lapsi pois hoidosta..

\

Penään taas kovasti perusteluja. Asioita on helppo vaan sanoa, että näin se on mutta harvoin mitään perusteltua saa kuulla/lukea.

Äityli. Miksi asia on eri jos on mielenterveysongelmia tai muuten sairas?? Miksi mielenterveysongelmaisen äidin lapsi voisi olla kokopäivähoidossa, mutta ei terveen? Pienen perustelun, jos saan.
Toki perusteluna voi käyttää sitä, että ehkä se mielenterveysongelmainen äiti ei jaksa hoitaa niitä kahta lasta, mutta miksei tälle äidille esitetä samaa kysymystä kuin terveelle äidille: Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niitä ei halua/jaksa hoitaa??

Vastauksena, ei meillä 3,5vuotias poika päätä omia asioitaan. Ei todellakaan, minä se olen joka meillä sanoo miten tehdään. Mutta sekä kesälomalla, että talvilomilla olen huomannut lapsesta kuinka paljon se kavereitaan kaipaa, kun ei päiväkodissa ollakkaan.
Eli olen sataprosenttisen varma, että ainakin minun kolmivuotiaani kaipaa kavereita, vaikka kenenkään muun kolmivuotias ei vielä kaipaisi. Siksi, en jaksa uskoa tuota perusteluna.

Sen ymmärrän, että pk:t ovat täynnä ja paikkoja menee. Mutta meidän päiväkodissa on kyllä tilaa monelle muullekkin lapselle vielä. Enkä asu missään susirajalla, vaan Tampereella. Joten sekään ei ole syy.

Mutta siitä huolimatta olen huono äiti, kun vanhempi lapseni on hoidossa, vaikka minä hoidan pienempää kotona. Olen myös ehkä moralisoitavan huono, kun en aio pienemmänkään kanssa jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi vaan hän aloittaa päivähoitotaipaleensa ensi syksynä, isoveljensä seurana.

Mutta hyvää uutta vuotta kaikille täydellisille äideille )

en jaksanut lukea koko ketjua alusta loppuun, mutta kommentoin nyt näin..
Olen samoilla linjoilla kuin Elviira. Minulla on yksi 3 vuotias lapsi joka on noin 2 päivänä viikossa hoidossa. Ja aion nostaa niitä päiviä kun hän ihan selkeästi kaipaa seuraa. Myös päiväkodin hoitajat olivat kanssani samaa mieltä. Lapseni on vilkas ja sosiaalinen.
Kotona ollessa kyselee koska mennään päiväkotiin. Lapsen kanssa touhutaan kovastikin, mutta varsinkin pitkien taukojen aikana päiväkodista hänelle saa keksiä jatkuvalla syötöllä jotakin tekemistä. Meillä ei ole lapsiperheitä kavereina, eikä ole puistoja jossa muita tapaisi.
Itse opiskelen monimuotona, eli lapsi on toisinaan koulpäivien ajan hoidossa, mutta tehjtävien paljouden takia hän on myös toisinaan hoidossa silloin kun itse olen kotona.
Kaikkien lapset eivät tosiaan ole samanlaisia. Kaikki eivät kaipaa seuraa, mutta omani kaipaa!
Hyvää uutta vuotta kaikille!

 

\

\

Ei niin pienent kuin 3-4-vuotiaat kaipaa "seuraa" tai "kavereita", he kaipaavat normaalia kotielämää ja vanhempia!

pikkasen puhut nyt ristiin... tuon ikäinen ei mielestäsi tarvitse seuraa ja kavereita.. miksi veit sitten lapsesi kerhoon??

kuten tässä on todettu, osapäivähoito ja kerhot ovat aika lähellä toisiaan. Tuo tekstisi on aikamoista jeesustelua suoraan sanottuna.

Minä kyllä lasken kerhot ihan kotielämään kuuluviksi. Ei kai se, ettei laita lastaan hoitoon päiväkotiin, tarkoita sitä, että pitää linnottautua kotiseinien sisälle ja pysyä siellä vaikka hampaat irvessä. Me ollaan yhtenä päivänä kerhossa, toisena leikkipuistossa ja kolmantena jossain kylässä.

