Lapsi koko ajan sairaana!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kauhulla katson
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kauhulla katson

Vieras
Olen tässä nyt kauhulla seurannut ystäväni 2-vuotiaan pojan sairastelua. Kaikki alkoi siis siitä kun hän meni päivähoitoon puolivuotta sitten ja sen jälkeen poika ei ole montaakaan tervettä päivää nähnyt. Muutaman viikon välein iskee kuume, nuha, yskä, mahatauti tai jotain muuta. Onko tämä nyt siis kovin "terveellistä" lapselle? Voiko tästä esim. aikuisena seurata jotain ku on lapsena ollut koko ajan jonkun pöpön valtaamana? Mulla ei siis itsellä ole vielä lapsia, joten en paljoakaan näistä asioista tiedä, joten valaiskaa...
 
Mä olen itse miettinyt ihan samaa, sillä ystäväperheessä samanlainen tilanne. Voi että ovat vanhemmat epätoivoisia!! Oma lapsi lähtee kanssa hoitoon ja olen kyllä miettinyt että missä menee se raja että se työssäkäyminen vaan loppuu ja lapsi tulee takaisin kotihoitoon. Enkä siis syyllistä nyt ketään vaan mietin miten kurja tilanne tuo on kaikille, etenkin lapselle.
 
Niimpä.

Oma tyttöni aloitti viime syksynä 1,5-vuotiaana päiväkodissa. Koko talvi meni sairastellessa. En edes pysynyt laskuissa mukana montako flunssaa sairastettiin. Onneksi mukaan mahtui vain yksi oksennustauti, ne kun on kaikkein pahimpia. Nyt kevättä kohti sairastelut on helpottanut.

Olen ymmärtänyt, että varsinkin ensimmäinen vuosi on yhtä sairastelua päiväkodissa. Sitten pitäisi helpottaa, kun vastustuskyky kasvaa. En ole kuullut, että lapsena sairastetuista flunssista ym. mitään haittaa olisi aikuisena. Omassa tuttava piirissä ollaan päinvastoin huomattu, että päiväkodissa lapsena olleet sairastuvat aikuisena vähemmän flunssiin. Tiedä sitten johtuuko tuosta kuitenkaan.

Minäkin olin kauhuissani, kun laitoin lapsen hoitoon. Ajattelin, että jos sairastelu on jatkuvaa, otan sen sieltä pois. Enpä kuitenkaan ole ottanut. Sairasteluista huolimatta lapsi on viihtynyt päiväkodissa hienosti eikä flunssa tuollaista parivuotiasta ikiliikkujaa muutenkaan tunnu paljon hidastavan.
 
Vastustuskyky on ihan ihmisestä kiinni: joillakin sitä on ja joillakin ei. Poikani on sairastellut "kunnolla" (kuumetta tai mahatauti) kolme kertaa kahden vuoden aikana. Sen ajan on ollut tarhassa.
Vastustuskyky kehittyy eka vuoden aikana. Mitä enemmän vauvan kanssa liikkuu eri paikoissa sitä vastustuskykyisempi hänestä tulee.
 
Meillä poika, nyt 1v7kk, on sairastanut muistaakseni kerran mahataudin ja 3 kertaa kuumeisen flunssan. (Pientä nenänvuotamista en katso sairastamiseksi.) Näistä sairasteluista 2 flunssaa on ollut päivähoidon aloittamisen jälkeen. Joten meillä ei ole päivähoidon aloittaminen lisännyt sairastelua. Päivähoito aloitettiin 1 vuoden iässä.
Itse uskon myös tuohon vastustuskyvyn kehittymiseen, eli liika hygieenisuus on pahasta. Siis että esim. vältellään kaupassa käyntiä vauvan kanssa, ei anneta kontata ulkona, ettei vaan laita hiekkaa suuhun, ei uskalleta viedä hoitoon ettei tartu sairaudet jne.
Uskon myöskin, että sairastumisalttius on jotenkin yksilöllistä. Muistan yläaste-ajoilta yhden kaverini, joka oli ihan jatkuvasti kipeänä. Milloin oli mahatautia, milloin kuumetta, milloin flunssaa tai silmätulehdusta.
 
