Lapsi ollut sijoituksessa - äidiltä menee maine?

[vierailija]

Noh jos kyse sijoituksesta niin asia ihan eri kuin huostaanotosta. Sikäli en silti katsoisi kieroon ennenkuin tietäisin perheen tilanteen ja taustan. Olin ehkä ennen erimieltä, mutta työskentely perhetyössä on aika rankastikin avannut silmiä, niin hyvässä kuin pahassa. Ja ihmisten jankutus tuosta ettei voi uuvuttaa itseään siihen kuntoon että ei jaksa hoitaa lapsia on kyllä sellaisten ihmisten puhetta jotka eivät ole siellä ihan pohjalla käyneet. Jokaisella ihmisellä on pohja ja ihmisten psyyke kestää erimäärän paskaa. Sellaisissa rotanloukuissa on tullut tässä käytyä, että sijoitus olisi ollut se viisain päätös, mutta alettiinkin hoitaa perheitä kokonaisuutena ja niin ne uupuneetkin vaan kukoistaa nyt enemmän kuin moni nykymaailman ihannoivan kulissiperhe-elämän väsyneet "hei pakko silti tänään leipoo ja ottaa someen kuva hästäg perheaikaa muiskis" tehoäidit.

Vastaus: En tuomitse, en katso alas. (on osannut antaa rakkaimpansa ennen kuin se väsynyt käsi käy pieneen kiinni)
Tiedän myös tapauksen jossa perheestä sijoitettiin kouluikäinen tyttö, koska äiti ei enää jaksanut ja pärjännyt, oli aivan umpikujassa. Tyttö hakkasi äitiä ja pikkusiskoaan. Lopulta, kuukausia avohuollon sijoituksen jälkeen saatiin vihdoin diagnoosi neurologisesta sairaudesta. Nyt lapsella lääkkeet ja perhe voi hyvin. Enkä katso alas.

 

[vierailija]

Sehän riippuu ihan siitä, että mitkä olivat ne syyt siihen lapsen huostaanottoon. Jos äiti on vahingoittanut lastaan tai antanut jonkun toisen vahingoittaa lastaan, niin sitä en vaan käsitä. Ja jos äiti on tätä tyyppiä, joka läpi elämänsä seilaa hankalissa ihmissuhteissa päihderiippuvaisten, häiriintyeiden ja hyväksikäyttäjien kanssa ja antaa näiden samalla tuhota oman lapsensa lapsuuden ja elämän, niin sitäkään en käsitä enkä hyväksy. Äiti ei ole silloin yhtään parempi kuin nämä joiden seuraan hakeutuu. Tämmönen tietty naistyyppi on juuri sellainen, joka tekee liian monta lasta juopolle tai hullulle miehelle ja sitten kiillottaa loppuelämän sitä marttyyrinkruunuaan ja jolle ei koskaan saa sanoa, että ihan oma moka. Nämä naiset tarvitsevat elämäänsä ongelmia, ne ongelmat ei koskaan lopu, ja näitten tapa elää on levittää sitä paskaa ympäriinsä mahdollisimman tehokkaasti, ja mikäs sen tehokkaampaa kuin tuoda tänne avuttomia ihmisiä elämään surkean lapsuuden.

Mutta sitten, jos vaan kerta kaikkiaan oli mahdoton tilanne ja voimat loppu niin se on ihan vaan inhimillistä. Silloin tulee mieleen sekin, että missä on ollut äidin suku ja miehen suku, eikö näiltä ole tullut mitään apua. On väärin jättää ketään vanhempaa yksin siinä vanhemmuudessa, koska yksinäisyys tekee vanhemmasta hyvin haavoittuvaisen ja lisää koko perheen riskiä siihen, että kun vastoinkäyminen tulee niin ongelmat alkavat kasaantua ja siinä sitä sitten ollaan.

 

[vierailija]

Siinä taas elämää kokemattoman paatostelijan jauhantaa enemmän kuin tarpeeksi. Saitko nyt kiillotettua kruunuasi? Olet niin ylpeä ja sen kyllä huomaa kun on niin imelää itsensä korottamista.