Kerholla ja päiväkodin osapäivähoidolla on se ero, että kerhot on tarkoitettu kotona oleville lapsille, kun taas päiväkodit työssäkäyvien / opiskelevien vanhempien lapsille. Viemässä lapseni kerhoon en "vie" kenenkään tarvitsevan päiväkotipaikkaa.

 

Lainaus:
31.12.2006 klo 19:38 Elviira harmaana kirjoitti
Penään taas kovasti perusteluja. Asioita on helppo vaan sanoa, että näin se on mutta harvoin mitään perusteltua saa kuulla/lukea.

Äityli. Miksi asia on eri jos on mielenterveysongelmia tai muuten sairas?? Miksi mielenterveysongelmaisen äidin lapsi voisi olla kokopäivähoidossa, mutta ei terveen? Pienen perustelun, jos saan.
Toki perusteluna voi käyttää sitä, että ehkä se mielenterveysongelmainen äiti ei jaksa hoitaa niitä kahta lasta, mutta miksei tälle äidille esitetä samaa kysymystä kuin terveelle äidille: Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niitä ei halua/jaksa hoitaa??

Vastauksena, ei meillä 3,5vuotias poika päätä omia asioitaan. Ei todellakaan, minä se olen joka meillä sanoo miten tehdään. Mutta sekä kesälomalla, että talvilomilla olen huomannut lapsesta kuinka paljon se kavereitaan kaipaa, kun ei päiväkodissa ollakkaan.
Eli olen sataprosenttisen varma, että ainakin minun kolmivuotiaani kaipaa kavereita, vaikka kenenkään muun kolmivuotias ei vielä kaipaisi. Siksi, en jaksa uskoa tuota perusteluna.

Sen ymmärrän, että pk:t ovat täynnä ja paikkoja menee. Mutta meidän päiväkodissa on kyllä tilaa monelle muullekkin lapselle vielä. Enkä asu missään susirajalla, vaan Tampereella. Joten sekään ei ole syy.

Mutta siitä huolimatta olen huono äiti, kun vanhempi lapseni on hoidossa, vaikka minä hoidan pienempää kotona. Olen myös ehkä moralisoitavan huono, kun en aio pienemmänkään kanssa jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi vaan hän aloittaa päivähoitotaipaleensa ensi syksynä, isoveljensä seurana.

Mutta hyvää uutta vuotta kaikille täydellisille äideille )


en jaksanut lukea koko ketjua alusta loppuun, mutta kommentoin nyt näin..
Olen samoilla linjoilla kuin Elviira. Minulla on yksi 3 vuotias lapsi joka on noin 2 päivänä viikossa hoidossa. Ja aion nostaa niitä päiviä kun hän ihan selkeästi kaipaa seuraa. Myös päiväkodin hoitajat olivat kanssani samaa mieltä. Lapseni on vilkas ja sosiaalinen.
Kotona ollessa kyselee koska mennään päiväkotiin. Lapsen kanssa touhutaan kovastikin, mutta varsinkin pitkien taukojen aikana päiväkodista hänelle saa keksiä jatkuvalla syötöllä jotakin tekemistä. Meillä ei ole lapsiperheitä kavereina, eikä ole puistoja jossa muita tapaisi.
Itse opiskelen monimuotona, eli lapsi on toisinaan koulpäivien ajan hoidossa, mutta tehjtävien paljouden takia hän on myös toisinaan hoidossa silloin kun itse olen kotona.
Kaikkien lapset eivät tosiaan ole samanlaisia. Kaikki eivät kaipaa seuraa, mutta omani kaipaa!
Hyvää uutta vuotta kaikille!

peesaan näitä ja niinkuin aikaisemminkin kirjoitin niin KYLLÄ lapset voivat ola erilaisia ja erilailla vilkkaita tai kotihiiriä niinkuin aikuisetkin.
ei. se minustá ole paha jos lapsi lomien jälkeen haluaa jo hoitoon vaikka onkin nauttinut silmin nähden lomasta. meillä lapset ovat hoidossa ja omien lomien aikanakin ovat lomilla eli syksyt keväät ja pidemmän loman kesällä jne.