Meillä niiskuneiti sairasti ensimmäisen vuoden aikana kotihoidossa muutaman korvatulehduksen ja kierre johti viimein korvien putkitukseen... eli pöpöjä saa kyllä muualtakin kuin päivähoidosta. Lapsen vastustuskyky valitettavasti kehittyy vain sairastamalla eli lasta ei voi eikä saakaan pitää steriilissä kuplassa. Meidän perheessä vannotaan käsien pesuun ja kädet pestään aina kotiin tultaessa ja ennen syömistä ja vessakäynneillä jne. jne. Silti meilläkin sairastetaan useampi räkätauti talven aikana. T'älle ei yksinkertaisesti voi mitään - lapsella ei ole vastustuskykyä aivan kaikkeen kuten ei ole itselläkään.
 
Jostain luin, että päiväkodissa hoidetut pienet lapset sairastavat enemmän kuin kotona hoidetut. Tosin kotona hoidetut lapset ovat sitten sairaampia kun aloittavat koulun. Erot tasoittuvat yläasteelle mennessä. Lääkäri sanoi meille, että vastustuskyky nousee sairastamalla.
 
Meillä esikoinen on ollut puolitoista vuotiaasta tarhassa, eikä ole paria flunssaa enempää sairastellut koko aikana, sama meininki on jatkunut koulussa. Vauva-aikana oli pari kertaa korvatulehduksessa. Eli vähällä ollaan selvitty, pikku kakkonen ei oo vielä kertaakaan sairastanut, mutta eipä ole ikääkään vielä tarhaanmenolle. Mä uskon, että hyvällä käsihygienialla ja hyvällä vastustuskyvyllä ollaan näin helpolla päästy. Kotona ei myöskään pidetä ylihysteeristä siivousta yllä, vaan lapset on saaneet liikkua ja maistella suht vapaasti.
 
En usko tuohon teoriaan että "vastustuskyky kasvaa sairastamalla". Itse olen aina ollut terve,myös lapsena. Äitini kertoi ettei ollut kuin kuume muutaman kerran. Koulutodistukseen on merkattu 4h poissaoloja seköä yksi viiko vesirokolta KOKO ala-asteen ajalta. Yläasteellakaan en sairastellut kuin pari kertaa. Antibiootteja olen syönyt tasan neljä kuuria elämäni aikana(35v). Minut on hoidettu kotona maatilalla. Eikä päiväkodissa sairastamalla. Uskonkin että maaseudulla lapset saavat paremman vastustuskyvyn etenkin jos ovat kotihoidossa.
 
PYH88: Mä oon ollu pienestä hoidossa, tarhassa tai naapurilla. Mulla on ollu ne perinteiset rokot ennen kouluikää. Peruskoulupoissaoloja sairauksien takia ei varmaan ollut kuin 10h. Eka korvatulehdus oli kolmikymppisenä.
Olen aina asunut kaupungissa, päiväuneni vauvana nukuin kirjaimellisesti torin nurkalla.
Eiköhän se vastustuskyky ole siis ihmisestä kiinni eikä siitä missä asuu ja miten.
 
Meillä siivotaan kerran kahdessa viikossa ja meillä on koira. Eikä tosiaan olla mitenkään päin hysteerisiä siivouksen ym. suhteen. Meidän 1vee tyttö oli _koko_ ajan kipeä aloitettuaan tarhan. Otettiin pois tarhasta, ja kotona on nyt sairastunut flunsaan muutaman viikon välein. Eli eiköhän se ole tosiaan ihan ihmisestä kiinni eikä ympäristöstä. Niin ja äitiyslomalla kuljettiin kyllä paljon ympäriinsä, että ei johdu siitäkään tuo vastustuskyvyn puute.
 
Meillä päivähoidon aloittamisesta ensimmäisen puolen vuoden aikana tytöllä oli viisi (harmitonta) flunssaa, mutta nyt kevätpuolella ollan oltu terveenä. Sama olisi ollut edessä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, viimeistään esikoulun alkaessa. Parempi hankkia vastustusky nuorempana kuin sitten olla koulusta pois heti tärkeinä alkuaikoina.

