S
"surku"
Vieras
Meillä on ihana päiväkoti, jossa on aivan mahtava henkilökunta. Ryhmäkoko on pieni ja kaikki lapsemme ovat tykänneet tuosta päiväkodista, niin paljon, etteivät olisi eskarivuoden jälkeen kouluun tahtoneet siirtyä. Ovat puhuneet "mun päiväkotiperhe", niin rakkaita ja läheisiä noi päiväkodin hoitajat ja kaverit (jotka ovat kavereita yhä, kouluun siirtymisen jälkeenkin) ovat olleet ja vieläkin hoitaja kaupungilla nähdessä haluavat halata ja moikata, jopa meidän jurottava esiteini.
Nyt sitten nuorin, 4v neiti, ei tahdo 6 viikon kesäloman jälkeen enää päiväkotiin. Aamut alkaa itkulla ja temppuilulla, huudolla ettei tahdo. Päiväkodilla ripustautuu viejään kiinni, ei päästä lähtemään töihin. Edes hoitoon jääminen vuosi sitten minun palatessa työelämään ei ollut näin rankkaa kuin mitä nyt! Teen osa-aikaisena töitä ja lapsella olisi kokoaikainen hoitopaikka, mutta tarkoitus on ollut ja keväällä pidinkin, arkivapaina silti kotona. Nyt arveluttaa mitä teen. Lisääkö lapsen inhoa ja kammoa päiväkotia kohtaan, jos saakin olla nyt pitkän viikonlopun kotona (to-ti)?
Lapsella on päiväkodissa kavereita, häntä ei kiusata, soveltuu hyvin ryhmään jne. Tosin ei tahdo päiväunia enää nukkua (ei ole nukkunut yli vuoteen kotona päiväunia) ja hoidossa pitää. Olen koittanut siellä sanoa, ettei pitäisi nukkua, mutta heidän mielestä näin pieni vielä tarvii parin tunnin unet päivällä. Illat onkin meillä tappelua nukkumaanmenosta ja aamusiin sitten väsykiukkua. Päiväkodilta on vihjattukin, että meidän unirytmi on jotenkin vinksahtanut... Tässä muuten taitaa olla ongelman ydin, kun tarkemmin asiaa miettii! Miten saan päiväkodin porukan ymmärtämään, ettei niitä päiväunia tosiaan tarvita enää?
Nyt sitten nuorin, 4v neiti, ei tahdo 6 viikon kesäloman jälkeen enää päiväkotiin. Aamut alkaa itkulla ja temppuilulla, huudolla ettei tahdo. Päiväkodilla ripustautuu viejään kiinni, ei päästä lähtemään töihin. Edes hoitoon jääminen vuosi sitten minun palatessa työelämään ei ollut näin rankkaa kuin mitä nyt! Teen osa-aikaisena töitä ja lapsella olisi kokoaikainen hoitopaikka, mutta tarkoitus on ollut ja keväällä pidinkin, arkivapaina silti kotona. Nyt arveluttaa mitä teen. Lisääkö lapsen inhoa ja kammoa päiväkotia kohtaan, jos saakin olla nyt pitkän viikonlopun kotona (to-ti)?
Lapsella on päiväkodissa kavereita, häntä ei kiusata, soveltuu hyvin ryhmään jne. Tosin ei tahdo päiväunia enää nukkua (ei ole nukkunut yli vuoteen kotona päiväunia) ja hoidossa pitää. Olen koittanut siellä sanoa, ettei pitäisi nukkua, mutta heidän mielestä näin pieni vielä tarvii parin tunnin unet päivällä. Illat onkin meillä tappelua nukkumaanmenosta ja aamusiin sitten väsykiukkua. Päiväkodilta on vihjattukin, että meidän unirytmi on jotenkin vinksahtanut... Tässä muuten taitaa olla ongelman ydin, kun tarkemmin asiaa miettii! Miten saan päiväkodin porukan ymmärtämään, ettei niitä päiväunia tosiaan tarvita enää?