 

Lainaus:
31.12.2006 klo 19:38 Elviira harmaana kirjoitti
Penään taas kovasti perusteluja. Asioita on helppo vaan sanoa, että näin se on mutta harvoin mitään perusteltua saa kuulla/lukea.

Äityli. Miksi asia on eri jos on mielenterveysongelmia tai muuten sairas?? Miksi mielenterveysongelmaisen äidin lapsi voisi olla kokopäivähoidossa, mutta ei terveen? Pienen perustelun, jos saan.
Toki perusteluna voi käyttää sitä, että ehkä se mielenterveysongelmainen äiti ei jaksa hoitaa niitä kahta lasta, mutta miksei tälle äidille esitetä samaa kysymystä kuin terveelle äidille: Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niitä ei halua/jaksa hoitaa??

Vastauksena, ei meillä 3,5vuotias poika päätä omia asioitaan. Ei todellakaan, minä se olen joka meillä sanoo miten tehdään. Mutta sekä kesälomalla, että talvilomilla olen huomannut lapsesta kuinka paljon se kavereitaan kaipaa, kun ei päiväkodissa ollakkaan.
Eli olen sataprosenttisen varma, että ainakin minun kolmivuotiaani kaipaa kavereita, vaikka kenenkään muun kolmivuotias ei vielä kaipaisi. Siksi, en jaksa uskoa tuota perusteluna.

Sen ymmärrän, että pk:t ovat täynnä ja paikkoja menee. Mutta meidän päiväkodissa on kyllä tilaa monelle muullekkin lapselle vielä. Enkä asu missään susirajalla, vaan Tampereella. Joten sekään ei ole syy.

Mutta siitä huolimatta olen huono äiti, kun vanhempi lapseni on hoidossa, vaikka minä hoidan pienempää kotona. Olen myös ehkä moralisoitavan huono, kun en aio pienemmänkään kanssa jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi vaan hän aloittaa päivähoitotaipaleensa ensi syksynä, isoveljensä seurana.

Mutta hyvää uutta vuotta kaikille täydellisille äideille )


en jaksanut lukea koko ketjua alusta loppuun, mutta kommentoin nyt näin..
Olen samoilla linjoilla kuin Elviira. Minulla on yksi 3 vuotias lapsi joka on noin 2 päivänä viikossa hoidossa. Ja aion nostaa niitä päiviä kun hän ihan selkeästi kaipaa seuraa. Myös päiväkodin hoitajat olivat kanssani samaa mieltä. Lapseni on vilkas ja sosiaalinen.
Kotona ollessa kyselee koska mennään päiväkotiin. Lapsen kanssa touhutaan kovastikin, mutta varsinkin pitkien taukojen aikana päiväkodista hänelle saa keksiä jatkuvalla syötöllä jotakin tekemistä. Meillä ei ole lapsiperheitä kavereina, eikä ole puistoja jossa muita tapaisi.
Itse opiskelen monimuotona, eli lapsi on toisinaan koulpäivien ajan hoidossa, mutta tehjtävien paljouden takia hän on myös toisinaan hoidossa silloin kun itse olen kotona.
Kaikkien lapset eivät tosiaan ole samanlaisia. Kaikki eivät kaipaa seuraa, mutta omani kaipaa!
Hyvää uutta vuotta kaikille!

peesaan näitä ja niinkuin aikaisemminkin kirjoitin niin KYLLÄ lapset voivat ola erilaisia ja erilailla vilkkaita tai kotihiiriä niinkuin aikuisetkin.
ei. se minustá ole paha jos lapsi lomien jälkeen haluaa jo hoitoon vaikka onkin nauttinut silmin nähden lomasta. meillä lapset ovat hoidossa ja omien lomien aikanakin ovat lomilla eli syksyt keväät ja pidemmän loman kesällä jne.

 

Teit hyvän päätöksen, sinä alkuperäinen kirjoittaja (kakspluskaks? tai jotain sinne päin). Kotonahan sen lapsen paikka on kun äitikin on kotona. Kerhot on kivoja vaihteluja lapsen arkeen. Serkkuni mietti pitkään kun toista lasta odotti, että jättäisikö esikoisen hoitoon osapäiväiseksi vai ei ja päätti sitten että ei ja sanoo nyt että se oli mitä parhain ratkaisu! Esikoinen nauttii kotona olosta ja toimii äidin pikku apulaisena =)

Ratkaisuja on yhtä monia kuin perheitäkin, mutta mun mielipide on se, että lapsen paikka on kotona jos se kerran on mahdollista.

