Lapsi hoitoon-äiti kotona! EN käsitä...

  • Viestiketjun aloittaja ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti
keiju-00
Minä nyt ainakin vastaan sinulle aloittaja, vaikka toki olisi suotavampaa, että sinäkin mustana kirjoittaisit B)
Minun mielestäni, on siis vain minun mielipiteeni, ja olen sen tainnut jo aiemminkin kirjoittaa, puolipäiväpaikka päiväkodissa (ei siis välttämättä perhepäivähoidossa, kuten kysymyksessäsi oli) olisi varmasti ihanteellinen Ratkaisu/vaihtoehto monelle niistä joilla lapsi hoidossa on, vaikka ovat itse kotona. En kuitenkaan sano, että pääsääntöisesti, kuten kysymyksesi muotoilit, koska silloin unohtuu se, että mietittäisiin miksi se lapsi hoitoon viedään. Kun se todellinen päivähoidon tarve voi olla, vaikka vanhempi kotona onkin (heitetään nyt esimerkeiksi esim. erityislapsi, valvottava koliikkivauva, äidin fyysinen/psyykkinen sairaus, masennus,...).
Mutta kun tosiasia on, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla, että PÄIVÄKODEISSA EI OLE PUOLIPÄIVÄPAIKKOJA kuin erityisestä syystä sitä tarvitseville ("lausuntolapsi") ja heillekkin rajallinen määrä.

Mielestäni subjektinen päivähoito-oikeus on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä asia, enkä sinällään lähtisi siihen mitään rajuja linjauksia tekemään. Puolipäiväpaikkojen mahdollisuus olisi tietenikin hyvä asia. Kuitenkin toivoisin yhtälailla kotona oleville perheille enemmän hyviä, todellisia vaihtoehtoja päivähoidon rinnalle. Että perheillä olisi todellinen mahdollisuus valita.

Se missä en ole "ajatusmaailmaani muuttanut" enkä muuta, on se, että en hyväksy sitä että yleistetään ja syyllistetään ja asetetaan mustavalkoisesti rinnakkain kotona olo/päivähoito ja ruvetaan mutu-tuntumalla tekemään psykologisia johtopäätöksiä tuntemattomista lapsista. Siihen meillä ei ole kenellään mielestäni oikeutta.
 
Ihmeissään
Mustana en kirjoita, koska minulla ei itseasiassa ole nimimerkkiä. En ole täällä käynyt varmaan vuoteen. Vuosi sitten taisi ollakin hetken nimimerkki, mutta käyttäjätunnus ja salasana ei ole muistissa. Paljon se ei siis teitä valaisisi, vaikka nimimerkkini muuttuisi mustaksi. ;)

Mukavaa iltaa kaikille!
 
Ihmeissään
Niin ja taas unohtui. Asia olisi luonnollisesti niin, että kunnilla olisi velvollisuus tarjota puolipäiväpaikkaa, mikäli subjektiivista oikeutta päivähoitoon kavennettaisiin. Toki silloinkin voitaisiin ottaa erityistilanteet huomioon ja antaa lapselle tarvittaessa kokopäiväpaikka.

Ja taas mukavaa illanjatkoa! B)
 
keiju mustana
Sinähän nyt luonnostelet ihan omaa päivähoitolakia.

En oikein ymmärrä tota "luonnollisesti kunnilla olisi velvollisuus tarjota puolipäivähoitopaikkaa jos päivähoito-oikeutta supistettaisiin", miten niin luonnollisesti??
Ei ne ihan näin yksinkertaisesti nämä asiat etene, ei niitä päivähoitopaikkoja ihan noin luonnollisesti vain lisätä. Päiväkodeissa on rajallinen määrä paikkoja, eikä uuden talon rakennus ihan tosta noin vain tapahdu. Ja tuskin perhepäivähoitaja ilahtuu, jos hänelle kokopäiväisten lasten tilalle tarjotaankin vain puolipäiväisiä... päälukua kun ei voi ylittää ja palkassahan se tuntuu. Näin lyhykäisyydessään.

