Lapsi pelkästään naisen tahdosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HPR
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

HPR

Uusi jäsen
10.08.2009
4
0
1
Ihan rehellisesti, miten yleistä on mies suostuu lapsenhankintaan vain koska haluaa parisuhteensa? Miten haitallista sellainen lähtöasetelma on miehen sitoutumiselle tulevaan perheeseen?

Miesystäväni on ollut oikeastaan koko elämänsä jyrkästi omien lasten hankintaa vastaan, vaikka on mahtava muiden lasten kanssa (hän on nyt 40-v). Minä olen kuitenkin kertonut hyvin selvästi ensimmäisistä treffeistä lähtien, että minä ehdottomasti haluan lapsia (olen 34-v). Tämä on ollut tietysti todella ongelmallista ja on tavallaan järjetöntäkin että aloimme siitä huolimatta seurustelemaan. Olemme seurustelleet nyt yhdeksän kuukautta ja suhde on muuttunut tunteiden osalta syväksi. Olen kuitenkin koko ajan tavallaan asettanut yhteenmuuton, suhteen syvenemisen ja homman jatkumisen ehdoksi lupausta siitä, että lapsi voidaan joskus hankkia. Asiasta on tasaisin väliajoin keskusteltu ja olemme melkein lopettaneet suhteen tämän takia usemman kerran. Lasta ei siis tarvitse hankkia nyt, eikä tietenkään olisi mitään järkeäkään näin lyhyellä tuttavuudella, mutta en vaan voi seurustella miehen kanssa ilman ajatusta siitä, että suhde johtaisi johonkin lopullisempaan kuin hengailuun.

Miehen perusteet sille ettei halua lasta ovat seuraavat:
- hänellä on aikaavievä harrastus josta ei halua luopua. Hänellä ei ole aikaa lapselle eikä hän halua tinkiä elämästään
- hän jää kakkossijalle suhteessamme. Kävimme kerran teoreettista keskustelua viimeisestä pelastusvenepaikasta ja mies järkyttyi syvästi, kun kerroin että valitsisin lapsemme hänen ohitseen, jos viimeinen paikka olisi jaossa (toki antaisin myös omani).

Mies myös jollain lailla kokee, että olen joustamaton kun en kykene kompromissiin (mihin?) ja etten rakasta häntä riittävästi, koska olisin valmis uhraamaan suhteemme jos hän ei suostu.

Eilen oli taas keskustelua aiheesta. Mies kertoi taas jyrkän kantansa ja lukuisia syitä miksei hän halua omia lapsia. Oli raskas keskustelu, itkin, olin epätoivoinen ja lopulta toivoton. Istuin hiljaa ja olin jo sanomassa hänelle etten voi jatkaa itseni kiduttamista rakastamalla häntä, kun tästä ei tule mitään. Mies istui kylmänä sohvalla ja sanoi sitten yhtäkiä, että hän varmaan katuu tätä, mutta hän voisi suostua yhteen lapseen koska niin kovasti haluan, mutta korosti että hän ei todellakaan itse haluaisi. Sen jälkeen hän vetäytyi kuoreensa ja sanoi että toivottavasti ymmärrän mikä tuollaisen lupauksen hinta on. Sanoin etten tiedä, mutta hän ei suostunut selittämään. Sanoi ettei halua puhua asiasta enempää.

Millainen lähtökohta on parisuhteelle ja yhteiselle vanhemmuudelle, jos toinen kokee asian noin negatiivisena ja suostuu vain säilyttääkseebn suhteen? Hirveän vaikea myös luottaa tuollaiseen lupaukseen. Hän voi milloin vaan vetäytyä siitä, mutta saa nyt kuitenkin ostettua aikaa lisää.

Olen siinä uskossa, että kuitenkin monesti tilanne on se, että nainen on nimenomaisesti se, joka patistelee ja "pakottaa" miehen lastenhankintaan vaatimalla asioiden etenemistä. Onko lopputulos ollut onneton?
 