Se on kuule hyvä teko vanhemmalta myöntää olevansa loppu ja hakea apua eikä yrittää pärjätä yksinään! Vaikka sinä et ymmärtäisikään, monet onneksi omaavat myötätuntoa. Toivottavasti lapsistasi ei kasva yhtä suvaitsemattomia ja kylmiä ihmisiä mitä sinä olet.

Minä taas en nähnyt tuossa lainaamassasi tekstissä paatosta, vaan tervettä järkeä. Se kun menee näin, että jos haluat olla hyvä äiti, niin silloin ei vaan käytetä päihteitä eikä tehdä rikoksia eikä lisäännytä päihdeongelmaisten, rikollisten, mt-ongelmaisten tai ilkeiden miesten kanssa. Ei se sen enempää oikeasti vaadi.
Todella monen ihmisen ongelmien alkusyy on päihteet. Tää on meidän yhteiskunnassa iso tabu. Varsinkin äitien päihdeongelmia peitellään ja hyssytellään, vaikka usein se sekoilu oli sekä raskauden alkusyy että syy kaikille myöhemmille ongelmille.

 

[gdfkgsd]

Huh. Ei ihme että meillä menee Suomessa näin päin peetä kun ihmisillä on tuollainen suhtautuminen toisiinsa.

 

[vierailija]

Kyllä minulla oli jo ennen lasten syntymää sovittu kuviot sen varalta, että minä ja lasten isä kuolemme. Toki jos koko sukumme (paitsi juuri ne lapset) heittää veivinsä, jäävät lapset yhteiskunnan hoidettaviksi, mutta nyt on sovittu, että lapset menevät serkkujen perheeseen kasvamaan, jos omat vanhemmat kuolevat. Eli kyllä tuohonkin voi varautua.

Sijoitus voi olla juurikin siellä serkkuperheessä. Sijoitus ei ole sama kuin huostaanotto.

Tuttavani lapsi on ollut sijoitettuna, ja syy on ollut lapsen uhmakkuushäiriö. En kyllä itse miettisi yhtään omaa paheksumistani, vaan käyttäisin senkin ajan sen miettimiseen, miten voisin tukea tuttavani perhettä.

 

[vierailija]

Kunnioittaisin miten onkin voinut tehdä lapsensa hyvinvoinnin eteen niin epäitsekkään raskaan päätöksen. En edes jaksa ottaa kantaa noihin lapsellisiin "et vaa tee ilkeen kaa lapsii" ajatuksiin, niin väsynyt vääntämän idioottien kanssa. Jos on oikeasti noin pohjalla ymmärryksessä niin turha toivo puhua järkeä.

Jos on rankkaa niin haet vaan apua, eikö niin? Siinäpä vasta neuvo...

T.sijaisäiti

 

[vierailija]

"Et vaan tee mt-ongelmaisen/juopon yms. kanssa lapsia"?? Mitäpä jos se kelvolliseksi todettu puoliso (isä tai äiti, ihan sama) sairastuu kun lapset on jo tehty? Kun se nyt ei vaan mee niin, että mä tein nyt nää lapset, niin mulle ei nyt enää VOI sattua mitään, kun mä valitsin äidiksi ryhtymisen.

Ja onko edes ap:n kertomassa kyse huostaanotosta vai avohuollon tukitoimena tehdystä sijoituksesta? Eri asioita. Mutta enpä mä kummempia ajattele, kun ei taustoja/tapausta tunne. Enkä tuomitse vaikka tietäisinkin (yhden työkaverin tapauksen tiedänkin), ei mulla ole sellaseen syytä, eikä varmaan varaakaan.

 

[Elena777]

Miten suhtautuisitte jos saisitte tietää että jonkun tuttunne lapsi on ollut sijoitettuna esimerkiksi siksi että äiti on uupunut rankan avioeron takia? Mietittekö että tämä äiti ei ole "normaali" tai katsotteko häntä aina sen jälkeen alaspäin? Katkaisisitteko kaverisuhteen häneen?

