Lapsi pelkää minun ja isänsä riitoja.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti-61
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äiti-61

Vieras
Minulla ja miehelläni on lievästi kehitysvammainen 10-vuotias poika. Nyt viime aikoina on ilmennyt sellainen ongelma, että jos me riitelemme pojan kuullen, niin poika alkaa selvästi pelkäämään ja yrittää estää meitä riitelemästä hokemalla, että "Älkää riidelkö" ja vaikka minä sanon miehelleni, että olen hänelle vihainen, niin poika tulee halaamaan minua ja sanoo, että "Äiti, ei saa olla isälle vihainen. Ole vihainen minulle jos sinua kiukuttaa" tai jos mieheni osoittaa olevansa minulle vihainen, niin poika saataa sanoa hänelle, että "Älä ole äidille vihainen. Lyö isä minua ja ole minulle vihainen, ei äidille saa olla vihainen". Mistä tälläinen johtuu? Olemme yrittäneet saada pojan uskomaan, että vaikka me mieheni kanssa joskus riitelemme, niin emme me silti ole pojalle vihaisia eikä meillä todellakaan lyödä ketään, vaikka olisimme vihaisia, mutta silti poika ei tunnu haluavan, että me mieheni kanssa riitelemme tai olemme vihaisia toisillemme, vaan että purkaisimme vihamme ja kiukkumme häneen. Mitä tälläisessä tilanteessa pitäisi tehdä?
 
NO kyllähän jokainen lapsi pelkää ja inhoaa vanhempiensa riitelyä, ei tarvitse olla kehitysvammainen. Oisko mitenkään mahollista suurimmat riidät käydä yksityisesti? Meillä ainakin mukulat saa shokin kun tapellaan miehen kanssa. Tosin ne pari harvaa kertaa onkin ollu sitten sen kokosia että niitä ois pelänny Tony Halmekin...
 
NO kyllähän jokainen lapsi pelkää ja inhoaa vanhempiensa riitelyä, ei tarvitse olla kehitysvammainen. Oisko mitenkään mahollista suurimmat riidät käydä yksityisesti? Meillä ainakin mukulat saa shokin kun tapellaan miehen kanssa. Tosin ne pari harvaa kertaa onkin ollu sitten sen kokosia että niitä ois pelänny Tony Halmekin...

No ei meillä tietenkään mitään isoja riitoja lasten kuullen riidellä, mutta kun tuntuu että tuo poika huomaa heti jos jompikumpi meistä vanhemmista sanoo toiselle jotain vähänkin kiukkuiseen sävyyn niin hän pelästyy jo sitä.
 
Kehitysvammainen on joskus ihmisyydeltään hyvin syvä ja herkkä - etenkin kokemaan.
Hänelle keskeisin asia elämässä, maailmankuvassa, folosfiassa ("hyvä elämä") olette te - isä ja äiti. Enemmän kuin monesti ns. terveille lapsille.

Rakkaus käsitteenä ei välttämättä merkitse hänelle mitään, mutta sitäkin syvemmin hän elää kokonaisvaltaisesti sitä todeksi. Ajattelen,että olette nyt nähneet käytännön esimerkin käsitteestä "uhrautuva rakkaus".
 

Yhteistyössä