Luultavasti hinta on se, että hoida nyt, kun itse halusit. Älä valita kun oli pakko saada lapsi jne. Toisaalta tota samaa litaniaa suurin osa miehistä käyttää vaikka päätös olisi kuinka yhdessä tuumin tehty.
 
Olipa surullista tekstiä. Sinuna en tekisi tämän miehen kanssa lasta, hän ei sellaista missään nimessä halua. Lapsi joutuisi kärsimään hirveästi kylmän isän vuoksi, juuri tuollaiset miehet ovat niitä jotka ilmoittavat (jopa lapselle) vaikeuksien tullessa vastaan, että eihän HÄN lasta koskaan edes halunnut.

Mitäköhän tuokin mahtoi tarkoittaa, kun hän puhui lupauksen hinnasta? Mielestäni se oli suorastaan uhkailua.

Minä en henkilökohtaisesti tunne ketään pariskuntaa, jossa mies olisi jouduttu patistelemaan ja pakottamaan lapsen tekemiseen. Kyseinen tilanne olisi väärin äitiä, lasta ja miestäkin kohtaan.

Entäpä jos/kun tarvitset apua lapsen kanssa? Jos vaikka sairastut pidempiaikaisesti tai yksinhoitaminen vie liikaa voimiasi? Tämä mies ei tule antamaan minkäänlaista apua, sitten olet huutavassa hukassa.

Jos ei mies tajua että vanhemman velvollisuus on laittaa KAIKESSA tärkeissä asioissa lapsi itsensä edelle (viittaan tuohon pelastusvene-keskusteluun), hän ei missään nimessä oli sopiva isäksi!

Raskasta tämä on varmasti sinulle, mutta kun kerran haluat joskus lapsen, etsi mies joka on valmis isäksi. Tuollaisen miehen lapsi kärsisi varmasti rakkaudettomasta isä-lapsi -suhteesta. Älä tee lasta sellaiseen tilanteeseen.
 
Minun mielestäni lasta ei saisi tehdä mihinkään "tarkoitukseen", koska se olisi ihan väärin lasta kohtaan. Minusta se on lapsen näkökulmasta ajateltuna aika iso moraalinen ongelma, jos toinen vanhemmista tekee lapsen vain parisuhteen säilyttämiseksi. Sellaisiakin tilanteita pidän aika arveluttavina, että kun usein kuulee niistä pariskunnista, joilla menee huonosti ja tekevät lapsen parantaakseen parisuhdettaan. Eikö se ole väärin lapselle, että hän syntyy maailmaan ollakseen joku parisuhteen parantaja?

Ne pariskunnat, joita minun aivan lähimmässä lähipiirissäni on (mukaanlukien tämä oma parisuhteeni), ovat sellaisia, että molemmat osapuolet haluavat yhtälailla tehdä sen lapsen, eikä se ole kummallekaan myönnytys toista kohtaan. En tunne ainoatakaan pariskuntaa, jossa lapsi olisi tehty vastoin toisen vanhemman tahtoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hlemmur:
Ne pariskunnat, joita minun aivan lähimmässä lähipiirissäni on (mukaanlukien tämä oma parisuhteeni), ovat sellaisia, että molemmat osapuolet haluavat yhtälailla tehdä sen lapsen, eikä se ole kummallekaan myönnytys toista kohtaan. En tunne ainoatakaan pariskuntaa, jossa lapsi olisi tehty vastoin toisen vanhemman tahtoa.

