Lapsi haluaa sellaista mitä ei ole

[vierailija]

Ärsyttää, kun 5-vuotias lapsi ulisee haluavansa sellaista mitä ei ole. En todellakaan anna aina kaikkea mitä haluaa, vaikka sellaista olisikin. Olisi vain paljon helpompi ymmärtää se raivo, jos kaapissa olisi esimerkiksi karkkia, jota lapsi haluaa, mutta "tyhmä äiti" ei suostu antamaan. Tällä kertaa haluaa sellaista, mitä ei löydy kaupoista, ja aivan turha yrittää selittää, että ei voi saada, kun sitä ei ole, ja antaisin kyllä, jos olisi. Ja olen sanonut, että ymmärrän kyllä, että häntä harmittaa, kun ei saa mitä haluaa.

Kerran hän halusi oikeita taikahelmiä, ja sai kunnon raivarin, kun niitä ei jostain kumman syystä ollut antaa. Ei kelvannut edes se, että yritin "taikoa" taikaa tavallisiin helmiin, eikä tietysti se, että yritin selittää, että ei sellaisia ole olemassa.

 

[vierailija]

Ärsyttää, kun 5-vuotias lapsi ulisee haluavansa sellaista mitä ei ole. En todellakaan anna aina kaikkea mitä haluaa, vaikka sellaista olisikin. Olisi vain paljon helpompi ymmärtää se raivo, jos kaapissa olisi esimerkiksi karkkia, jota lapsi haluaa, mutta "tyhmä äiti" ei suostu antamaan. Tällä kertaa haluaa sellaista, mitä ei löydy kaupoista, ja aivan turha yrittää selittää, että ei voi saada, kun sitä ei ole, ja antaisin kyllä, jos olisi. Ja olen sanonut, että ymmärrän kyllä, että häntä harmittaa, kun ei saa mitä haluaa.

Kerran hän halusi oikeita taikahelmiä, ja sai kunnon raivarin, kun niitä ei jostain kumman syystä ollut antaa. Ei kelvannut edes se, että yritin "taikoa" taikaa tavallisiin helmiin, eikä tietysti se, että yritin selittää, että ei sellaisia ole olemassa.

 

[vierailija]

Sellaisia ne lapset ovat, haluavat kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Mokasi on se, että olet sanonut ymmärtäväsi, että lasta harmittaa ja että antaisit kyllä jos olisi, ja omalla käytökselläsi annat ymmärtää, että lapsen kuuluisi saada kaikki, mitä hän haluaa, ja on ihan oikein, että lapsi on onneton ja vihainen, kun ei kaikkea voi saada.

Meillä vain todetaan, että lapsi vain nyt ei voi sitä saada syystä x, y ja z joista viimeinen on välillä se, että äiti nyt vain on näin päättänyt ja lapsen on turha asiasta marista. Ja että elämässä hyvin harvoin saa kaikkea mitä haluaa ja siihen pitää vain tottua. Ei ole muodostunut ongelmaksi, ja harmitus menee ohi sekunneissa, ja sitten taas tyytyväisenä leikkimään.

 

[vierailija]

Sellaisia ne lapset ovat, haluavat kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Mokasi on se, että olet sanonut ymmärtäväsi, että lasta harmittaa ja että antaisit kyllä jos olisi, ja omalla käytökselläsi annat ymmärtää, että lapsen kuuluisi saada kaikki, mitä hän haluaa, ja on ihan oikein, että lapsi on onneton ja vihainen, kun ei kaikkea voi saada.

Meillä vain todetaan, että lapsi vain nyt ei voi sitä saada syystä x, y ja z joista viimeinen on välillä se, että äiti nyt vain on näin päättänyt ja lapsen on turha asiasta marista. Ja että elämässä hyvin harvoin saa kaikkea mitä haluaa ja siihen pitää vain tottua. Ei ole muodostunut ongelmaksi, ja harmitus menee ohi sekunneissa, ja sitten taas tyytyväisenä leikkimään.

En muuten olisi sanonut, että antaisin, jos olisi, mutta kun oikeasti kävin kahdessa kaupassa etsimässä kyseistä asiaa, ja sitä ei ollut. Toisesta kaupasta oli tuote myyty loppuun uudempien tuotteiden tieltä. Tämä oli siis poikkeustapaus. En tosiaankaan suostu antamaan kaikkea mahdollista, vaikka sitä sattuisi kotona olemaan, tai kaupasta saisi.