Kaikkiin jyrkkä EI. Pahemmistakin syistä lapset otetaan sijoitukseen kuten esim. päihteiden käytön jne. vuoksi...nuo mainitsemasi syyt eivät ole todellakaan syy hylätä äitiä vaan päinvastoin, silloin hän juuri tarvitsee kaikkien ystäviensä tuen.

 

[Elena777]

En katkaisisi välejä tai alaspäin. Mutta varmaan jos kyse olis äidistä ja vaikka huumeista tai alkoholista ja ei haluais hakea apua ongelmaan.

Ei sillonkaan sais katsoa alaspäin tai hylätä, sillon kyseinen ihminen nimenomaan tarvitsee tukea...että _uskaltaa_ hakea apua itselleen..päihteiden käyttäjien halut toipumiseen kun useimmiten riippuu rohkeudesta ottaa se askel toipumiseen, eikä niinkään siitä viitsiikö sitä tehdä...

 

[Mc.mandow]

Tässä taas huomaa että et ole joutunut sossujen kynsiin ikinä. jos susta tehdään perätön/aiheeton lastensuojeluilmoitus kiusallaan. on kuule silloin kiva todistaa itsesi syyttömäksi. sillä sossujen asenne on se että olet syyllinen siihen mitä lastensuojelu ilmoitus sisältää.

Tarpeeksi kun niitä tehtailee joku niin seurauksena voi olla jopa kiireellinen sijoitus(huostaanotto) tähän tädit ei tarvitse edes todisteita, riittää kun tuntuu siltä. sekin on läheltä nähty että kun sossu mokaa niin sitähän ei myönnetä, jopa johtava sossu ennemmin valehtelee. kappas kun löytykin todisteet oikeudessa tästä . hävisivät jutun.

Mutta voit toki kuvitella että sossut ei tee virheitä ja ovat tosi luotettavia jne. jos illuusio luo sulle turvaa.

Oma siskoni on sosionomi, hän on traumatisoitunut, ei kykene normaaliin yhteydenpitoon , hän on läheisriippuvainen , mies saa tehdä mitä vaan. yhteisten ystävien kautta tiedän että sisko tekee kaiken edelleen yksin, vaikka on isämme mukaan masentunut.
Työyhteisössä toki pitää kulissit yllä.

Kyllä hän on paras asiantuntija arvioimaan muita. eikä varmaan ole ainoa tapaus.

Kyllä mä ennemminkin arvostan ihmistä, joka antaa lapsensa jonkun muun hoidettavaksi jos ei itse kykene. Kamalimpia on ne, jotka selkeästikkään eivät osaa pitää huolta lapsestaan, mutta väittävät siltikin olevansa ihan tykki vanhempia ja lastensuojelu vaan tekee kiusaa.

 

[Elena777]

Toki jos ajatellaan että ei ole kuin nämä vaihtoehdot. Itse olen sillä kannalla että asioita pitäisi pohtia etukäteen että ei olla tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Kaikki ovat kuulleet ehkäisystä.

No mitä se kumi auttaa enää siinä vaiheessa kun lapsi on jo syntynyt ja ongelmat alkavat aikuisilla?

 

[vierailija]

Vanhempi voi romahtaa ja uupua myös esimerkiksi pitkäaikaisen työpaikkakiusaamisen takia. Aika mahdotonta on pienituloisen irtisanoutua työstään, koska heti napsahtaisi 3 kk karenssi, eikä olemattomilla työttömyyskorvauksillakaan pitkälle pötkittäisi, varsinkin jos on oma asunto, eikä saa yhteskunnalta asumistukia yms.

Tai vaikkapa omaishoitajuus voi viedä kaikki voimat. Ei kyse aina ole päihteistä tai ns. itseaiheutetuista ongelmista.

 

[AivanSama]

Tässä taas huomaa että et ole joutunut sossujen kynsiin ikinä. jos susta tehdään perätön/aiheeton lastensuojeluilmoitus kiusallaan. on kuule silloin kiva todistaa itsesi syyttömäksi. sillä sossujen asenne on se että olet syyllinen siihen mitä lastensuojelu ilmoitus sisältää.