 

\

\

\

Ei niin pienent kuin 3-4-vuotiaat kaipaa "seuraa" tai "kavereita", he kaipaavat normaalia kotielämää ja vanhempia!

pikkasen puhut nyt ristiin... tuon ikäinen ei mielestäsi tarvitse seuraa ja kavereita.. miksi veit sitten lapsesi kerhoon??

kuten tässä on todettu, osapäivähoito ja kerhot ovat aika lähellä toisiaan. Tuo tekstisi on aikamoista jeesustelua suoraan sanottuna.

Minä kyllä lasken kerhot ihan kotielämään kuuluviksi. Ei kai se, ettei laita lastaan hoitoon päiväkotiin, tarkoita sitä, että pitää linnottautua kotiseinien sisälle ja pysyä siellä vaikka hampaat irvessä. Me ollaan yhtenä päivänä kerhossa, toisena leikkipuistossa ja kolmantena jossain kylässä.

Kerholla ja päiväkodin osapäivähoidolla on se ero, että kerhot on tarkoitettu kotona oleville lapsille, kun taas päiväkodit työssäkäyvien / opiskelevien vanhempien lapsille. Viemässä lapseni kerhoon en "vie" kenenkään tarvitsevan päiväkotipaikkaa.

ja ei kai se että lapsi on päiväkodissa osapäiväisenä tarkoita sitä, että arki olisi yhtä pk:ssa ravaamista.

ja tässä ketjussa on kyllä hyvin tullut ilmi se, että on aivan paikkakuntakohtaista kuinka nuo osapäiväiset "vievät" muilta hoitopaikkoja.

 

...onpa tästä tullut pitkä ja tunteita herättävä ketju.Asiaa ja vähän asian vierestäkin niinkuin kommenttinikin..
Jäin miettimään sitä kun puhutaan lapsiemme erilaisuudesta tai kaipuusta toisten lasten luo tai lähinnä tässä ketjussa lasten sopeutumista kotiin päiväkotipäivien jälkeen...onhan se ihan selvää että lapsi kaipaa aluksi kavereidensa luo kun on heidän kanssaan joka päivä tottunut touhuamaan tai toinen esim.omasta lapsestamme.Muutimme toiselle puolelle kaupunkia ja leikkikaverit pihalta jäivät sinne,alkuun tietysti poikamme puhui ja kyseli heistä ja tietysti olemme heidän kanssaan tekemisissä edelleen mutta se suurin ikävä on ajan myötä hävinnyt..

Eli pointtini on että uskoisin että ajan kuluessa omalla asenteella ja positiivisella puheella pystyy uusissa tilanteissa/muutoksissa lapsen ajatusmaailmaa/kaipuuta vähentämään.Tämä rohkaisuksi niille jotka miettivät elämää kotona päikkäripäivien jälkeen.Juuri tässä paikassa kerhot ym.lapsipuistot ovat paikallaan ikäisiänsä seuraa kaipaaville lapsille.Tai voihan se olla niinkin että lapsi(isosisko tai -veli) huomaa että "pelkästään"kotonakin on kivaa touhua sen enempiä viikkomenoja/harrastuksia käymättä.Tai sitten on todellakin niitä joiden lapset pitkästyvät kotona jos ei ikäistä seuraa tai actionia riittävästi.
Mulla itsellä juuri 4v.täyttänyt poika ja 6kk tyttö ja kotona ollaan ja kerhoissa käydään.Poikani kaipaa välillä seuraa ja pitkästyy kun taas välillä "haluaa olla sanojensa mukaan rauhassa".Eli tämä elämänrytmi on meille nyt ok.Välillä kolme kertaa viikossa lähteminen aamulla tuntuu musta jo liialta(yhdessä käymme perhekerhossa ja poika 2krt päiväkerhossa),mutta eihän me joka viikko niin ahkeria ollakkaan.


lapsemme parastahan me kaikki vain haluamme,vaikka kirjoituksista voisi rivien välistä lukea toista?!
Hyvää tätä vuotta!

