Lapsi ollut sijoituksessa - äidiltä menee maine?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Miten suhtautuisitte jos saisitte tietää että jonkun tuttunne lapsi on ollut sijoitettuna esimerkiksi siksi että äiti on uupunut rankan avioeron takia? Mietittekö että tämä äiti ei ole "normaali" tai katsotteko häntä aina sen jälkeen alaspäin? Katkaisisitteko kaverisuhteen häneen?
 
Miksi ihmeessa katsoisin hanta alaspain? Kunnes olet kulkenut jonkun kengissa, et voi tietaa mita han on lapikaynyt.

Vaikka huostaanotto olisi tehty muista syista johtuen, en siltikaan katsoisin henkiloa alaspain, silla se, etta han on saanut lapsen takaisin jo itsessaan kertoa sen, etta henkilo on saanut asiansa kuntoon. Ja se on kunnioittamisen arvoinen seikka tuntien suomen lastensiojelun toimintatavat.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Miten suhtautuisitte jos saisitte tietää että jonkun tuttunne lapsi on ollut sijoitettuna esimerkiksi siksi että äiti on uupunut rankan avioeron takia? Mietittekö että tämä äiti ei ole "normaali" tai katsotteko häntä aina sen jälkeen alaspäin? Katkaisisitteko kaverisuhteen häneen?
n

Riippuen mitä lapselle on tapahtunut. Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä miten lapsen voi jättää hoitamatta tai heitteille kävipä itse läpi mitä tahansa. (En nyt viittaa alottajaan vaan yleisellä tasolla) Itsellä on ollut myös vaikeaa, tosi vaikeaa, mutta lapset on aina olleet ajatuksissa ensimmäisenä ja olenhan äiti. Ylpeä äiti kahdesta pienestä. Monet eivät pääse äidiksi vaikka kuinka yrittävät. Mielestäni lapsi on aina lahja. Ja lasta on aina kohdeltava rakastavasti ihan sama mikä myrsky jyllää sisällä tai taustalla. He ovat lapsia, rakkaitamme. Avioeron voi aina ottaa puolisosta, naapurin kanssa olla mykkäkoulua, ottaa lopputili töistä jos tuntuu siltä, mutta kun äidiksi tullaan sitä ei saa sinusta koskaan pois, sitä ollaan hautaan saakka <3
 
Siinä taas elämää kokemattoman paatostelijan jauhantaa enemmän kuin tarpeeksi. Saitko nyt kiillotettua kruunuasi? Olet niin ylpeä ja sen kyllä huomaa kun on niin imelää itsensä korottamista.

Se on kuule hyvä teko vanhemmalta myöntää olevansa loppu ja hakea apua eikä yrittää pärjätä yksinään! Vaikka sinä et ymmärtäisikään, monet onneksi omaavat myötätuntoa. Toivottavasti lapsistasi ei kasva yhtä suvaitsemattomia ja kylmiä ihmisiä mitä sinä olet.

n

Riippuen mitä lapselle on tapahtunut. Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä miten lapsen voi jättää hoitamatta tai heitteille kävipä itse läpi mitä tahansa. (En nyt viittaa alottajaan vaan yleisellä tasolla) Itsellä on ollut myös vaikeaa, tosi vaikeaa, mutta lapset on aina olleet ajatuksissa ensimmäisenä ja olenhan äiti. Ylpeä äiti kahdesta pienestä. Monet eivät pääse äidiksi vaikka kuinka yrittävät. Mielestäni lapsi on aina lahja. Ja lasta on aina kohdeltava rakastavasti ihan sama mikä myrsky jyllää sisällä tai taustalla. He ovat lapsia, rakkaitamme. Avioeron voi aina ottaa puolisosta, naapurin kanssa olla mykkäkoulua, ottaa lopputili töistä jos tuntuu siltä, mutta kun äidiksi tullaan sitä ei saa sinusta koskaan pois, sitä ollaan hautaan saakka <3
 
Kai se syy paheksua liittyy pikemminkin siihen että miks ko nainen teki lapsia tuollaiseen elämäntilanteeseen. Miksi hän luisui tuohon elämäntilanteeseen ja teki siihen vielä lapsia.