 

[TiiBii]

Ulise takaisin (lujemmin) ja kerro miten sua ärsyttää kun lapsen ulina sattuu korviin.

Luulisi tajuavan.

 

[vierailija]

Taitaa olla kyseessä uhmaikään verrattavissa oleva koettelemus. Rajoja ja rakkautta on hyvä lääke. MLL:n sivuilta löytynee hyviä vinkkejä siihen, miten lapsen vaatimukset kannattaa kohdata. Käypä vilkaisemassa sieltä.

 

[vierailija]

Taitaa olla kyseessä uhmaikään verrattavissa oleva koettelemus. Rajoja ja rakkautta on hyvä lääke. MLL:n sivuilta löytynee hyviä vinkkejä siihen, miten lapsen vaatimukset kannattaa kohdata. Käypä vilkaisemassa sieltä.

Uhmaikää se selvästi on, mutta siitä huolimatta tai juuri siksi ärsyttävää. Kiitos lukuvinkeistä, olenkin niitä joskus lueskellut.

 

[päätön]

mites tuo eroaa kaikista muun ikäsistä ihmisistä, no sen verran ettei ihan kaikki ulise.

 

[vierailija]

Meillä vain todetaan, että lapsi vain nyt ei voi sitä saada syystä x, y ja z joista viimeinen on välillä se, että äiti nyt vain on näin päättänyt ja lapsen on turha asiasta marista. Ja että elämässä hyvin harvoin saa kaikkea mitä haluaa ja siihen pitää vain tottua. Ei ole muodostunut ongelmaksi, ja harmitus menee ohi sekunneissa, ja sitten taas tyytyväisenä leikkimään.

Meillä on vain niin sinnikäs ja pitkävihainen tapaus, että harmitus ei todellakaan mene sekunneissa ohi. Mitään muuta ei voi tehdäkään, kuin märehtiä sitä ongelmaa, jos oikein harmittaa. Ja joskus saattaa muistaa kokemansa vääryyden vielä seuraavana päivänäkin, ja kehittää siitä uudelleen raivarin, niin saa joskus olla todella tarkka sanoissaan, ettei vain muistuta siitä asiasta, mitä olisi halunnut edellisenä päivänä.

Päiväkodissa ihmettelevät, että puhutaanko me samasta lapsesta, kun on niin kiltti. Ovatkin sanoneet, että hän on siellä niin kiltisti, ja on päivän jälkeen väsynyt, niin siksi pitää purkautua kotona.

 

[Pskvierailija]

En muuten olisi sanonut, että antaisin, jos olisi, mutta kun oikeasti kävin kahdessa kaupassa etsimässä kyseistä asiaa, ja sitä ei ollut. Toisesta kaupasta oli tuote myyty loppuun uudempien tuotteiden tieltä. Tämä oli siis poikkeustapaus. En tosiaankaan suostu antamaan kaikkea mahdollista, vaikka sitä sattuisi kotona olemaan, tai kaupasta saisi.

Se on hyvä, että olet sanoittanut lapsen tunteita ("Ymmärrän, että sinua harmittaa, mutta semmoista tavaraa ei ole olemassakaan/en voi nyt ostaa sinulle"). "Et saa, koska minä määrään" ei ole minustava fiksusti sanottu, lapselle voi kyllä perustella asiat ihan oikeastikin. Ap, sinun kirjoituksestasi tuli vähän semmoinen olo, että tekisit aivan kaikkesi, että lapsesi saisi sen, mitä haluaa. Se voi olla vääräkin käsitys, mutta voisitko seurata miten asiat esität lapsellesi ja minkälainen käsitys hänelle mahdollisesti siitä tulee? Minäkin tarjoan kyllä meidän lapselle mielikuvitusvaihtoehtoa tai sitä, että hän tekee itse sellaiset tavarat, mitä haluaa (voin auttaa häntä siinä). Kannustan aina lasta miettimään itse, miten ongelmat voisi ratkaista eli mitä korvaavaa hän voisi kehittää halutun asian tilalle tai mikä muu tekeminen olisi kiva eli mistä tulisi hyvä mieli taas. Alkuun hän mököttää, mutta vähän ajan päästä hän koittaa keksiä jotain muuta halutun tilalle. Jos lapsi haluaa jotain isompaa, joka on meidän vanhempienkin mielestä ihan järkevä hankinta, niin odotetaan joulua tai synttäreitä tai kerätään yhdessä rahaa siihen esim. vanhoja leluja ja lastentarvikkeita myymällä. Heräteostoja koitetaan aina välttää.