 

Ajatusmaailman sanan perästä jäi pois muuttamaan,harvemmin sitä kai vähenttää voi

 

Jos ap vierailet vielä sivulla niin voisitko kertoa miten teillä on kotipäivät menneet,vieläkö epäröit päätöstäsi? :attn:

Tämä on minun hlökohtainen mielipiteeni,mistä ei kenenkään tarvitse suivaantua,mutta itse"terveenä ja täysijärkisenä"äitinä en edes ilkeäisi viedä alle eskari-ikäistä lastani hoitoon päiväkotiin jos itse olisin(ja olenkin tällä hetkellä)vauvan kanssa kotona!

 

En ole lukenut koko ketjua, mutta ajattelin kuitenkin laittaa muutaman mietteen, jota itse pohdin kuopuksen la:n lähestyessä. Meillä esikoinen oli kevään loppuun asti päiväkodissa osa-aikasella paikalla. En pode siitä huonoa omaatuntoa, vaikka jonkun paikan ehkä veikin. En ota kontolleni sitä, jos kunta ei pysty riittävästi lakisääteisiä päivähoitopaikkoja järjestetämään. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta riittävästi maksan veroja jo muutenkin. Jos kunnan talous on kuralla, katsokoon päättäjät peiliin, ja vaatikaa te heitä tilille. Turhaan täällä muita äitejä syyllistetään!

Suurin syy päivähoidossa pitämiseen oli se, että en tiennyt milloin palaan töihin. Jos olisin jo loka-marraskuussa mennyt takaisin töihin, niin mielestäni meidän kohdalla tasainen jatkumo on parempi, kuin repiä lasta sinne tänne. Ja kerhoihinhan hän ei olisi oikein noina puolikkaina "lukukausina" päässytkään kovin helposti.

Kun päätin jäädä hoitovapaalle (vuodeksi), otin esikoisin pois päivähoidosta. Ennen sitä kuitenkin varmistin, että hän sai kerhopaikan. Onneksi on sosiaalinen lapsi, joten kerhosta on löytynyt uusia kavereita. Tosin vieläkin hän aina silloin tällöin juttelee, että "kun äiti menee takaisin töihin, niin pääsen taas päiväkotiin".

Puistoissa on kyllä lapsia, mutta monet juuri sen verran nuorempia, etteivät osaa vielä kunnolla leikkiä. Meillä tarvittaisiin jo kovasti oikeaa leikkikaveria. Välillä hän jopa ilmoittaa, ettei halua puistoon, tai että haluaa leikkiä yksinään.

Vieläkin välillä mietin, että olisiko sittenkin ollut parempi pitää hänet osa-aikaisena tutussa ympäristössä. Mietin jo nyt, että miten vaikeaa on sitten taas syksyllä luopua uudestaan näistä nykyisistä kavereista, ja minkälaista on taas sopeutua päiväkotiin, jossa kaverit ovat mahdollisesti vaihtuneet tai ryhmien dynamiikka muuten muodostunut uudelleen. No onneksi meidän tapauksessa lapsi on ainakin toistaiseksi ollut hyvä sopeutumaan näihin tilanteisiin.

Varmaan muuten olisinkin pitänyt hänet päivähoidossa, mutta huomasin, että hän oli päivähoidossa heiman eriarvoisessa asemassa. Hoitajat kyllä yrittivät aina ottaa huomioon, että hän ei ole kaikkia päiviä paikalla, ja antoivat hänen esim. tehdä joitakin askarteluja ym. etukäteen. Mutta kyllä lapsi jo sen verran ymmärsi, että hän jäi jostakin kivasta paitsi, kun siitä puhuttiin etukäteen ja jälkikäteen. Jos siis sattui olemaan juuri tuon mukavan päivän kotona. Eli tämä oli minusta ainoa huono puoli siinä, kun esikoinen oli osa-aikaisena päivähoidossa.

Nämä siis meillä mietteinä. Mielestäni tässä ei ole oikeaa, eikä vaarää tapaa tehdä ratkaisuja. Jokaisella on omat näkemyksensä ja elämäntilanteensa + tietysti lapsen luonne, joka vaikuttaa asiaan.