Ja se rajanveto ja "erityinen tarve" - kuka sen määrittelee? Kuka käsittelee ne hakemukset? Pyytää lisäselvityksiä/hylkää? Sinäkö?

Ainakin tälläiset asiat pitäisi miettiä todella tarkkaan, mikäli subjektiivista päivähoito-oikeutta lähdettäisiin rajoittamaan. Itse en kuitenkaan ole sen kannalla. Ennemmin lähtisin kehittelemään sellaisia toimintamalleja, joilla tavoitettaisiin ne perheet, joilla on esim. vanhemmuuden voimavarat lopussa tai vanhemmuus hukassa, jotka siksi pitävät lapsensa hoidossa, vaikka voisivat ne kotonakin hoitaa. Mutta jos hoidon tarve lähtee hoidossa olevasta lapsesta tai perheen hyvinvoinnista, on mielestäni suuri askel taaksepäin, jos päivähoito-oikeutta aletaan rajaamaan tai holhoamaan.

Omalta osaltani taidan kuitenkin päättää tämän keskustelun tähän. =) :wave:
 
Ihmeissään
On varmaan parempi Kieju, että ei jatketa asiasta tuolla linjalla. Kuten itsekin olet sanonut, keskustelaan asiasta rakentavasti ja syyttelemättä. Silti perusteluja näkemyksilleen voi varmasti esittää. ;)
 
Jos päiväkoito-oikeutta kavennetaan niin tuo erityislasten asema huolettaa. Saako kaikki erityislapset varmasti hoitopaikan. Kuka niistä sitten päättää, päivähoidon johtajako. Pelkäänpä, että moni hoitoa oikeasti tarvitseva jää ilman paikkaa kun vedotaan, että jos äiti on kotona, ei hoitoon oikeutta silloin ole.
 
sivusta seurannut
Kuule ihmeissään enempi tuo keiju ja moni muu on perusteluja esittänyt kuin sinä, joka tosiaan tunnut uutta lakia muotoilevan ihan hatusta.
Päivähoito on kuitenkin perheille tarkoitettu palvelu, jota on vuosia kehitelty sisällöllisesti ja kehitellään edelleen. Jos palataan johonkin menneeseen, että vain työssäkäyvillä on siihen oikeus, niin päivähoidon merkityshän muuttuu. Silloin se on säilytyspaikka, karkeasti ilmaistuna.
Et sinä taida olla ihan oikea ihminen päättämään miten päivähoito-oikeutta rajattaisiin!!
 
hulluutta
minusta keiju puhuu ihan asiaa...olen samaamieltä sinun kanssasi =)
ei näitä lakeja niin vaan voi muokata. onneksi niitä muuttavat sellaiset ihmiset jotka ymmärtävät niiden merkityksen!!!
 
Ihmeissään
Ai keskustelu sai taas tällaisen luonteen.

Kertokaapa sitten minulle, mitkä voivat olla sellaisten äitien motiivina, jotka pitävät lastaan kokopäiväisesti hoidossa, vaikka ovat itse kotona? Toivoisin, että asiaa ei perustella erityistilanteilla (esim äidin voimakas masennus, lapsen tarve erityisohjaukseen). Kaikilla niillä 800 perheellä, jotka lastaan vievät kokopäiväisesti pelkästään Espoossa hoitoon tuskin on em. tilanne tai joku vastaava. Keskustellaan nyt asiallisesti noiden tilanteiden motiiveista. Itse olen kyllä mielestäni näkökantojani varsin pitkälle perustellut, joten en rupea niitä tässä taas toistamaan. Haluaisin kuulla teiltä, miksi kokopäiväistä hoito-oikeutta niin henkeen ja vereen puolustatte? Itse kun en keksi sille millään perusteita. Ei asia mielestäni ihan niinkään ole, että tämä on niiden yksittäisten perheiden asia ja piste. Kyllä tämä on yhteiskunnan ja meidän kaikkien asia, sillä yhteiskunnan ylläpitämässä hoidossa lapset ovat.