Tarpeeksi kun niitä tehtailee joku niin seurauksena voi olla jopa kiireellinen sijoitus(huostaanotto) tähän tädit ei tarvitse edes todisteita, riittää kun tuntuu siltä. sekin on läheltä nähty että kun sossu mokaa niin sitähän ei myönnetä, jopa johtava sossu ennemmin valehtelee. kappas kun löytykin todisteet oikeudessa tästä . hävisivät jutun.

Mutta voit toki kuvitella että sossut ei tee virheitä ja ovat tosi luotettavia jne. jos illuusio luo sulle turvaa.

Oma siskoni on sosionomi, hän on traumatisoitunut, ei kykene normaaliin yhteydenpitoon , hän on läheisriippuvainen , mies saa tehdä mitä vaan. yhteisten ystävien kautta tiedän että sisko tekee kaiken edelleen yksin, vaikka on isämme mukaan masentunut.
Työyhteisössä toki pitää kulissit yllä.

Kyllä hän on paras asiantuntija arvioimaan muita. eikä varmaan ole ainoa tapaus.

Puhuin tilanteesta, jossa vanhempi itse ymmärtää kykenemättömyytensä pitää huolta omasta lapsestaan ja ymmärtää antaa jonkun muun pitää tästä lapsesta huolta.

 

[vierailija]

• n

Riippuen mitä lapselle on tapahtunut. Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä miten lapsen voi jättää hoitamatta tai heitteille kävipä itse läpi mitä tahansa. (En nyt viittaa alottajaan vaan yleisellä tasolla) Itsellä on ollut myös vaikeaa, tosi vaikeaa, mutta lapset on aina olleet ajatuksissa ensimmäisenä ja olenhan äiti. Ylpeä äiti kahdesta pienestä. Monet eivät pääse äidiksi vaikka kuinka yrittävät. Mielestäni lapsi on aina lahja. Ja lasta on aina kohdeltava rakastavasti ihan sama mikä myrsky jyllää sisällä tai taustalla. He ovat lapsia, rakkaitamme. Avioeron voi aina ottaa puolisosta, naapurin kanssa olla mykkäkoulua, ottaa lopputili töistä jos tuntuu siltä, mutta kun äidiksi tullaan sitä ei saa sinusta koskaan pois, sitä ollaan hautaan saakka <3

No ei aloittaja sanonutkaan, että olis lakannut rakastamasta. enemmän veikkaisin sellaista uupumustyyppistä oireilua, jolloin ei jaksa nousta sängystä ylös, käydä kaupassa tai tehdä ruokaa. ei taida olla silloin lapsellakaan hyvä olla, vaikka kuinka rakastaisi.

 

[vierailija]

Kai se syy paheksua liittyy pikemminkin siihen että miks ko nainen teki lapsia tuollaiseen elämäntilanteeseen. Miksi hän luisui tuohon elämäntilanteeseen ja teki siihen vielä lapsia.

Kai se on järkevää sitten antaa lapset pois jollei pysty niiytä hoitamaan, mutta kun asioita pitäisi miettiä etukäteen eikä vasta valita jälkikäteen huonoista vaihtoehdoista. Esim jos on päihdekierteessä tai jossain muuten elämänhallinnan menettänyt niin paras ratkaisu olisi silloin steriloinnissa käydä.

Siis tehty lapsia mihin tilanteeseen? kyllä ne lapset on voitu tehdä vaikka 10 vuotta ennen eroa.

 

[vierailija]

Ja ihmisten jankutus tuosta ettei voi uuvuttaa itseään siihen kuntoon että ei jaksa hoitaa lapsia on kyllä sellaisten ihmisten puhetta jotka eivät ole siellä ihan pohjalla käyneet.

No nimenomaan eivät ole pohjalla käyneet, koska ovat huolehtineet itsestään jo ennen matkaa pohjalle. Miksi ihmeessä kenenkään kannattaisi mielestäsi mennä pohjalle asti, ja vasta sitten alkaa huolehtia itsestään? Sittenhän se on moninkertaisesti vaikeampaa.