Se olisikin ideaalitilanne, mutta en usko että monikaan lapsi syntyisi, jos ehtona olisi:
- molemmat ovat asiasta yhtä varmoja
- molemmat olisivat varmoja ylipäätään
- lapsen pitäisi olla suunniteltu
- vanhemmat ovat parisuhteessa toisiinsa
- elämäntilanne, terveys, varallisuus, tuuelnsuunta on oikea jne jne

Asia ei ole lainkaan yksinkertainen kun siinä on. Tilanne on se, että rakastan miestäni todella paljon. Hän rakastaa minua. Haluamme yhteisen tulevaisuuden keskenämme. Minä haluan lapsen, niin paljon etten voi uhrata parisuhteen takia tarvettani olla äiti. Mies ei halua omaa lasta. Jommankumman on joustettava, mutta minä se en pysty olemaan. En pystyisi nauttimaan suhteesta ja tästä hetkestä, tietäen ettei tulevaisuudessakaan olisi tietoa itselleni tärkeästä asiasta.

Tietenkään ei ole ollenkaan hyvä tilanne, että mies suostuisi vain minun takiani. Voisin toki erota, koska miehellä ei ole samaa halua asiaan. Hän on kuitenkin mies jota rakastan ja jonka kanssa haluan olla. Ei tuollaisia lähtöpäätöksiä ole helppo tehdä tuosta vaan. Varmaan naiivia, mutta toivo kuitenkin on, että mies innostuisi asiasta lapsen saatuaan. Hirveän vaikeaa kuvitella ettei ihminen rakastaisi omaa lastaan.

 
Se olisikin ideaalitilanne, mutta en usko että monikaan lapsi syntyisi, jos ehtona olisi:
- molemmat ovat asiasta yhtä varmoja
- molemmat olisivat varmoja ylipäätään
- lapsen pitäisi olla suunniteltu
- vanhemmat ovat parisuhteessa toisiinsa
- elämäntilanne, terveys, varallisuus, tuuelnsuunta on oikea jne jne

Kun päätös yhteisen lapsen yrittämisestä tehdään, täytyy molempien haluta lasta. Epävarmuutta tulee raskauden ja yrittämisen aikana aivan varmasti, mutta siitä on helpompi päästä yli kun ymmärtää että tätähän me haluttiin.

Sinun tilanteesi on sikäli eri, että miehesi ei ole koskaan halunnut lapsia, eikä halua nytkään. Toki mies voi muuttaa mielensä kun lapsi syntyy, mutta sinun täytyy pitää myös se vaihtoehto mielessä että lapsi on miehelle ei toivottu ja jopa se, että voit jäädä yksinhuoltajaksi.

Henkilökohtaisesti en tekisi lasta miehen kanssa, joka on monta vuosikymmentä tiennyt ettei halua lasta. Maailmasta löytyy sellaisiakin miehiä, joille lapsen saaminen olisi unelmien täyttymys. Oliko niin ettette ole olleet yhdessä vielä vuottakaan? Aikamoisia riitoja olette jo asian tiimoilta saaneet aikaan, eikä asiasta keskustelu tule ainakaan helpottamaan ajan myötä. Mitä jos mies myöntyy, että selvä tehdään lapsi jonku vuoden päästä esim 5vuoden, aika kuluu ja 5v tulee täyteen. Miehesi onkin sitä mieltä että ei haluakkaan lasta, sittenkään. Sinä olet silloin 39-vuotias.

Paljon voimia asian kanssa, mihin ratkaisuun päädyt(te)kin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaisuli68:
Olipa surullista tekstiä. Sinuna en tekisi tämän miehen kanssa lasta, hän ei sellaista missään nimessä halua. Lapsi joutuisi kärsimään hirveästi kylmän isän vuoksi, juuri tuollaiset miehet ovat niitä jotka ilmoittavat (jopa lapselle) vaikeuksien tullessa vastaan, että eihän HÄN lasta koskaan edes halunnut.

Mitäköhän tuokin mahtoi tarkoittaa, kun hän puhui lupauksen hinnasta? Mielestäni se oli suorastaan uhkailua.

Minä en henkilökohtaisesti tunne ketään pariskuntaa, jossa mies olisi jouduttu patistelemaan ja pakottamaan lapsen tekemiseen. Kyseinen tilanne olisi väärin äitiä, lasta ja miestäkin kohtaan.