Kotihoidossa oleva tuttavani lapsi sen sijaan on sairastellut paljon vakavammin. On ollut korvatulehdusta ja sairaalaankin on jouduttu kiidättämään pariin otteeseen. Ei se kotihoito siis takaa terveempää elämää.
 
Meillä takasi. Poika aloitti päiväkodissa kaksi päivää viikossa viime elokuussa. Puolentoista kuukauden aikana oli jatkuvasti kipeä flunssasta korvatulehdukseen ja vatsatautiin. Otettiin poika pois päivähoidosta ja sen jälkeen ei olla oltu kertaakaan kipeänä. Nyt maaliskuun lopussa ensimmäinen flunssa hoidon lopettamisen jälkeen. Meillä näin päin. Minä en usko sairastelun tuovan vastustuskykyä muuta kuin niille bakteereille, joiden parissa elää. Aina kun tulee uudet bakteerit, tulee uudet taudit. Järkikin sen sanoo.
 
Poika meni hoitoon puolitoistavuotiaana. Olin etukäteen kauhuissani siitä, miten hoito sujuu, kun lapsi oli sairastanut sitä ennen puoli vuotta yhtä soittoa ja ollut infktioastman vuoksi vähän väliä sairaalahoidossa. Muutama korvatulehduskin oli. No, hoidon aloittamisen jälkeen sairastelu ei lisääntynyt yhtään, pikemminkin väheni, koska lapsi oli jo vähän isompi ja astma saatiin kuriin lääkkeillä.

Mutta mutta.. poika ei suinkaan mennyt päiväkotiin vaan perhepäivähoitajalle. Etukäteen kävin keskusteluja perhepäivähoidon ohjaajan kanssa ja hän etsi paikan, jossa ei ollut eläimiä ja jossa oli lapsia vain parista kodista (perhepäivähoitaja + silloin yksi muu perhe meidän lisäksemme).

Minä vannon pienen lapsiryhmän nimeen alle kolmevuotiailla juuri tämän sairastamiskierteen vuoksi. (Muuten, vatsatauteja pojalla on ollut yksi hoitoelämän aikana.)

Nyt poika käy jo pitkälle kolmatta vuotta ja näkee, että kaikki pöpöt eivät enää tartu samalla tavalla. Ikä tekee tehtävänsä.
 
Eräs lastentautien erikoislääkäri sanoi, että lapsen vastustuskyky kehittyy vasta noin kolmevuotiaana, joten sitä ennen lapsi sairastaa herkästi kaiken mahdollisen.

Meillä esikoinen ei ole koskaan (!) sairastanut yhtäkään mahatautia, mutta flunssassa hän kyllä on ollut sitten senkin edestä. Ekat kaksi vuotta hän oli jatkuvasti kipeänä. Tosin ilmeisesti jokin flunssa jäi "päälle", joten hän sairasti oireettoman keuhkokuumeen, joka kuukausien jatkuvan flunssan jälkeen selvisi vasta keuhkojen röntgenkuvissa. Myöhemmin häneltä leikattiin nielu- ja kitarisat, joten sen jälkeen hän ei ole enää sairastanut kuin 1-2 flunssaa vuodessa.

Esikoinen oli tosi kova työntämään suuhunsa kaikkea pienenä. Hänellä se ilmeisesti oli pitkään herkin aisti, joten tietenkin tarharyhmässä pöpöt tarttuivat, kun nuoli leluja muiden jäljiltä (yök!). Silloin tuossa isossa päiväkodissa oli samassa ryhmässä paljon samanikäisiä taaperoita, joten kun oli muitakin "suulla tutustuvia", niin sairastelu oli taattua. Tuolloin myös päiväkodissa oli hammasharjoja ja kangaspyyhkeitä, joista on sittemmin luovuttu pöpöpesäkkeinä.

Nuoremmalla lapsella on isot risat, joten hän on enemmänkin kipeänä (noin 5 x/v) ja pidempiä jaksoja kerrallaan eikä meinaa parantua niistä.
 

Yhteistyössä