Lapsi ilman miestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja OnniKeiju
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mitä itsekkyyteen tulee, niin ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento. Kaikissa teoissamme on, tavalla tai toisella, takana itsekkyys. Lastenhankinnassa myös: siksihän lapsia yleensä tehdään, että halutaan ihan oma lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Mitä itsekkyyteen tulee, niin ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento. Kaikissa teoissamme on, tavalla tai toisella, takana itsekkyys. Lastenhankinnassa myös: siksihän lapsia yleensä tehdään, että halutaan ihan oma lapsi.

Samaa mietin, kun joku tuossa moitti itsekkääksi. Ei se lasta haluava pariskunta ole yhtään sen vähemmän itsekäs.

Jos on sitä mieltä että oma jaksaminen riittää, niin antaa mennä vaan :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja PauhaavaSydän:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Mitä itsekkyyteen tulee, niin ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento. Kaikissa teoissamme on, tavalla tai toisella, takana itsekkyys. Lastenhankinnassa myös: siksihän lapsia yleensä tehdään, että halutaan ihan oma lapsi.

Samaa mietin, kun joku tuossa moitti itsekkääksi. Ei se lasta haluava pariskunta ole yhtään sen vähemmän itsekäs.

Jos on sitä mieltä että oma jaksaminen riittää, niin antaa mennä vaan :).

Entäs sen lapsen oikeudet isään? Lapsen kysymykset myöhemmin, lapsen itsetunto, toisen vanhemman kaipuu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Entäs sen lapsen oikeudet isään? Lapsen kysymykset myöhemmin, lapsen itsetunto, toisen vanhemman kaipuu?

Lapsen oikeus isään ei toteudu läheskään aina edes silloin, kun lapsi on suunnitellusti parisuhteeseen hankittu.
Enkä mä oikein usko, että toisen vanhemman kaipuu olisi sisäsyntyistä, sellaista mitä hyvä äitisuhde, läheiset suhteet isovanhempiin, läheinen suhde vaikkapa kummisetään tms ei voisi kompensoida. Kyllä lapsi varmaan kyselee, mutta silloin lapselle vastataan rehellisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Entäs sen lapsen oikeudet isään? Lapsen kysymykset myöhemmin, lapsen itsetunto, toisen vanhemman kaipuu?

Lapsen oikeus isään ei toteudu läheskään aina edes silloin, kun lapsi on suunnitellusti parisuhteeseen hankittu.
Enkä mä oikein usko, että toisen vanhemman kaipuu olisi sisäsyntyistä, sellaista mitä hyvä äitisuhde, läheiset suhteet isovanhempiin, läheinen suhde vaikkapa kummisetään tms ei voisi kompensoida. Kyllä lapsi varmaan kyselee, mutta silloin lapselle vastataan rehellisesti.

mutta on eri asia tehdä lapsi tietoisesti yksin. Tottakai parisuhteet päättyy jne. mietin itse ainakin sitä millaisen elämän ja lapsuuden haluan lapselleni, ajatuksena ainakin se, että lapsi syntyisi parisuhteeseen, jossa molemmat vanhemmat lasta yhdessä kasvattavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
mutta on eri asia tehdä lapsi tietoisesti yksin. Tottakai parisuhteet päättyy jne. mietin itse ainakin sitä millaisen elämän ja lapsuuden haluan lapselleni, ajatuksena ainakin se, että lapsi syntyisi parisuhteeseen, jossa molemmat vanhemmat lasta yhdessä kasvattavat.

Ja jos et löytäisi parisuhdetta, niin hyväksyisit sen että jäät lapsettomaksi?
Minä en hyväksyisi, ja toisissa olosuhteissa olisin varmaankin alkanut sinkkuäidiksi.
 
On kuitenkin täysin eri asia tehdä lapsi tietoisesti isättömäksi. Minä uskon, että toisen vanhemman kaipuu tulee jokaiselle oli se sisäsyntyistä tai ei. Ja olen sitä mieltä että lapsi ansaitsee sekä isän että äidin.

