketkä sano et musta ei ole äidiksi, ihan uhallakin halusin lapsen pitää.

Ihan oikeastihan 15-vuotias ei tiedä mitä vanhemmuus on. Ei hän ole vastuullinen. Mutta hän pystyy kasvamaan äitiyteen, tarvitsee vain paljon paljon tukea ja rakkautta. Käytännön asioihin voi hakea apua esim. neuvolasta. Minä olin raskaaksi tullessa aivan vastuuton, pahamaineinen teini. Kuitenkin pian aloin raskauden edetessä kasvaa ja olen todella tyytväinen että lapsen pidin, joka on tänä päivänä 9-vuotias. Ihana ja hyvin kasvatettu lapsi.

 

Musta on vähän hassu oletus et automaattisesti mummo olis lapsesta vastuussa, ite äiti mut hoiti vaikka nuori olikin, se ajatusmaailma kun kuitenkin muuttuu aika radikaalisti yleensä raskauden aikana ja viimeistään synnytyksen jälkeen...

Ei kaikilla muutu, valitettavasti. Onhan näitä nähty, miten bilettäminen ja kavereiden kanssa hengailu vie voiton, vauva hylätään ikäänkuin vanha lelu.
Surullista tuo ap:n kertoma. Pahoillani olen niin lapsesi kuin tulevan lapsenlapsesikin puolesta.

 

Mitäs ihmeen lapsivihaajia täällä on kiukkuaan ruikuttamassa? Tappaakko se lapsenlapsi sit pitäis?!
Jos tyttäreni aikoisi tehdä abortin, sanosin että kotio ei oo sit enää tulemista.

Mutta 15vuotias on itse lapsi ja tuossa iässä pitäis miettiä ihan muita juttuja kuin lapsen hoitoa!

 

Mä itse suosittelisin adoptioon antamista, itselläni on kokemusta siittä eikä se ole paha asia.

 

Mä pistäisin hoitamaan vauvaa täyspäiväisesti. Siinäpähän tietäisi mitä se on. Ja isä myös hoitamaan! Kyllä tuon ikäisen pitäisi kyetä vauva hoitamaan... kypsyyhän se nyt siinä raskausaikana ja synnytyksessä jne. Toki pitäisi itse katsoa perään. Ja synnytyksen jälkeen tytölle hormoonikierukka!

Joidenkin vaan pitää oppia kantapään kautta.

 

Musta on vähän hassu oletus et automaattisesti mummo olis lapsesta vastuussa, ite äiti mut hoiti vaikka nuori olikin, se ajatusmaailma kun kuitenkin muuttuu aika radikaalisti yleensä raskauden aikana ja viimeistään synnytyksen jälkeen...

Näimpä.
Minä olin 16-vuotias saadessani lapsen ja kyllä alusta asti oli selvää että minä itse huolehdin lapsesta,vaikka kamalan nuori olinkin.
Toki vanhempani ja isovanhempani auttoivat tarvittaessa(ja hössöttivät jopa turhan kanssa) mutta minä itse halusin vastuuni kantaa ja näin sen kuuluukin mennä,ellei kyseessä ole teiniäiti jolla ei vain mitenkään ole valmiuksia huolehtia vauvasta.
Muutimme lapsen isän kanssa yhteen raskauden puolivälissä ja yhdessä ollaan edelleen.
Vaikka lapsentulo muuttikin lähes kaiken, ei se elämän suuntaa vienyt alaspäin.
Minä jatkoin normaalisti opiskelua ja niiden haaveiden toteuttamista jotka olivat jo ennen lasta kuten myös mies,lapsi kulkee siinä mukana.
Kaikkeen sopeutuu ja asioilla on tapana järjestyä..

 

Tunnen kyllä lapseni, toki äitiyteen kasvaa. Mutta lapseni tunnen ja hän ei varmasti pysty olemaan vastuuntuntoinen äiti. Niin lapsellinen ja teini on kyseessä vielä. Kaverit menee kaiken edelle.
Ja automaattisesti vaikuttaa koska minä joudun "elättämään" tulevan vauvan. Oma lapseni asuu kotona, hänellä ei ole töitä (harvalla peruskoululaisella muutenkaan on) ja peruskoulun 9 luokkaa käy loppuun. Joten minulle jää elättäminen.

Mun vanhemmat suhtautui tuohon lapsenlapsensa elättämiseen ihan eritavalla. He nimenomaan olettivat ja toivoivat etten kotoa mihinkään lähdä, vaan asun kotona jotta saan jakaa vanhemmuuden heidän kanssaan. Asuin lopulta kotonani lapsen kanssa 2,5 vuotta. Sitten muutin omilleni. Kallisarvoista aikaa kun sain käytännön apua ja paljon vinkkejä lapsen hoitoon ja kasvattamiseen. Koska 15-vuotiaana, peruskoulun päättyessä kun kaverit lähti kesälomalle, mulla akoikin äitiysloma ja lähes kaikki kaverit jäi menneeseen. Minä ainakin kaipasin tukea ja läsnäoloa omilta vanhemmiltani.

 

Jos jotain hyvää, ni ainai se että tyttö kerkeää käydä peruskoulun loppuun ennen kuin vauva syntyy. Turha teidän on sanoa ettei mummu joutuisi vastuuseen taatusti JOUTUU jos ei muuten ni vastaamaan lukuisiin kysymyksiin ja katseisiin mitä perheen ulkopuolisilta tulee!!
Kun nuin nuori tulee raskaaksi ni kyl siinä joutuu syyniin myös äidin vanhemmat..

 

Älä ainakaan pakota aborttiin tai adoptioon. Olen lukenut surullisia kuvauksai missä lapsi on viety, vaikka nuori olis halunnut pitää ja pahalta tuntui lukea. Tsemppiä koko perheelle. Ja tosiaan tyttö itse hoitamaan ja opettelemaan vastuuta.

 

Sano että perhekotiin saa muuttaa heti jos aikoo vauvan pitää. Saa nähdä haluaako...

Varmasti haluaa muuttaa omilleen jos äiti tuollaista sanoo. Sen jälkeen voikin unohtaa tyttären ja vauvan. Sosiaalitoimi auttaa kyllä jos tyttöä jos hän haluaa ottaa vastuun ja hankkia itselleen ja vauvalleen oman asunnon.

 

Ihan aluksi VOIMIA! :hug:

ja sitte. Mä tiedän erään tapauksen, joka 15 vuotiiana tuli raskaaksi ja piti lapsen, hienosti hän on lapsen hoitanut, lapsi täytti nyt 3. Tue lastasi mahdollisimman paljon asiasta, kerro hänelle sinun odotusajoista jne. mä ite lupaisin, että lapsi saa asua lapsensa kanssa meillä, mutta hän kantaa itse vastuun kuitenkin lapsestaan ja apua saa aina pyytää ja parhaani mukaan autan jne.

Älä teilaa heti lasta, äläkä sano hänelle, että "mä kuitenkin joudun sen lapsen sit hoitaa", koska sillon lapsen avunpyytökynnys nousee jo niin korkeelle, et hän ei halua apua sulta enää ollenkaan.