Sanottakoon nyt vielä parille viimeisimmälle kirjoittajalle, että jos ette ole kirjoituksiani lukeneet, niin viimeisimmässä pitkässä kirjoituksessani kerroin, että olen nyt taipuvainen ymmärtämään puolipäiväisen hoidon tarpeellisuuden.

:whistle:
 
vauvakuume75
huh mikä keskustelu tuli tästä aiheesta!!meil lapsi on perhepäivähoitajalla ja rytmit ei sekotu vaikka onkin vaan 2krt viikossa hoidossa!enkä aio potea huonoa omaatuntoa siitä,että hän on hoidossa!meillä ei esim ole saman ikäsiä lapsi naapurustossa ja hoidossa oppii sosiaalliseksi ja huomioimaan muutkin ihmiset ja saa kavereita joista on hyötyä myöhemmässä vaiheessa kun esim alkaa eskari!olen sitten huono äiti kun vien lapseni hoitoon,mut en viiti repiä siitä stressiä..ja tää onvaan mun mielipide! =)
 
Ihmeissään
jep Augustiina! =) Mielinkin tuossa edellistä kysymystä kirjoittaessa, että mahdetaankohan me olla sinun kanssa kaiken vääntämisen jälkeen tästä asiasta samaa mieltä tai lähes samaa mieltä? Haluatko vastata? ;)
 
Ihmeissään
Nimimerkille hulluutta: Ovatko kansanedustajat sinun mielestäsi ymmärtäneet tämän nykyisen lain merkityksen säätäessään sitä? Minä olen vähän eri mieltä. Kukaan ei ole tainnut silloin käsittää, että siitä seuraisi näin suuri "ryntäis" hoitoon vanhemman ollessa kotona. Lastenhoidon ammattilaiset, erilaiset lapsien etuja varten olevat yhdistykset (mml ym) sekä vanhemmat olisivat varmaan parhaat tahot, joilta tulisi ainakin pyytää lausuntoa mahdollista lainmuutosta tehtäessä.
 
samoin ajattelen minäkin. älytöntä viedä esikoista hoitoon, jos itse on kotona. mikään paikka ei voita kotia tai sitten on TODELLA huolestuttavaa \|O \|O
voihan esikon kanssa käydä äitilapsikerhoissa, puistoissa. aina sitä on leikkikavereita ulkona. hoh hoh, mihin maailma on mennyt :'(
 
hulluutta
voitko käsittää että toiset lapset viihtyvät päiväkodissa?
ymmärrätkö että heillä voi myös olla ystäviä siellä, säännölliset päivärytmit, askartelua, lauluja, leikkejä,huolehtivat aikuiset ym ym
toki koti on rakkain paikka lapselle mutta mielestäni lapsella saa olla muutakin kun koti, ja niinku jossain joku jo mainitti ei kaikilla paikkakunnilla olen näitä äitilapsikerhoja. meillä on ja aijonkin ehkä tätä mahdollisuutta käyttää hyödyksi tai sitten seuraavan lapsen synnyttyä esikoinen jatkaa päiväkodissa kolmena päivänä viikossa noin 6h päivässä ja varmasti nauttii...nytkin sieltä on käyty erilaisissa teattereissa ja näytöksissä, on käyty eväiden kanssa metsäretkillä,olivat juuri tälläviikolla olleet uimassa, on päässyt kavereiden kanssa kuraleikkeihin sateella,mikä on sen hienompaa lapselle kun päästä kokemaan kaikkea tollaista???mun lapsi on 2,5 ja on kyllä nauttinut siitä menosta. eihän kaikki välttämättä mutta...

en mäkään haluais lastani pitää koko viikkoa hoidossa 10h päivässä jos itse oon kotona, enkä aijokkaan mut en mä heitä silti tuomitteen rupea. onhan se aika vaikea ryhtyä rajaamaan sitä hoito aikaa ja päiviä lailla, mielestäni se on jokaisen äidin ja isän omallatunnolla kuinka kauan lapsi päiväkodissa on. ei ne lapset siä kuitenkaan kärsi :)
 
vihdoinkin täällä
Kirjoitin äsken pitkän viestin ja kona ilmoitti sessio vanhentunut... teksti katosi... No lyhyesti nyt kuitenkin.

