Lapsi huonoon suhteeseen

Olen todella surullinen kun ihmiset, jotka ovat tunteneet vain vähän aikaa ja tekevät lapsen tai jotka ovat tunteneet pitempään, mutta yrittävät lapsella pidentää suhdettaan.

On todella väärin, kun vasta rakastuneet alkavat touhuamaan lapsia. Ovat niin rakastuneita...... Kunnes todellisuus iskee, ei se elämä olekaan aina niin ihanaa eikä se toinen olekaan aina niin ihana... Eroja syntyy ja niin moni viaton lapsi saa kokea vanhempiensa eron. MIksi??

Toki pitemmätkin suhteet menevät pieleen ja loppuvat. Mutta miksi tehdä lapsi vain muutaman viikon tai kuukauden "tuntemisen" perusteella?

Käy niin sääliksi lapset, viattomat osapuolet, jotka joutuvat kärsimään siitä että vanhemmat eivät tulekaan toimeen keskenään vaikka ovat kaikessa rakkaudessaan hänet hankkineet. Ihmiset muuttuvat, lapset kuitenkin jäävät!

Mihin tämä maailma on menossa?? Avioerot yleistyvät ja tuntuu että tulevaisuudessa on harvinaista että lapsella on molemmat vanhemman :ashamed:

 

Parempi otsikko olisi LAPSI PARI KERTAA TAVATUN BAARITUTUN KANSSA...

 

Samaa tääläki on hämmästelty
Eroaminen on niin heleppo ratkaasu nykyään....

-Jos olis lasten "tekoon" samat vaatimukset ku adoptiossa nii olis tilanne hiukka toinen

Lapsia saa "teherä" kuka vaan ja mihinkä tilanteesehen vaan,mutta esim. ajokorttia tai tyäpaikkoja ei saa kukatahansa...jännäjuttu
(sori toi ontuva vertaus)

 

Tätä olen minäkin monesti miettinyt.Joskus jopa kummastellut sitä, että lapsi on melkeinpä esineellistetty.Lasten huoneen sisustus, vaatteet yms.Kotiin kuuluu lapsi , koska on muoti, tai sisustuskuvissa, hän/he eivät saa kuitenkaan näkyä mitenkään arjessa.Heti on surkeaa ja raskasta jos lasta joutuu sairaana hoitamaan tarkoitan vatsavavoja, nuhaa ja normaaleja lastentauteja.Kurjinta on se ,että lapsi rajoitaa omia menemisiä, siitä pinna palaa heti.
Lapset ovat vanhempen, vastuu on myös heidän.
Kummastelen?

 

sori ap mutta mä tipuin kylläkärryiltä...
mikä siis on sun pointti?
miten toi "tunteneet" vasta vähän aikaa-juttu liittyy siihen että vanhemmat eroaa?
se aikako siinä oli ydin vai toisen tunteminen?
oma elämä on siten että yhdessä kohta 4v..naimisissa vajaa 2v,kaksi alle kolme vuotiaat lapset.tulin suunnitellusti raskaaksi kun olimme kihloissa ja asuimme yhdessä,seurustelua oli kertynyt siihen mennessä n. 5kk...
mitkä on ennusteet?
onko meidän nyt onnellinen avioliitto tuhoon tuomittu koska "kiirehdittiin"?

 

Täällä eräs paheksuttava esimerkkitapaus (?) Olen nelikymppinen ja mieheni viisikymppinen. Tapasimme puolitoista vuotta sitten. Molemmat olimme eronneita, itselläni kaksi kouluikäistä lasta ja miehelläni yksi äidillään asuva, ei-biologinen poika. Rakastuimme ja molemmat ajattelimme: siinä se nyt on, loppuelämän kumppani. Aloimme kuin yhdestä suusta puhua lapsen hankkimisesta jo parin kuukauden seurustelun jälkeen. Itselläni biologinen kello jo tikitti, miehellä ei biologisia lapsia ollut tuohon ikään vielä siunaantunutkaan. Emme nähneet mitään syytä jatkaa ehkäisyä - lapsi olisi suuri lahja.

Tulin välittömästi raskaaksi eli tunnettuamme noin kolme kuukautta. Tajusin kyllä tämän "riskin", että toisessa ilmenee esim. kestämättömiä ominaisuuksia tai suhteeseen tulee ylitsepääsemättömiä ongelmia, ja jälkeenpäin olen pitänytkin itseäni aika uhkarohkeana. Mutta nyt kun meillä on suloinen tyttö ja alkuhuuman jälkeen edelleen hyvä ja entistäkin syvällisempi suhde, ajattelemme että riski ehdottomasti kannatti. Sukulaisille ja tuttaville olemme tosin joutuneet selittelemään, kun menimme suuren mahan aikana naimisiin, että lapsi oli pikaisesta tulostaan huolimatta harkittu tapaus.

Kirjoitin, koska mielestäni on aika kyseenalaista yleistää ja tuomita toisia tällaisissa ratkaisuissa. Onhan tuossa aloittajan kirjoituksessa toki perääkin: monet tekevät lapsia sen kummemmin miettimättä. Nuoremmissa vanhemmissa ehkä enemmänkin löytyy näitä, jotka kuvittelevat lapsen esim. ratkaisevan joitakin omia tai parisuhteen ongelmia ja tuovan automaattisesti onnen. Mutta meitä on moneksi. Eli myös nopeasti tulleita harkittuja vauvoja syntyy, kuten meille - ja nyt suunnittelemme jo toista...

 

Näin meillä:
seurusteltuamme n.3kk päätimme yhteistuumin aloittaa "vauvan hankinta". Pian meillä olikin aihetta iloon: plussa...