P.s. Täytyy muistaa, että lapset ovat erilaisia. Joillakin on intohimoisempi suhtautuminen asioihin, eikä heidän päätään välttämättä käännetä niin helposti ja ap:n lapsi saattaa olla sellainen, kun kinuaa asioita, joita ei ole edes olemassa... Jämptiys on kuitenkin aina hyväksi eli vanhemman on hyvä miettiä valmiiksi saako lapsi halutun asian jos sellainen löytyy ja jos ei saa, niin pitää siitä kiinni, vaikka lapsi ruinaa ja ilmaisee pettymystään.

 

[vierailija]

"Et saa, koska minä määrään" ei ole minustava fiksusti sanottu, lapselle voi kyllä perustella asiat ihan oikeastikin.

Mutta kun se on usein se ainoa oikea perustelu. Jos lapsi haluaa karkkia/leluja kaupassa, ja aikuinen toteaa ettei lapsi tule saamaan sitä, niin mitä muita perusteluita sille olisi kuin että siksi koska minä niin määrään ja minusta sinä et tuota tarvitse? Turha yrittää etsiä tekosyitä ulkopuolelta. Toki voi selittää, miksi aikuinen tämän päätöksen on tehnyt, mutta viime kädessä kielto on siksi, että vanhempi on niin päättänyt.

Esim. kummilapseni kärttävät kaupassa karkkia, ihan joka kerta. Mikään ei estä karkinostoa, rahaa kyllä riittää, eikä muutama karkki ruokailun ohessa vaikuta lapsen terveyteen lainkaan. Mutta silti lapsille todetaan, ettei lapsi niitä tarvitse ja niitä ei osteta. Lapsi tietenkin kiistää asian, ja vakuuttaa ihan varmasti tarvitsevansa karkkia, ja siihen todetaan, että niitä ei nyt osteta, koska minä päätän.

Pahinta minusta olisi sanoa lapselle, että ei ole rahaa, koska sitten lapsi alkaa kuvitella, että hän saa ihan kaiken, johon rahaa on, ja että köyhyys on ainoa syy aiihen, miksi hän ei kaikkea saa, ja että heti jos rahaa on, se pitää äkkiä kuluttaa mielitekoihin. Oma äitini on aina käyttänyt syitä "siksi koska minä sanon niin" ja "minusta sinä et tuota tarvitse". Ja isompana sitten totesivat, että sitten kun itse käyt töissä, saat käyttää palkkasi juuri niin kuin tahdot, mutta niin kauan kun olet vanhempien elätettävänä, he tekevät päätökset siitä, mitä saat ja mitä et. Tämän ansiosta hankin ensimmäisen työni jo 12-vuotiaana mainosten jakajana.

 

[vierailija]

Jos lapsi haluaa jotain isompaa, joka on meidän vanhempienkin mielestä ihan järkevä hankinta, niin odotetaan joulua tai synttäreitä tai kerätään yhdessä rahaa siihen esim. vanhoja leluja ja lastentarvikkeita myymällä. Heräteostoja koitetaan aina välttää.

Näin meillä toimitaankin. Isommat jutut VOI saada syntymäpäivänä tai jouluna tai tienaamalla itse. Meillä lapset saavat viikkorahaa, jonka eteen pitää tehdä kotiaskareita tai muita juttuja. Viikkoraha on niin pieni, että menisi tosi kauan, että sillä mitään isompaa saisi, mutta muutaman euron juttuja saattaa saada. Monesti sanon, että omilla rahoilla voi ostaa, jos riittää, niin yleensä se kinuaminen loppuu, kun huomaa, että ei rahat riitä, tai kaikki menee. Tämä kyseinen tuittupää osaa olla tosi harkitseva, jos omilla rahoillaan ostaa, ja kaupassa kinuaminen onkin vähentynyt selvästi. Meillä on käytössä myös tarrataulu, johon saa tarroja tietyistä jutuista, ja kun taulu on täynnä, voi saada jonkin lelun.

Tällä kertaa lähdin yksin kauppaan, ja lupasin ostaa erään 1-2 euron jutun, jos kaupasta löytyy, mutta kun ei löytynyt, ei lapsi sitä uskonut/tajunnut/hyväksynyt/joku muu minulle mystinen juttu. Minusta tuntuu vaikealta suhtautua tällaiseen, kun lapsi haluaa sellaista mitä ei ole, ja mikään sanominen ei tunnu tehoavan. No meni se sitten aikanaan ohi.

A.p.