Entäpä jos/kun tarvitset apua lapsen kanssa? Jos vaikka sairastut pidempiaikaisesti tai yksinhoitaminen vie liikaa voimiasi? Tämä mies ei tule antamaan minkäänlaista apua, sitten olet huutavassa hukassa.

Jos ei mies tajua että vanhemman velvollisuus on laittaa KAIKESSA tärkeissä asioissa lapsi itsensä edelle (viittaan tuohon pelastusvene-keskusteluun), hän ei missään nimessä oli sopiva isäksi!

Raskasta tämä on varmasti sinulle, mutta kun kerran haluat joskus lapsen, etsi mies joka on valmis isäksi. Tuollaisen miehen lapsi kärsisi varmasti rakkaudettomasta isä-lapsi -suhteesta. Älä tee lasta sellaiseen tilanteeseen.

peesi tähän. En ymmärrä miten voisit jättäytyä sen varaan että "kyllä se mies joskus lupasi minulle lapsen vaikkei itse haluakaan ja kyllähän se varmaan ehkä lastansa rakastaa syntymän jälkeen" :o Jos mies on jo kerran nelikymppinen (vrt esim parikymppisen mielipiteeseen) eikä koskaan ole halunnut lapsia niin eiköhän se asia ole jo mietitty useampaan kertaan läpi hänen päässään. Et voi jäädä kuvitelmaan että vuosikymmenten päätös karisee siinä hetkessä kun hänen ei-toivomansa lapsi vihdoin putkahtaa maailmaan miehen ollessa ehkä jo 45-vuotias! Ei siinä iässä ihmiset jotka eivät lapsia alun perinkään halunneet kovin innokkaasti jätä yöuniaan vauvan takia ja aivan varmasti hän tulisi kokemaan olevansa paljon vähemmän tärkeämpi suhteessa enää. Sitähän hän olisi! Jos olisit käytännössä yksinhuoltaja vaikkakin suhteessa niin vauva vie KAIKEN AIKASI ja ajatuksesi.

Sen vaan on biologia määrännyt ja jos mies ei tätä pystyisi käsittämään ja ymmärtämään eikä kokisi tarpeelliseksi hoivata vauvaa itsekin niin se varmasti etäännyttäisi teidät toisistanne. Puhumattakaan siitä mitä se tekisi lapsen isäsuhteelle.

Miksi jo noin aikaisessa vaiheessa suhdetta yhdessäolon ehdoksi annetaan se että toinen muuttuu niin radikaalisti. Mielestäni miehelläsi on aivan oikeutettua olla loukkaantunut. Ihan yhtä lailla itsekin olisit jos hän sanoisi että joko luovut lapsiajatuksesta tai hän jättää sinut. Ja sitten eroaisitte.

Rakkaus on iso asia mutta ei se pelkästään aina riitä ja valitettavasti tälläinen on erittäin hyvä esimerkki sellaisesta tilanteesta.
 
HPR, uskon, ettei asia ole yksinkertainen. Suoraan sanottuna en tiedä, miten itse tekisin.

Vaikuttaa siltä, että teillä on vahva suhde. Miehesi on ainakin osoittanut tunteittensa vahvuuden sanomalla, että voisi hankkia lapsen vain siksi, että saisi olla kanssasi. Minäkin, niin kuin sinäkin, ajattelen, että sitä omaa lasta hän saattaisi sittenkin rakastaa. Mutta takeita siitä ei ole, eikä lähtötilanne ole missään tapauksessa ideaali.

Kyllä minä uskon, että monesti nainen joutuu jonkun aikaa suostuttelemaan miestä vauva-ajatukseen - niin ainakin meillä oli. Tiedän tapauksen, jossa mies ei pitkään halunnut ollenkaan omaa lasta, ja nainen oli siitä hyvin ahdistunut. Miehen mieli muuttui, ja kohta hän on ensimmäistä kertaa isä - hyvin onnellinen sellainen. Toki hän oli miestäsi hiukan nuorempi puhuessaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, mutta ei mitenkään merkittävästi.