Huomasin tämän keskustelun jo päiviä sitten ja muutamalle tutullekin taisin mainita mielenkiintoisesta aiheesta. B) Keskustelu on ollut niin vilkasta, että parina iltana olen käynyt lukemassa kirjoitelut viestit, mutta vastaamaan en ole enää jaksanut ryhtyä. Hyvä ehkä niin, sillä alunperin suhtauduin tähän asiaan hyvinkin jyrkästi. Itselläni esikoinen oli kotona kuopuksen synnyttyä vaikka oli ollut päiväkodissa sitä ennen ja hän nautti kovasti kotipäivistä ja vauvanhoitoon osallistumisesta. Ikäeroa lapsilla on kolme vuotta. Tyttäremme totesikin minulle muutaman kotona vietetyn kuukauden jälkeen, että "ihanaa äiti kun sinä olet kotona vaan meidän kanssa". Hän kävi kyllä yhtenä päivänä seurakunnan kerhossa ja nautti siitä kovasti. Yhdessä kävimme puistoissa ja perhekerholla sekä näimme paljon tuttavia.

Edellä kirjoitettu varmasti vaikutti omaan mielipiteenmuodostukseeni ja olenkin suhtautunut aikaisemmin hyvinkin penseästi koko subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Tuttavapiiristäni löytyy myös useita perheitä, joissa esikoinen on kokopäiväisesti hoidossa, vaikka äiti on pienemmän kanssa kotona. Muutamissa tilanteissa vanhempi lapsi on ollut vain pari vuotias vauvan synnyttyä ja silti jatkanut hoidossa kokopäiväisesti. Tämäkin on ehkä saanut minut pohtimaan tämän oikeuden tarpeellisuutta.

Tätä keskustelua seurattuani ja asiaa tarkemmin harkittuani ymmärrän hyvin, että on paljon tilanteita, joissa lapsen puolipäiväistä hoitoa on varmasti hyvinkin perusteltua jatkaa vauvan synnyttyä. Lapsen sosiaaliset suhteet on varmasti yksi perustelu äidin jaksamisen rinnalla. Toivoisin kuitenkin myös kuulevani subjektiivista päivähoito-oikeutta niin voimakkaasti puolustavilta, että miksi te haluaisitte säilyttää sen kokonaan? Miksi te näette tarpeelliseksi pitää lasta hoidossa työpäivän mittaisia päiviä, vaikka kysymyksessä olisi aivan tavallinen suomalainen perhe, jossa toinen vanhemmista on kotona? En tiedä, mutta voisin kuvitella, että se järjestely saattaa tuntua jo lapsestakin aika omituiselta, mikäli hän asian ymmärtää. Ainakin meidän kolmevuotias olisi ymmärtänyt ja tatusti pahoittanut mielensä.

Jaksaminen on varmasti kaikilla äideillä välillä kortilla ja ne omat pienet hetket ovat enemmän kuin tervetulleita. Itse voin ainakin rehellisesti myöntää, että nautein suunnattomasti niistä, silloin kun sellaisia vain oli. Aivan normaalia varmasti on, että äidit haluavat niitä järjestää myös oman jaksamisensakin takia, mutta puolipäiväinen hoito olisi käsittääkseni ihan riittävä kompromissi myös minun mielestäni niin äidin kuin lapsenkin kannalta. Mutta perusteluja kokopäivähoidon puolustajilta kuulisin siis minäkin mielelläni. =)

Pitkä viesti tästä tuli kuitenkin, vaikka edellisen viestin katoaminen sapetti. Mukavaa viikonloppua kaikilla! ;)
 