Kai se on järkevää sitten antaa lapset pois jollei pysty niiytä hoitamaan, mutta kun asioita pitäisi miettiä etukäteen eikä vasta valita jälkikäteen huonoista vaihtoehdoista. Esim jos on päihdekierteessä tai jossain muuten elämänhallinnan menettänyt niin paras ratkaisu olisi silloin steriloinnissa käydä.
 
Eilen katsoin telkusta ohjelmaa, jossa teininä sijoitettu jo aikuistunut lapsi kiitteli äitiään sijoitus-ratkaisusta. Se oli sekä teinille itselleen parasta että muulle perheelle näin jälkikäteen ajatelleen. Neljän lapsen yh-äiti oli uupunut, eikä hän kyennyt enää pitämään kontrollissa vaikeaa murrosikää potevaa esikoistaan. Esikoisen elämä olisi todennäköisesti ajautunut huonoille raiteille, jos siinä vaiheessa ei olisi tehty huostaanottoa ja laitettu rajoja.

Vastaukseni siis on, etten katsoisi pahalla tai tuomitsisi, jos äiti on ollut uupunut. Eipä sitä aina voi etukäteen tietää, että isä onkin vastuuton ja jättää äidin selviytymään yksin lapsikatraasta.
 
Kyllä mä ennemminkin arvostan ihmistä, joka antaa lapsensa jonkun muun hoidettavaksi jos ei itse kykene. Kamalimpia on ne, jotka selkeästikkään eivät osaa pitää huolta lapsestaan, mutta väittävät siltikin olevansa ihan tykki vanhempia ja lastensuojelu vaan tekee kiusaa.
 
Kyllä mä ennemminkin arvostan ihmistä, joka antaa lapsensa jonkun muun hoidettavaksi jos ei itse kykene. Kamalimpia on ne, jotka selkeästikkään eivät osaa pitää huolta lapsestaan, mutta väittävät siltikin olevansa ihan tykki vanhempia ja lastensuojelu vaan tekee kiusaa.

Toki jos ajatellaan että ei ole kuin nämä vaihtoehdot. Itse olen sillä kannalla että asioita pitäisi pohtia etukäteen että ei olla tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Kaikki ovat kuulleet ehkäisystä.
 
Toki jos ajatellaan että ei ole kuin nämä vaihtoehdot. Itse olen sillä kannalla että asioita pitäisi pohtia etukäteen että ei olla tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Kaikki ovat kuulleet ehkäisystä.

No toki, mutta kaikki vaikeudet eivät ole ennalta aavistettavissa, kuten esim. mielenterveys- ongelmat ym.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Varmaan kai se kritisointi tulee siitä, että jos on lapsia, ei saisi päästää itseään niin huonoon kuntoon, ettei pysty enää huolehtimaan lapsistaan, vaan apua pitää hakea aiemmin. Eiköhän huostaanottoa tapahdu eniten niillä, jotka yrittävät pärjätä yksin, eikä niillä, jotka käyttävät kaikki mahdolliset ulkopuolisetkin resurssit pärjäämiseensä.

Kyllä minulle ne lapset ovat suurin voimavara, ja jos minulta lapset otettaisiin pois, menisi kyllä kaikki elämänhalut siinä, joten eipä se ainakaan omaan jaksamiseen auttaisi millään tavalla se huostaanotto.
 
Eipä sitä aina voi etukäteen tietää, että isä onkin vastuuton ja jättää äidin selviytymään yksin lapsikatraasta.
Ei voikaan, ja siksi ei saa koskaan tehdä enempää lapsia kuin mitä itse pystyy yksin hoitamaan. Se on sitä ennakointia, eikä se, että elää elämäänsä koko ajan voimavarojensa rajoilla, ja jos jokin menee pieleen, koko korttitalo hajoaa.
 
