Lapsi jolla ei koskaan ole tekemistä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Huoh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Huoh"

Vieras
Onko muiden lapsilla tätä että vingutaan ja vongutaan jatkuvasti ettei ole tekemistä? Ja jos jotain ehdottaa niin se ei käy. Ainut mikä käy on että esim. pelataan yhdessä lautapeliä, mutta sitä ei voi tehdä esim. siskon kanssa, eikä varsinkaan mitään voi tehdä yksin. Meillä on ihan kiva normaali koti, on tilaa leikkiä ja oma piha (ei tosin kovin iso). Lapsi ei ole saanut kaikkea mitä haluaa, on kolmesta lapsista vanhin, esikoululainen. Joka paikassa on tylsää, tai ainakin melkein. KOulussakin on tylsää. Tänään on oltu kahessa mummolassa ja käyty laskemassa mäkeä. Heti kun "järjestetty" tekeminen loppuu, alkaa vinkuminen. En ymmärrä miksi ei itse keksi tekemistä! Eihän voi aina aikuinen olla se joka keksii tekemisen ja pelaa ja leikkii lapsen kanssa??? Ainakin omasta lapsuudesta muistan että keksittiin itse tekemistä, leikin mielikuvitusystävän kanssa kun ei useinkaan ollut kaveria eikä minun vanhemmat koskaan kerenneet leikkiä. Tuntuu että tämä lapsi vaikka aivan ihana ja rakas onkin, imee minusta voimat, ja saa minut tuntemaan oloni tosi huonoksi koska tuntuu siltä ettei koskaan mikään ole hyvin. Toisessa mummolassa viihtyisi vaikka kuinka. Onko muilla samanlaista?? Mukava oisi kuulla asiallisia kommentteja ja kokemuksia :)
 
On ihan tervettä, että lapsi valittaa tekemisen puutetta. Sinun ei tarvitse alkaa puuhakeskukseksi sillä sekunnilla. Tekee hitsin hyvää lapsen mielikuvitukselle ja itsetuntemukselle, kun joutuu pohtimaan omiaan noina tylsinä hetkinä.
 
On vaan annettava lapsella olla tylsää. Mä jättäisin toiminnan keksimisen lapselle tuossa tilanteessa, kyllä hän sitten (noin iso lapsi kuitenkin) jotain jo pähkäilee omillaankin.
 
Tuntuisi olevan yleistä juuri tuossa iässä vinkua tekemisen puutetta. Oma kuusivuotias samaa sorttia, ja ystävien samanikäisillä myös sama vaihe menossa. Itse olen sanonut, että omassa huoneessa on leluja, ja piirtää tai askarrellakin voi. Vaikeaa on juuri nyt, kun koko porukka on kuumeessa, eikä päästä edes ulos. Toinen asia, mistä täällä valitetaan on se, että tekemisen puutteen lisäksi on myös puute jatkuvasta kaverin seurasta. Pitäisi koko ajan olla joku kaveri, mutta olen vaan sinnikkäästi kehoittanut keksimään itse tekemistä.
 
Meillä myös 6v. valittaa jatkuvasti tekemisen puutetta. Päiväkodissa on päivät ja heti kun tulee kotiin, alkaa narina. Olen koettanut selittää että aina ei tarvitse olla tekemässä, voi vaan olla ja rauhottua, ehkäpä katsella vain kirjoja. Eipä se auta, taitaa olla ikäjuttu.
 
Kiitos vastauksista, ihana kuulla että tää on ihan normi juttu. Ehkä en olekkaan niin huono äiti kun usein tuntuu. Meillä myös tuota että täytys aina olla kaveri! Olen miettinyt tuota että on varmasti ihan hyvä että välillä on tylsää, se vaan on äidille rasittavaa...
 
Me mun miehen kans peuhataan ja kersa vinkuu mä oon 22 ja mies on 23v.kerran se löysi mun (rintaliivit) ja kysyi miks isä ottaa sultä nää aina pois! sanoin et ne on aikusten juttuja toinen kersa poika 5v tyttö 2v.
 
järjestettyä tekemistä tosiaan kannattaa jatkossakin järjestää., niin paljon, ettei lapselle jää aikaa olla edes hetkistä omineen.

Pienestä asti on hyvä oppia juoksemaan tukka putkella ja oppia xiihen, että koti on paikka missä käydään vaatteet vaihtamassa lennossa ennen seuraavaa etappia.

Oikeesti viimeistään nyt olis lapsen hyvä oppia, että kaikki tekeminen ei ohjaudu ulkoapäin vaan on opittava itse keksimään tekemisensä ilman aikuisen apua. Itse ohjasin aikanaan omaan huoneeseen leikkimään ilman mutinoita. Aikuisenkaan ei tarvitse sietää lapsen ikävää marinaa jokakäänteessä...
 

Yhteistyössä