Ihmeissään kyseli motiiveista viedä lapsi hoitoon. Jos oikeasti haluat asiallista keskustelua, niin ymmärrät varmaan, että jokaisen motiivia et tähän saa. Etkä myöskään voi tietää monellako on ns.erityinen tarve lapsen tai vanhemman puolelta. Selkeästi vähättelet sitä syytä! Näihin lapsiin todennäköisesti lasketaan myös päiväkodissa esiopetuksessa olevat.
Etkä näemmä oikeasti ole ymmärtänyt tätä asiaa juurikaan syvemmältä kuin alunperinkään.
Enemmän fanaattisia ja syyllistäviä täällä ovat ne kirjoitukset, joissa päivähoito-oikeutta halutaan keinotekoisesti rajata kuin ne, joissa sen puolesta puhutaan. Täällä ei todellakaan ole montaa kirjoitusta, jossa "henkeen ja vereen" subjektiivista päivähoito-oikeutta puolustellaan, enemmän niissaä puolustavissa puheenvuoroissa pyritään näkemään asia moniuloitteisemmin. Kun ne asiat harvoin ovat joko-tai.

Tässä sinulle myös yksi "motiivi" kokopäivähoidolle. Lapsi aloitti päivähoidon 3-v kun äiti meni töihin. Pikkuveikka syntyi kun lapsi 4-v, hoito muutettiin puolipäiväiseksi, koska lapsi kuitenkin halusi hoitoon. Lapsi viedään hoitoon klo9, sopii parhaiten perheen rytmiin ja takaa kiireettömät aamut ja lapsi ehtii päiväkodin aamupiiriin ja ohjattuun toimintaan. Lapsella ei mitään diagnoosia, mutta pienehkö erityinen tarve/huoli kehityksen "oikeellisuudesta", jota en tässä erittele. Lapsi haettiin ensin kotiin ennen klo14. Tämä ei toiminut, koska päiväunilta herättiin juuri aiemmin ja edessä oli välipala, lisäksi lapsi koki aina, että leikit jäivät kesken. Äiti haki aina kotiin kiukkuisen lapsen. Yhteisestä sopimuksesta hoitoaikaa pidennettiin. Lapsi sai tarvitsemaansa lisäaikaa leikkiin ja yleensä mahdollisuuteen myös vielä ulkoilla. Äiti hakee lapsen noin klo 16 ja vastassa on iloinen lapsi, joka on valmis jo kotiutumaan. Hoitoaika noin 7h/pv eli kokopäiväpaikka ja iloinen ja tyytyväine lapsi.

Aloittaja, silloin tällöin ikäänkuin syyllistät muita heittämällä "ai tää keskustelu sai taas tälläisen luonteen..." tmv, mutta huomaatko mitä itse teet? Hiukan riidanhaluisesti keijulta(?) kysyit että mitä ne lapsen tunteiden kääntöpuoli on, keiju vastasi lainaten aiempaa jonkun toisen kirjoitusta, mutta etpä vaivautunut kommentoimaan enää... hyvinpä olet kirjoitukset lukenut...

EN ole subjektiivisen päivähoito-oikeuden fanaattinen kannattaja, mutten myöskään vastustaja. Haluan kuitenkin nähdä asiat hiukan monipuolisemmin kuin ainakin suurinosa teistä vastustajista tällä palstalla.
 
huokaus
Minnihiirille: ei ole älytöntä. Näkee ettet ymmärrä asian koko laajuutta. Ei tässä ole kyse voittajista ja häviäjistä eikä kodin ja hoidon vastakkain asettelusta tai kilpailuttamisesta.