Kyllä siinä vähän eritavalla tyyppiä katsoisi. Kyselisin varmaan tarkennusta tilanteesta, mikäli hän siitä haluaisi puhua. Mutta tuo "uupuminen avioeron takia" kuulostaa kyllä lässytykseltä. Ihmisethän on erilaisia, jotkut kestää kovissakin paikoissa ja toiset taipuu saman kuorman alle kaksinkerroin.

Että jokatapauksessa en pitäisi sitä mitenkään hyvänä asiana ( =vain vahva ja rakastava äiti ja uskaltaa tehdä näin että ymmärtää luovuttaa lapset pois jne. on minusta täyttä bullshittiä), vaan vetäisin johtopäätökset henkilöstä.
 
En miettisi millainen äiti on vaan tulisi mieleen millainen isä on jos lapsi menisi sijaisperheeseen eikä isä olisi kiinnostunut ottamaan lasta luokseen asumaan.
 
Sitten ei pidä tehdä lapsia lainkaan, koska et voi tietää etukäteen, jos vaikka kuolet ennen aikojasi.
Kyllä minulla oli jo ennen lasten syntymää sovittu kuviot sen varalta, että minä ja lasten isä kuolemme. Toki jos koko sukumme (paitsi juuri ne lapset) heittää veivinsä, jäävät lapset yhteiskunnan hoidettaviksi, mutta nyt on sovittu, että lapset menevät serkkujen perheeseen kasvamaan, jos omat vanhemmat kuolevat. Eli kyllä tuohonkin voi varautua.
 
Tässä tapauksessa siis lapsen isä on ollut narsisti ja harjoittanut vuosia henkistä väkivaltaa niin paljon että äiti on ajautunut umpikujaan eikä ole jaksanut hoitaa lastaan. Ei ole mukana päihteitä tms. Ja kun lapsia on alettu hankkimaan niin kaikki on ollut sitä ihanaa aikaa kun narsisti ei ole vielä näyttänyt todellista minäänsä. Lapsen isä on aloittanut henkisen alistamisen ja väkivallan vasta kun vaimo on raskautunut.
 
Tässä tapauksessa siis lapsen isä on ollut narsisti ja harjoittanut vuosia henkistä väkivaltaa niin paljon että äiti on ajautunut umpikujaan eikä ole jaksanut hoitaa lastaan. Ei ole mukana päihteitä tms. Ja kun lapsia on alettu hankkimaan niin kaikki on ollut sitä ihanaa aikaa kun narsisti ei ole vielä näyttänyt todellista minäänsä. Lapsen isä on aloittanut henkisen alistamisen ja väkivallan vasta kun vaimo on raskautunut.
Raskautumisesta syntymään on se 9 kk, jo sinä aikana ehtii hyvin lähteä lätkimään.
 
Tässä tapauksessa siis lapsen isä on ollut narsisti ja harjoittanut vuosia henkistä väkivaltaa niin paljon että äiti on ajautunut umpikujaan eikä ole jaksanut hoitaa lastaan. Ei ole mukana päihteitä tms. Ja kun lapsia on alettu hankkimaan niin kaikki on ollut sitä ihanaa aikaa kun narsisti ei ole vielä näyttänyt todellista minäänsä. Lapsen isä on aloittanut henkisen alistamisen ja väkivallan vasta kun vaimo on raskautunut.

Ja tämä ihana tutustumiskausi kesti... Vuoden?

Nyt kun sun exällä on sun antama narsistileima niin sithän kaikki on ok. Olet uhri ja marttyyri eikä sulla ole osaa, arpaa eikä vastuuta miten asiat menivät.
 

Yhteistyössä