keiju-00
Minä nyt ainakin vastaan sinulle aloittaja, vaikka toki olisi suotavampaa, että sinäkin mustana kirjoittaisit B)
Minun mielestäni, on siis vain minun mielipiteeni, ja olen sen tainnut jo aiemminkin kirjoittaa, puolipäiväpaikka päiväkodissa (ei siis välttämättä perhepäivähoidossa, kuten kysymyksessäsi oli) olisi varmasti ihanteellinen Ratkaisu/vaihtoehto monelle niistä joilla lapsi hoidossa on, vaikka ovat itse kotona. En kuitenkaan sano, että pääsääntöisesti, kuten kysymyksesi muotoilit, koska silloin unohtuu se, että mietittäisiin miksi se lapsi hoitoon viedään. Kun se todellinen päivähoidon tarve voi olla, vaikka vanhempi kotona onkin (heitetään nyt esimerkeiksi esim. erityislapsi, valvottava koliikkivauva, äidin fyysinen/psyykkinen sairaus, masennus,...).
Mutta kun tosiasia on, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla, että PÄIVÄKODEISSA EI OLE PUOLIPÄIVÄPAIKKOJA kuin erityisestä syystä sitä tarvitseville ("lausuntolapsi") ja heillekkin rajallinen määrä.
Mielestäni subjektinen päivähoito-oikeus on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä asia, enkä sinällään lähtisi siihen mitään rajuja linjauksia tekemään. Puolipäiväpaikkojen mahdollisuus olisi tietenikin hyvä asia. Kuitenkin toivoisin yhtälailla kotona oleville perheille enemmän hyviä, todellisia vaihtoehtoja päivähoidon rinnalle. Että perheillä olisi todellinen mahdollisuus valita.
Se missä en ole "ajatusmaailmaani muuttanut" enkä muuta, on se, että en hyväksy sitä että yleistetään ja syyllistetään ja asetetaan mustavalkoisesti rinnakkain kotona olo/päivähoito ja ruvetaan mutu-tuntumalla tekemään psykologisia johtopäätöksiä tuntemattomista lapsista. Siihen meillä ei ole kenellään mielestäni oikeutta.
Minun mielestäni, on siis vain minun mielipiteeni, ja olen sen tainnut jo aiemminkin kirjoittaa, puolipäiväpaikka päiväkodissa (ei siis välttämättä perhepäivähoidossa, kuten kysymyksessäsi oli) olisi varmasti ihanteellinen Ratkaisu/vaihtoehto monelle niistä joilla lapsi hoidossa on, vaikka ovat itse kotona. En kuitenkaan sano, että pääsääntöisesti, kuten kysymyksesi muotoilit, koska silloin unohtuu se, että mietittäisiin miksi se lapsi hoitoon viedään. Kun se todellinen päivähoidon tarve voi olla, vaikka vanhempi kotona onkin (heitetään nyt esimerkeiksi esim. erityislapsi, valvottava koliikkivauva, äidin fyysinen/psyykkinen sairaus, masennus,...).
Mutta kun tosiasia on, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla, että PÄIVÄKODEISSA EI OLE PUOLIPÄIVÄPAIKKOJA kuin erityisestä syystä sitä tarvitseville ("lausuntolapsi") ja heillekkin rajallinen määrä.
Mielestäni subjektinen päivähoito-oikeus on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä asia, enkä sinällään lähtisi siihen mitään rajuja linjauksia tekemään. Puolipäiväpaikkojen mahdollisuus olisi tietenikin hyvä asia. Kuitenkin toivoisin yhtälailla kotona oleville perheille enemmän hyviä, todellisia vaihtoehtoja päivähoidon rinnalle. Että perheillä olisi todellinen mahdollisuus valita.
Se missä en ole "ajatusmaailmaani muuttanut" enkä muuta, on se, että en hyväksy sitä että yleistetään ja syyllistetään ja asetetaan mustavalkoisesti rinnakkain kotona olo/päivähoito ja ruvetaan mutu-tuntumalla tekemään psykologisia johtopäätöksiä tuntemattomista lapsista. Siihen meillä ei ole kenellään mielestäni oikeutta.