Ihmeissään: Montako kotona olevaa äitiä Helsingissä on? Tai muilla paikkakunnilla? Kun puhut "ryntäyksestä". Montako prosenttia kotona olevien äitien lapsista, vaikka Hesassa, viedään hoitoon? Kokopäivähoitoon? Puolipäivähoitoon? Tai monellako prosentilla on esim.10 hoitopäivää/kk? Montako prosenttia näistä on esiopetuksessa? Montako prosenttia näistä on lapsesta lähtöisin olevasta erityisestä syystä johtuen hoidossa? Entä vanhemmasta johtuvasta?
Nämä kaikki sisältyvät siihen Helsingin 800 perheeseen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.09.2004 klo 18:12 Ihmeissään kirjoitti:
jep Augustiina! =) Mielinkin tuossa edellistä kysymystä kirjoittaessa, että mahdetaankohan me olla sinun kanssa kaiken vääntämisen jälkeen tästä asiasta samaa mieltä tai lähes samaa mieltä? Haluatko vastata? ;)
No siinä mielessä ainakin ollaan samaa mieltä että lapsen etu on tärkein. Mä en missään nimessä poistais subjektiivista oikeutta, mut tietysti asioita pitäis aina miettiä lapsen kannalta. Mitään järjestöntä vanhempien kotona lorvimista mäkään en hyväksy tai hirvittävän pitkiä päiviä, mut totuus on et ihmisillä on erilaisia tarpeita.Me ollaan päädytty meidän ratkaisuihin sellasella yhdistelmällä et mikä on sekä äidin että lapsen kannalta parasta, ja meillä se on näyttää nyt olevan se et esikoinen on päiväkodissa puolipäiväisenä: mä en kertakaikkiaan jaksa sitä kotona kaiken aikaa ja tyttö saa kaipaamaansa toimintaa.

Ehkä eniten mä peräänkuulutan sitä, et voitais joskus myöntää se ettei äidin tartte jaksaa tehdä kaikkea eikä hän ole sen huonompi jos vie lapsensa hoitoon ihan vain saadaakseen omaa aikaa jolloin hengähtää. Mulla ainakin on viimeisten kuukausien aikana oma aika rajoittunut suunnilleen siihen kun nukun n. 6 h yössä (+ muutamat visiitit nettiin ;)). Eli ei se ole niin maailmanloppu lapsellekaan tottua olemaan muiden kuin oman äidin kanssa, jos sillä saadaan äitikin paremmalle tuulelle. Veikkaan että oon parempi äiti lapselleni kun välillä saa muutakin ajateltavaa.
 
ihmeissään
[
Ihmeissään: Montako kotona olevaa äitiä Helsingissä on? Tai muilla paikkakunnilla? Kun puhut "ryntäyksestä". Montako prosenttia kotona olevien äitien lapsista, vaikka Hesassa, viedään hoitoon? Kokopäivähoitoon? Puolipäivähoitoon? Tai monellako prosentilla on esim.10 hoitopäivää/kk? Montako prosenttia näistä on esiopetuksessa? Montako prosenttia näistä on lapsesta lähtöisin olevasta erityisestä syystä johtuen hoidossa? Entä vanhemmasta johtuvasta?
Nämä kaikki sisältyvät siihen Helsingin 800 perheeseen.
[/quote]

En osaa suoraan vastata esittämiisi kysymyksiin ja ihan mielenkiintoista olisi minustakin kuulla tarkkaa tilastotietoa asiasta. Yritin kuitenkin katsoa Espoon kaupungin sivuilta (800 kokopäiväistä hoitolasta siis Espoossa, vaikka toinen vanhemmista vauvan kanssa kotona). Suori prosenttilukuja en löytänyt alakohdasta tilastot, mutta käsittääkseni seuraavien tietojen avulla jotakin on pääteltävissä Espoon osalta.

