Lapsi ja "normiriitely" perheessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ymmällään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Ymmällään

Vieras
Osaisiko joku auttaa? Meillä on viisivuotias tyttö, joka tulee väliin kun vanhemmille tulee riitaa. Riidalla tarkoitan tässä sellaista tilannetta että äänet kohoaa ja ollaan äkäisen näköisiä - semmoista minun mielestä ihan normaalia eripuraa mitä nyt joskus sattuu, ei mitenkään usein edes, ihan jostakin arkisesta aiheesta. Tänään tunnusti sitten että tulee väliin koska pelkää että "äidille käy jotakin pahaa". Ja nimenomaan näinpäin,ei kuulemma toisinpäin. Meillä ei käytetä väkivaltaa, ei myöskään lapseen ikinä, joten olen hiukan ymmälläni. Kuinka edetä?

Oudolta sekin tuntuu että vanhemmat ei koskaan olisi eripuraisia, millä sitä lapsikaan oppii sietämään niitä kiukuntunteita itsessään ja muissa? Sovinnot tehdään, anteeksi pyydetään, muutenkin näytetään tunteita avoimesti. Mutta onko tämä nyt sitten virheajattelua? On hyvä että lapsi kertoi tuon - sanoin että ihan kaikki ihmiset on joskus vihaisia ja sitä ei sinänsä tarvitse pelätä, mutta pitää opetella se ettei vihapäissään sano ja tee mitä vain.Onko kellään tämmöisestä kokemusta ja miten ratkaisitte asian?
 
Onko lapsi joskus nähnyt tappelua, perheväkivaltaa vaikkapa telkkarissa? En nimittäin keksi mistä lapsi ylipäänsä keksisi että äidille voi käydä jotain pahaa, en ole moista kuullut oman lapsen suusta koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyssäri;27550377:
Onko lapsi joskus nähnyt tappelua, perheväkivaltaa vaikkapa telkkarissa? En nimittäin keksi mistä lapsi ylipäänsä keksisi että äidille voi käydä jotain pahaa, en ole moista kuullut oman lapsen suusta koskaan.

Epätodennäköistä, koska meillä ei ole TV auki muulloin kun lapsen katsoessa jotakin lastenohjelmaa. Saduissa on tullut kyllä vastaan sekin että äiti on kuollut.
 
Kannattaa varmaan lapselta kysellä että mistä hänelle on sellainen pelko tullut ja miksi ajattelee että äidille voisi käydä jotain pahaa.

Meillä hyvi harvoin tulee korotettua ääntä tai puhuttua epämiellyttävällä äänellä toisillemme ja jos sellainen tilanne on niin meidän 6v. tyttö ryhtyy aina sovittelijaksi. "No, älkäähän nyt riidelkö ettei tule kaikille paha mieli. Sopikaahan erimielisyys niin on mukavempi olla".
 
Kannattaa varmaan lapselta kysellä että mistä hänelle on sellainen pelko tullut ja miksi ajattelee että äidille voisi käydä jotain pahaa.

No yritin, mutta ei oikein tainnut itsekään osata selittää. Kuulemma tykkää minusta "eniten" ja siksi pelkää että mulle kävisi jotakin.

Meillä on kaikilla kyllä temperamenttia jonkun verran, lapsella myös - joten ideaalista olisi että sen leiskuvan luonteen kanssa jotenkin oppisi elämään. Kuten on itsenkin pitänyt :).
 
Oma linja on ettei lapsen kuullen koskaan olla niin vihaisia että tarvitsee ääntä korottaa.

Lopettakaa se riiteleminen, jos on pakko riidellä niin riitelette sitten paikassa jossa ei lapset ole kuuloetäisyydellä.

Lopettakaa se "temperamentin aiheuttama käytös" jos lapsen turvallisuudentunne siitä järkkyy.
 
[QUOTE="vieras";27550570]Oma linja on ettei lapsen kuullen koskaan olla niin vihaisia että tarvitsee ääntä korottaa.

Lopettakaa se riiteleminen, jos on pakko riidellä niin riitelette sitten paikassa jossa ei lapset ole kuuloetäisyydellä.

Lopettakaa se "temperamentin aiheuttama käytös" jos lapsen turvallisuudentunne siitä järkkyy.[/QUOTE]

En kannata tätäkään. Mun vanhemmat ei riidelleet lasten edessä, mutta kireän tunnelman todellakin huomasi kun ne yritti vältellä sitä riitelemistä ja oli ihan kypsänä toisiinsa. Se oli inhottavaa, koska sillä ei ollut niin selkeää alkua ja loppua kuten pienellä riitelyllä. Meillä riidellään jonkin verran, ja jälkeenpäin selitetään asia lapsille ja pyydetään anteeksi niiden kuullen.
 
[QUOTE="noo";27550598]En kannata tätäkään. Mun vanhemmat ei riidelleet lasten edessä, mutta kireän tunnelman todellakin huomasi kun ne yritti vältellä sitä riitelemistä ja oli ihan kypsänä toisiinsa. Se oli inhottavaa, koska sillä ei ollut niin selkeää alkua ja loppua kuten pienellä riitelyllä. Meillä riidellään jonkin verran, ja jälkeenpäin selitetään asia lapsille ja pyydetään anteeksi niiden kuullen.[/QUOTE]

Niin tai sitten voisi keksiä aikuismaisen tavan ja käsitellä asia keskustelemalla eikä huutamalla?
Eihän ainoat vaihtoehdot ole huutaa tai padota kiukkua kunnes räjähtää.