Tästä on nyt kulunu noin 5vuotta. Meille on tänäaikana "suotu" kolme aivan ihanaa lasta. KAIKKI on HALUTTU tarkoituksella, varttavasten olen pillerit jättänyt.
Eli ei kaikki mene aina "mönkään" vaikka se arki kolahtaisikin!!

Olin tuolloin esikoisen synnyttyä 17 ja nyt 22, rakastan miestäni ja perhettäni ylikaiken he ovat minulle tärkeimpiä tässä elämässä!!

 

Ei kirjoittaja varmaankaan kaikkia tarkoittanut... :snotty:
Mutta me oltiin oltu yhdessä 2.5 vuotta kun lapsi syntyi ja kyllä siinä kriisejä syntyi jos jonkinlaista vaikka toisemme tunnnetaan !!
Että saati sitten ne jotka ei tunne... No mutta onneks ollaan saatu selvitettyä kaikki ja nyt suunnitellaan häitä! :heart:

 

Me olemme olleet mieheni kanssa 15v. yhdessä ja kun yhteistä matkaa oli taivallettu 11v. saatiin lapsi ja 2v. sen jälkeen seuraava. Ja meidän parisuhde on todella suuressa kriisissä juuri nyt...
Olisi pitäny kait tutustua mieheeni hieman paremmin ennen lasten tekoa

 

Joo, mekin taidetaan olla esimerkki tapaus. Olin ehtinyt mieheni kanssa olla puoli vuotta yhdessä, kun lapsi ilmoitti tulostaan. Oltiin molemmat aika järkyttyneitä aluksi, mutta lapsi oli silti hyvin tervetullut =). Ja tunsin mieheni kuitenkin aika hyvin, koska hän asui luonani ensi tapaamisesta lähtien.

Vieläkin menee hyvin, ollaan nyt oltu 2,5-vuotta yhdessä. Toki on niiitä ala - ja ylämäkiä, mutta niitähän on joka suhteessa. Nojoo, kaipa sen itse parhaiten tietää mitä elämällään tekee. Jos nyt erottais joskus, en yhtään katuis sitä että päätin tuon sulosen neidin pitää.

 

voi sinua aiheen aloittanutta, kun kehtaat noi vain alkaa yleistää ja arvostelee toisia, minä olen niin onnellisessa tilanteessa kuin vain voin ajatella saadaan vauva keväällä ja parisuhteemme on reilun vuoden vanha. Kamalaa jos tekisimme mieheni kanssa niin kuin aiheen aloittaja haluaa, että odoteltais tätä onnea vielä ainakin viitisen vuotta... hohhoijaa. No ihan kiva että meitä on moneksi ja ei olla sarjatuotantoo, ja eihän meidän kaikkia tarvitse ymmärtää...

 

Siis ei kai se nyt todellakaan niin ole että ne jotka heti tavattuaan suurinpiirtei lapsia rupee tekeen ni eroovatki sitte heti?
mitähän tän ketjun aloittajalla oikein päässä pyörii? kyllä kai sitä on itekki miettiny että miksi lapsia tehdään ja erotaan sitte, mut ei kai se nyt todellakaan johdu siitä että on niin vähä aikaa tunnettu, noyy noyy :kieh:
ite kuulun sit noihin "hätäilijoihin", ollaan nyt miehen kans seurusteltu vajaa 4vuotta ja meillä on 2 lasta.

 

Moips!

Mulle tulee enemmänkin mieleen, että oli ollut parisuhteessa miten kauan tahansa ennen lapsen syntymää, niin kun se kriisi pukkaa päälle niin ihmiset ehkä nykyään kuvittelee etä se ero on se helpoin (tai ainut) ratkaisu.
Meille on siunaantunut reilun 2 v yhdessäolon aikana 2 rakasta lasta. Viime syksynä kävimme avomieheni kanssa 3 kertaa (eli meille riitti vähän) "parisuhdeterapiassa", koska kotona oli niin paha olla molemmilla..hirveitä riitoja ja #&%£$!*. Meillä lähtökohta oli kuitenkin se, ettei kumpikaan halunnut erota, joten otettiin opiksemme ja otetaan toisiamme enempi huomioon jne. Nyt menee loistavasti, rakastan avomiestäni todella paljon. Lapsi rasittaa aina parisuhdetta, ja nämä parit (joihin siis itsekkin kuulun) jotka ovat olleet vain vähän aikaa yhdessä, eivät ole vielä eläneet sen "rajojen koettelemisvaiheen" läpi ennen lapsen syntymää... JOs ne molemmat tulee samaan syssyyn, kuten meillä niin varmasti on rankkaa, mutta kaikesta selviää, jos vain haluaa!!!

 

Ei varmaan viestin aloittaja ihan niin tarkoittanut miten suurin osa teistä asian otti.. Itse olen nähnyt pariskuntia jotka óvat lyhyen suhteen jälkeen tehneet lapsia ja ovat vieläkin onnllisesti yhdessä, olen myös nähnyt niitä jotka ovat olleet kauan yhdessä ja lasten myötä-ero tuli.. Mutta valitettava tosi asia taitaa silti olla kun nuoret alkavat lyhyen suhteen jälkeen tehdä lapsia niin YLEISEMPÄÄ on ero kuin vanhemmilla ihmisillä jotka tekevät lapsia.. tämä on vain minun näkemys..

 

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa...yleistynyt on erot ja aikainen lapsenteko...tosin onhan noita vahinkoja ennenkin tullut,mutta sit on sitkutettu silti yhdes pakon edes vaikka loppuelämä,vaikkei niin onnellisia oltaiskaan.Mutta joskus on parempi erota kun olla huonos parisuhtees jossa lapsetkin kärsii.Ja tosiaan;lapsen tekeminen siksi että välit on tulehtuneet=tuhoontuomittu juttu.