Vuonna 2003 Espoossa on ollut asukkaita 221597. Näistä työllisiä on ollut 51,9 %, työttömiä 3,2 %, 0 - 14 vuotiaita 21,9 %, eläkeläisiä 12,4 %, opiskelijoita 7,3 % ja ryhmä muut on 4,1 %. Mikäli minä tulkitsen edellisiä lukuja oikein, kotiäidit kuuluvat käsittääkseni ryhmään muut. Tähän ryhmään kuuluu varmaan muitakin esim mahdollisesti lapset 15 - 18 vuotta tai sitten heidät lasketaan jo opiskelijoiksi. Tarkempaa tilastoa en kuitenkaan löytänyt. Tämän mukaan ryhmän muut kokonaisvahvuus olisi 9085 henkilöä. Vaikka tämä ryhmä muut olisi kokonaan kotiäitejä, niin minusta 800 kokopäivälasta on valtavan paljon näiden äitien joukosta. Muihin kysymyksiisi minä en osaa vastata, enkä tiedä mistä vastausta etsisin. Mikäli jollakin on esittää tarkkoja lukuja, olisi kiva kyllä kuulla. Tilastothan ovat aina tilastoja, kuten joku täällä sanoi, mutta kertovat ne kuitenkin melkoisesti.

Augustiina olen kanssasi samaa mieltä, että äitien oma aika on myös tärkeää kohtuullisissa määrin. ;)
 
huokaus
Ensimmäinen asiallinen kirjoitus sinulta ihmeissään =) eli voidaan jatkaa keskustelua... ;)
Mikäli ryhmä muut, on tosiaan vain kotiäidit, niin silloin hieman alle 9% kotiäideistä vie lapsensa kokopäivähoitoon vaikka ovat vauvan kanssa kotona. Siis Espoossa.
Kun siihen ryhmään kuuluvat ne, joilla hoitoon on jokin erityinen syy; mikä on kuitenkin enemmän kuin yksi tai kaksi lasta, niin mielestäni ns.väärinkäyttäjät ovat kuitenkin aika pieni joukko. Siis jos tuo ryhmä muut oli vain kotiäidit. Ja tuohon joukkoon (800) lasketaan myös ne lapset, joilla on säännöllisesti esim.10hoitopäivää/kk.
Täytyy kuitenkin muistaa että kokopäivähoidoksi lasketaan kaikki puolipäivähoidon ylittävät! Eli siis jo 6h:n päivittäinen hoito.
Eli itse en kyllä puhuisi ryntäyksestä...

Mainittakoon vielä että yli 8h:n hoitopäiviä näissä tapauksissa en minäkään ymmärrä..
 
ihmeissään
En tiedä teidän muiden mielipiteistä, mutta minusta tuo 9 % on todella suuri luku! Mikäli nuo kaupungin sivuilta poimimani luvut pitävät paikkaansa ja olen tulkinnut oikein ryhmän muut, niin tuon prosenttiluvun täytyy olla vieläkin suurempi. Ryhmää muut olisi varmasti kutsuttu kotiäideiksi, jos siihen ei kuuluisi muita kuin kotiäitejä.

Minä en voi sille mitään, että kokopäiväistä hoitoonviemistä en voi pitään minään muuna kuin vanhempien itsekkäänä ratkaisuna päästä "vähän" helpommalla. Tämä siis niissä tilanteissa, kun mitään erityistä vanhemmasta tai lapsesta lähtevää perustetta tilanteelle ei ole olemassa. Edellisen mielipidelausumani johdosta taas varmaan huokaus tai joku muu kommentoi, että en ole ollut asiallinen taas tässäkään kirjoituksessani. Tähän päätänkin omalta osaltani tämän asian. Taidan siirtytä lähettämään sähköpostia kansanedustajille. ;)

Kummasti tähän nettikirjoitteluun jää koukkuun, joten viimeaikaisen kirjoittelun johdosta voinkin taas poistua vuodeksi näistä kuvioista ja yllättää teitä taas jollakin aiheella ensi syksynä. ;)

Mukavia ja antoisia keskusteluja teille kaikille ja tästäkin aiheesta varmaan kuullaan vielä. Ihania hetkiä myös lapsukaistenne kanssa, se lapsuus kun menee niin nopeasti ohi. =) ;)

P.S Augustiinalle täytyy vielä todeta, että olipa opettavaista taas huomata, että sellaisestakin ihmisestä voi oppia pitämään, jonka kanssa kuvittelee aluksi olevansa aivan eri maata. ;) =)

