En jaksanut lukea ihan kaikkia kokonaan, kun oli niin paljon lainauksia.
Joku, olisiko aloittaja, veti mukaan lapsen tunteet, eli miltä lapsesta tuntuu, kun isä vie hänet päiväkotiin, kun äiti ja vauva jäävät kotiin... tämä oli aika yksipuolisesti ajateltu lapsen tunteista. Näinkin voi toki jonkun kohdalla olla, mutta toisinpäin: lapsi viihtyy hoitoryhmässään, siellä on mukavat hoitajat, joista on myös muodostunut hänelle tärkeä aikuiskontakti ja ennenkaikkea, lapsella on siellä monta hyvää ystävää ja leikkikaveria, joiden näkemistä varsinkin viikonlopun jälkeen odotetaan. Miltä lapsesta tuntuu, kun hänet riistetään kokonaan hänelle tärkeiden ihmisten luota (kotihoitoon)? Ajatellaan, että onhan niitä avoimia kerhoja, jossa lapselle on ikäistään seuraa... MUTTA unohdetaan se, että jo lapsikin osaa muodostaa ystävyyssuhteita, jotka ovat hänelle tärkeitä! Jos hänellä on päiväkodissa hyvät ystävät, vaikka Maija ja Liisa, niin ei se ole sama kuin joku samanikäinen Leena avoimessa kerhossa. Maija, Liisa ja Leena ovat eri persoonia!! Lapselle se on tosiasia, jota vanhemmat usein vähättelevät. Vähän sama asia, kun jos sinua äitinä kiellettäisiin yhtäkkiä menemästä ollenkaan kyläilemään/pitämästä yhteyttä parhaaseen ystävääsi, ja sanotaan, että otappa hänen tilalleen tuosta ensimmäinen vastaantuleva nainen. Eihän se ole meille aikuisille sama asia, miksi lapselle sitten olisi sama, kenen kanssa hän leikkii!
Minulla itselläni ei ole kuin yksi lapsi, joka on päiväkodissa ollut siitä asti kun töihin palasin (hieman alle 3-vuotiaasta), mutta jos nyt toinen tulisi, tuskin ottaisin esikoistani kokonaan pois hoidosta JUURI SEN TAKIA että hän todella viihtyy päiväkodissa ja hänellä on siellä monta tärkeää ystävää. En varmaan pitäisi lasta asiellä kokopäivää ja toisaalta, jos meillä olisi jonain päivänä jotain muuta mielekästä ohjelmaa, ei minun tarvitsisi lasta hoitoon viedä, mutta kokonaan pois LAPSELLE TÄRKEÄSTÄ YMPÄRISTÖSTÄ...ehei!!!
Jokainen perhe tehkööm ratkaisunsa itse.