Me luulimme pitkään, että emme saa lasta. Ehdimme yrittää kolme vuotta ennen kuin viimein tulin raskaaksi, nyt viikolla 12. Tätä asiaa pohtiessani jouduin ehkä miettimään jotain samansuuntaista kuin sinä - pohdin tulevaisuutta miehen kanssa, ilman lasta. Oli vapauttavaa tajuta, että sellainenkin tulevaisuus on mahdollinen ja hyvä, vaikka olen koko ikäni haaveillut tulevani äidiksi. Suosittelen sinuakin suhtautumaan tähän ajatukseen avoimesti.

Jos vaan mahdollista, olisi varmaan hyvä, jos voisit keskustella asiasta riidattomasti miehesi kanssa. Sopisitte, että molemmat saavat puhua tunteistaan ilman, että toinen suuttuu. Anna miehellesi aikaa. Nyt hän on kerran sanonut ottavansa sinut, vaikka pakettiin kuuluisi lapsi. Ehkä asia itää hänen mielessään jonkun aikaa, ja ajatus ei kohta tunnukaan niin vieraalta. Jos asia on tulevaisuudessakin pelkkä riidan aihe, kannattaa todella harkita, mistä on valmis luopumaan.

Voimia ja tsemppiä! :heart: piip
 
Todella hankala tilanne, HPR. Itse olen ollut huomaavinani, että on kahdensorttisia naisia: niitä, joille lapsi on tärkeämpi kuin mies ja sitten niitä, joille parisuhde on ensisijainen -myös silloin kun lapsia on. Ehkä joudut tekemään valinnan tuolla perusteella.

Ennenkaikkea muistuttaisin, että jos todella haluat lapsen, sinulla ei ole viittä vuotta aikaa odottaa. Lehtijutut kertovat 40+ raskautuneista, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa ja näiltä palstoiltakin voi lukea, että raskaaksi tulo vanhempana ei ole lainkaan itsestään selvä asia. Naisen hedelmällisyys laskee jyrkästi 35 v. ikävuoden jälkeen. Riski on sitä suurempi, kun teillä kummallakaan ei ole ennestään lapsia eikä näin ollen tietoa kummankaan todellisesta hedelmällisyydestä. Jos todella haluat lapsen, sinun on toimittava heti!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Matsalu:
Ennenkaikkea muistuttaisin, että jos todella haluat lapsen, sinulla ei ole viittä vuotta aikaa odottaa. Lehtijutut kertovat 40+ raskautuneista, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa ja näiltä palstoiltakin voi lukea, että raskaaksi tulo vanhempana ei ole lainkaan itsestään selvä asia. Naisen hedelmällisyys laskee jyrkästi 35 v. ikävuoden jälkeen. Riski on sitä suurempi, kun teillä kummallakaan ei ole ennestään lapsia eikä näin ollen tietoa kummankaan todellisesta hedelmällisyydestä. Jos todella haluat lapsen, sinun on toimittava heti!

Olen ollut aikanani nuorempana raskaana, mutta keskeytin sen elämäntilanteen ja myös kumppanin toiveen takia. Ehkäpä juuri siitäkin syystä en toista kertaa enää mene tässä asiassa kenenkään miehen pillin mukaan. Haluan lapsen ja haluaisin sitä nimenomaan tämän miehen kanssa, mutta jos hän ei siihen lähde, sitten eroamme. Sinänsä nyt kuitenkin tiedän, että raskaaksitulo ei ainakaan silloin ollut kovin vaikeaa (vahinko).

Ajankohdan osalta tiedän itsekin ettei aikaa ole liikaa. Emme kuitenkaan asu vielä yhdessä eikä suhteemme ole niin pitkäaikainen, että lähtisin heti näin isoon sitoumukseen toisen kanssa. Väkisinkin on annettava suhteelle tilaa kehittyä itsekseen eli menee tässä jokatapauksessa parisen vuotta.

 

Yhteistyössä