Mutta niinhän se on, jotkut naiset vaan ovat niin itsekkäitä etteivät kykene ajattelemaan omaa napaansa pidemmälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Mutta niinhän se on, jotkut naiset vaan ovat niin itsekkäitä etteivät kykene ajattelemaan omaa napaansa pidemmälle.

No voihan...
Isä voi kuolla seuraavana päivänä kun lapsi on syntynyt, isä voi olla juoppo, suhde voi päättyä piankin ja mies häipyy kuin pieru saharaan, jatkanko vielä?

Ei elämää voi suunnitella joka askeleen tarkkuudella. En väheksy _hyvän_ isän merkitystä, mutta jos nainen uskoo voivansa vastuun kantaa yksinkin ja isäehdokkaat ovat epäsopivia tai sellaisia ei edes ole ja aika juoksee, niin ei kai siinä mitään pahaa ole. Jos lapsi myöhemmin tiedostaa, että hänen toinen vaihtoehtonsa olisi ollut olla syntymättä ollenkaan (esim. naisen ajautuessa tähän päätökseen AHDASMIELISEN YMPÄRISTÖN VUOKSI), niin uskon, että hän on kuitenkin tyytyväinen siihen isättömäänkin eloon. Ja saattaahan nainen löytää piankin miesystävän, joka toimii lapselle isähahmona.

Eri asia sitten on, onko jokaisen tänne pallolle pakko niitä lapsia edes pukata. Jos siltä tuntuu että on, niin mielestäni yksin lasta haluavan oikeudet ovat tässä yhtäläiset pariskunnan kanssa!
 
itse olen ilman isää kasvanut ja ylläri ylläri minusta on aivan tasapainoinen ja tervejärkinen ihminen kasvanut enkä isää ole koskaan osannut kaivata. Elämässäni on aina ollut paljon rakkautta ja välittäviä aikuisia ja se on tärkeintä!!
 
Mä olen rehellisesti sitä mieltä, että jos on sellainen ihminen ettei muka ikinä saa ketään itselleen tai kukaan ei ikinä kelpaa tai pahinta on niin itsekäs ettei pysty elämäänsä kenenkään kanssa jakamaan, niin lapsi ei ole se paras hankinta tällaiselle ihmiselle. Kannattaa ostaa vaikka koira.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Mä olen rehellisesti sitä mieltä, että jos on sellainen ihminen ettei muka ikinä saa ketään itselleen tai kukaan ei ikinä kelpaa tai pahinta on niin itsekäs ettei pysty elämäänsä kenenkään kanssa jakamaan, niin lapsi ei ole se paras hankinta tällaiselle ihmiselle. Kannattaa ostaa vaikka koira.

Ei se aina ole itsestä kiinni. Jos on yrittänyt suhdetta useaan otteeseen, ja eka mies on ollut krooninen pettäjä, toinen alkoholisti ja kolmas väkivaltainen ja neljäs osoittautuikin pitävän enemmän eläimistä, niin saattaa tulla hitaammallekin mieleen että ehkä voisi hankkia sen lapsen aivan yksin :D.

Tällaisia miehiä (no, ehkä viimeisintä vaihtoehtoa lukuunottamatta) on tässäkin maassa niin paljon, että on lottovoitto löytää täyspäinen kumppani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Mitä itsekkyyteen tulee, niin ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento. Kaikissa teoissamme on, tavalla tai toisella, takana itsekkyys. Lastenhankinnassa myös: siksihän lapsia yleensä tehdään, että halutaan ihan oma lapsi.

Toi on kyllä totta, sikäli mun mielestä ihan OK "hankkia" lapsi yksin. Mutta musta se tosiaan pitää tehdä sitten rehellisesti, ei niin että huijaa jonkun miehen sänkyyn lapsentekotarkoituksessa.
 
