Esikoinen lähtee syksyllä esikouluun. Haikea olo.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "3xäiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
3

"3xäiti"

Vieras
Tunnun ottavani nyt eityisen raskaasti sen, että esikoiseni lähtee syksyllä esikouluun. Olen ollut kotiäitinä koko hänen tämän astisen elämän. Olemme todella läheisiä ja puuhailemme yhdessä paljon. Nyt iski se todellisuus, että kohta lapseni lähtee päiväksi vieraiden ihmisten joukkoon. En enää olekaan itse näkemässä, mitä hänen päivässä tapahtuu. Hän on niin raskas minulle.
Kun vaan ei koulukiusatuksi joutuisi... Tai mitään pahaa koulumatkoilla tapahtuisi. :(

Esikoiseni on käynyt harrastuksissa, jotka kestävät n.1 tunnin. Ja nyt kohta on tarkoitus aloittaa päiväkerho, joka kestää 3 tuntia. Vähän harjoittelu meille molemmille olla toisista erossa, niin että lapseni on vieraassa paikassa. Toki olemme olleet erossa, kun itse harrastan tai lapsi mummolassa, mutta se on eri asia , kun on läheinen hoitaja lapsella ja tuttu ympäristö.

Yllätyin itsekin näitä tunteita, koska olen sosiaalinen ja ihan tavallinen äiti. En siis mikään eristäytynyt, jonka ainoa ystävä on oma lapsi...
 
Lapsi tapaa uusia ihmisiä ja oppii uutta. Saa uusia kavereita jne. Eskari on aivan eri asia kuin päiväkodissa käyminen. Muistan kuinka päiväkodissa tiettyyn kellon aikaan tulivat osa lapsista, jotka olivat vain eskarissa. Se tuntui aika lyhyeltä ajalta päiväkotilapsena ollessani. Enemmän minä olin tekemisissä kokopäivälasten kanssa.
 
Muistan itsekin päivän, jolloin saatoin esikoiseni esikouluun. Itku pääsi ilosta ja haikeudesta. Eskariin lähtö on varmaan yksi niitä elämän merkkipaaluja niin vanhemmille kuin lapsellekin.
 
Meillä on ekalle luokalle lähtö edessä ensi syksynä. Jännää ja vähän myös haikeaa. Itse vihasin koulunkäyntiä yli kaiken, ahdistaa siis lapsen puolesta, jos hän kokee samanlaisia tunteita, tulee olemaan rankkaa.
 

Yhteistyössä