Jos huomaa että lapsi ahdistuu riidoista, niin onko muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa riiteleminen?

Itse en lapsia sekoita aikuisten riitoihin, pikkukinat käsitellään ääntä korottamatta ja isommat asiat sitten riidellään muutoin, jos on pakko.
 
[QUOTE="vieras";27550628]Niin tai sitten voisi keksiä aikuismaisen tavan ja käsitellä asia keskustelemalla eikä huutamalla?
Eihän ainoat vaihtoehdot ole huutaa tai padota kiukkua kunnes räjähtää.

Jos huomaa että lapsi ahdistuu riidoista, niin onko muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa riiteleminen?

Itse en lapsia sekoita aikuisten riitoihin, pikkukinat käsitellään ääntä korottamatta ja isommat asiat sitten riidellään muutoin, jos on pakko.[/QUOTE]

:D Mitenköhän muksut pärjäävät esim. Italiassa, Espanjassa jne. joissa räiskyy ja paukkuu jonkun suuttuessa? Huutamista, käsieleitä jne. ilman väkivaltaa. Suomalainen lapsi varmaan kusisi alleen.
 
[QUOTE="heh";27550660]:D Mitenköhän muksut pärjäävät esim. Italiassa, Espanjassa jne. joissa räiskyy ja paukkuu jonkun suuttuessa? Huutamista, käsieleitä jne. ilman väkivaltaa. Suomalainen lapsi varmaan kusisi alleen.[/QUOTE]

Älä aliarvioi lapsia, kyllä ne ymmärtää mikä tilanne on.

Joskus on ap teidän riitanne mennyt yli ja nyt on herkistynyt asialle, silloin tulee turvaton olo pienemmästäkin.
 
[QUOTE="vieras";27550622]Miillaista kurinpitoa teillä pidetään? Onko mies joskus käsitellyt lasta jotenkin kovakouraisesti?[/QUOTE]

Ei, minulta palaa lapselle päre joskus ja huudan - siksikin ihmetyttää. Jäähy on rangaistuksena, mutta mies joutuu siihenkin turvautumaan harvoin. Mietin sitäkin että johtuuko se huolestuminen siitä että mies ei suutu usein ja se on siksi jotenkin "suurempaa"?
 
[QUOTE="vieras";27550698]Älä aliarvioi lapsia, kyllä ne ymmärtää mikä tilanne on.

Joskus on ap teidän riitanne mennyt yli ja nyt on herkistynyt asialle, silloin tulee turvaton olo pienemmästäkin.[/QUOTE]

Jos näin olisi, olisin kyennyt varmasti tekemään tuon johtopäätöksen ihan itsekin.
 
Lapsen on hyvä tietää, ettei tunteita saa padota, muuten lapsi itsekin alkaa niitä patoamaan. Riitely kahden aikuisen välillä ilman väkivaltaa, on ihan normaali osa parisuhdetta ja perhe-elämää. Muistatte vaan selittää lapselle, ettei kukaan toista satuta ja näytätte lapselle myös ne hetket, kun pyydätte anteeksi ja annatte anteeksi.
 
Itse muistan tuollaisen tilanteen lapsuudesta. Menin siis vanhempien riitaan "väliin". Säikähdin, vaikkei vanhemmilla normi riitaa kummoisempaa ollut. Lapsen näkökulmasta se vaan oli todella pelottavaa ja halusin suojella äitiä. Voin siis myötään ihan suoraan etten lapsena ymmärtänyt aina kaikkia tilanteita ja sillä sitten säikähdin vaikkei mitään syytä siihen ollut.
 
Kiitos näistä, oletettavasti sitten oli ihan hyvä että puhuin asiasta lapsen kanssa. Koska - ihan OIKEASTI - on varmaan ihmisiä jotka ei koskaan suutu ja korota ääntään mutta minä en tunne sellaisia kuin yhden. Useimpien on siis varmasti vain opittava käsittelemään ne tilanteet jollakin tavalla niin, että lapsi tajuaa että kaikki tunteet on sallittuja (vaikka kaikki käytös ei olekaan).
 
Minusta on kovin vaikeata elää elämää ilman riitaa ja äänen korottamista. Kaikki eläimet riitelee, miksei myös ihmiset. Todellisia tunteita on vaikea peitellä, kyllä eleet ja kehon kieli paljastaa todelliset fiilikset. Kummastuttaa ajatus, ettei lapsi saa kokea ja kuulla mitään negatiivista, tässä tapauksessa riitelyä.
 
Viisi vuotias on aika usein jo jostakin kuullut tai nähnyt että joskus voi ihmisille tai eläimille käydä pahasti. Aika moni viisi vuotias pohtii jonkun sairastumista tai esim. kuolemaa. Minulle jäi epäselväksi liittyikö lapsen pelko juuri riitely tilanteeseen tai sen seurauksiin vai oliko lapsi pohtinut muuten sitä että äidille voisi käydä jotakin.
 

Yhteistyössä