Mä olen lapseton sinkku ja pidän täysin mahdollisena ajatusta saada lapsi ilman miestä. Miksi mulla ei olisi oikeutta omaan lapseen vain siksi että en löydä elämänkumppania?
Ja kuten Åbo sanoi, lapsen oikeus isään ei toteudu aina vaikka lapsi olisi parisuhteeseen hankittu.
Onhan sellaisiakin tapauksia joissa mies on kuollut naisen ollessa raskaana.
 
Asiahan on ihan ok, olisin voinut kuvitella vastaavaa tilannetta omalle kohdalleni, tai osittain näin on ollutkin.. ajattelin että eroan, mutta haluan lapsen. En käyttänyt miestä hyväkseni, koska hänellä oli mahdollisuus parisuhteeseen, enkä myöskään ole salaa hankkiutunut raskaaksi enkä kenenkään isyyttä yrittänyt kieltää. Ovat kyllä tienneet tilanteen ja pelisäännöt.

Mutta se, hankkiiko niitä lapsia miten monta ja miten monen eri henkilön kanssa, onkin sitten jo toinen juttu.. tosin adoptoihan sitä sinkutkin yksin, mutta vaikealta tuntuisi kuvio jos on vaikka viisi lasta ja viidelle eri isällä, omalleen, kullakin tapaamiset. Paitsi jos tietoisesti tekee ratkaisun, että isä ei tule olemaan (jos ei haluakaan olla) kuvioissa. Kahden kanssa se vielä toimii suht näppärästi :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Mä olen rehellisesti sitä mieltä, että jos on sellainen ihminen ettei muka ikinä saa ketään itselleen tai kukaan ei ikinä kelpaa tai pahinta on niin itsekäs ettei pysty elämäänsä kenenkään kanssa jakamaan, niin lapsi ei ole se paras hankinta tällaiselle ihmiselle. Kannattaa ostaa vaikka koira.

Mä voin vastaavasti sanoa ihan rehellisesti että huonojen mieskokemusten takia en enää uskalla rakastua ja antautua parisuhteeseen täysillä jotta en taas kerran satuta itseäni. Siksi olen yksin ainakin toistaiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rigel:
Alkuperäinen kirjoittaja en kehottaisi:
95% nuorisorikollisista on tulleet yksinhuoltaja perheista!

Tästä olisi kiva nähdä tueksi joku fakta! Taitaa olla enemmänkin sitä toiveajattelua ja hyväuskoisuutta sitä kohtaan, että ydinperhe olisi aina tae hyvinvoinnista.

Onko nää perheet olleet alunperin jo yhden huoltajan perheitä (=voi tarkoittaa vaikkapa yksin adoptoinutta, hyvin toimeentulevaa koulutettua naista), vai onko kyse avioliitossa alunperin syntyneistä, mutta sittemmin hajonneiden (mahd. alkoholiongelman tms. vuoksi) perheiden lapsista?
Tässä on iso ero!
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
mutta on eri asia tehdä lapsi tietoisesti yksin. Tottakai parisuhteet päättyy jne. mietin itse ainakin sitä millaisen elämän ja lapsuuden haluan lapselleni, ajatuksena ainakin se, että lapsi syntyisi parisuhteeseen, jossa molemmat vanhemmat lasta yhdessä kasvattavat.

Ja jos et löytäisi parisuhdetta, niin hyväksyisit sen että jäät lapsettomaksi?
Minä en hyväksyisi, ja toisissa olosuhteissa olisin varmaankin alkanut sinkkuäidiksi.

olen yli kolmekymppinen ja parisuhteessa, mutta mietin tarkkaan onko se sellainen suhde johon lapsia haluan, vielä niitä ei ole. yKSIN tuskin alkaisin lapsia tekemään. Tämä nyt on vain minun mielipiteeni.
 

Yhteistyössä