 
Ihmeissään! Olipa kiva kuulla etten mä ihan hirviöksi oo vielä sun silmissä muuttunu!! Ihme kyllä aloin jo itekin pitämään sun sinnikkyydestäs vaikka ensimmäinen kirjoitukses sai mut todella vihaiseksi ja näkemään punaista koko ruudun täydeltä. Ehkä opimme tästä keskustelusta sentään jotain: ketään ei siis pitäisi tuomita ennen aikojaan! Hyvää jatkoa ja vieraile toki keskuudessamme virittelemässä näitä kuohuttavia keskusteluja! :)
 
huokaus
Sinulle ihmeissään,
mielipidehän sinulla saa olla ihan millainen vain. Kuten muillakin.
Saattaahan siihen muut ryhmään kuulua muitakin, jolloin prosentuaalinen osuus suurenee, mutta toisaalta mikä on se osuus, jossa ollaan erityisen syyn vuolsi päivähoidossa... päivähoidon piirissä työskennelleenä voin kertoa sinulle, että se ei todellakaan ole aivan pieni osuus!
Ja syyt niihin ovat usein niin monisäikeiset; ei suinkaan pelkät lausuntolapset/masentuneet äidit, että jos tätä subjektiivista päivähoito-oikeutta ruvettaisiin radikaalisti kaventamaan, nämä lapset ja perheet kärsisivät siitä totaalisesti.
Saataisiin lukea viikottain jonkun perheen surullisesta taistelusta oikeudesta lapselleen/perheelle, kun kunnan päättäjien olisi niin helppo näyttää ei-kylttiä, jos ei ole tarkkaa diagnoosia... samaantapaan kuin nyt uusimmassa iltapäivälehdessä on siitä yhdestä koulukyytiasiasta.

Mutta teidän, jotka ette ole tälläisten asioiden kanssa elävästi olleet kosketuksissa, on varmasti vaikea ymmärtää niiden laajuus. Varsinkin kun ei ole valmis avartamaan ajatusmaailmaansa, vaan pitää yleisesti suurintaosaa tälläisistä äideistä laiskoina ja mukavuudenhaluisina, varsinkin jos omaan tuttavapiiriin sattuu yksi tai kaksi sellaista. Niin kaikkihan silloin ovat samanlaisia. Tai suurinosa.

Mutta taidan minäkin lopettaa kommentoinnit tähän omalta osaltani.
 
Leppä himmeenä
Se mikä itsellä eniten arveluttaa tämänkin keskustelun perusteella on, että millä tavoin sen hoitopaikan tarpeellisuuden joutuu tulevaisuudessa perustelemaan? Kuka on oikeutettu olemaan se onnellinen, joka sen esim. puolipäiväisen paikan saa? Voin heti todeta, että olen itse työttömänä tällä hetkellä, mies sairaseläkkeellä ja nuorin lapsi, 3-vuotta, puolipäiväisenä hoidossa. Jonkun silmissä minulla varmaan ei olisi oikeutta saada tuota hoitopaikkaa lapselleni, jonkun toisen silmissä se voi olla tosi tarpeen. Itse sain tuon paikan lapselleni nimenomaan sen takia, että omat voimavarat sattuneista perhe syistä alkoivat ehtyä ja hain apua kaikkialta. Päiväkodissa oli onneksi ymmärtävä ja entuudestaan tuttu(isommat lapset olleet samassa päiväkodissa) päiväkodin johtaja, joka tajusi uhkaavan loppuunpalamisen. Itse olin henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt, etten varmasti olisi jaksanut enää mitään ihme kiemuroita alkaa käymään läpi saati sitten perustelemaan omaa tarvettani. Olin siihen mennessä hakenut kaikkea mahdollista apua omaan tilanteeseeni, kaikkialla tarjottiin vain ei oota. Eli se mitä ajan takaa, on että miten kaltaisessani tilanteessa olevien ihmisten oletetaan jaksavan ja osaavan perustella omia tarpeitaan? Ja kuka niiden tarpeiden aiheellisuuden sitten päättää?
 

Yhteistyössä