Lapsi, 5,5v ei viihdy hetkeäkään yksin!

[Raskasta]

Olen oikeasti tosi loppu. Niin ihana ja rakas tyttö kun mulla onkin .Pois en vaihtaisi ikinä<3.
Ongelma on siinä, ettei lapsi siis osaa tehdä mitään yksin. Jos mä olen vaikkapa vessassa niin lapsi norkoilee jossakin olkkarin matolla ja katselee kattoon tai sitten yleensä karjuu vessan ovella "ÄITI TUU JO" NYT TUUT". Ei siis puhettakaan, että saisin esim. soitettua puhelun jos olen kahden lapsen kanssa. Ei varmasti anna olla puhelimessa.
Mä välillä vien mun vapaapäivinäkin lapsen hetkeksi tarhaan. Mun on oikeasti pakko joskus esim. siivota, leipoa tai saada vaan olla! Jos olen kahdestaan tytön kanssa päivän kotona, ensimmäinen hengähdystauko on noin 22.00 kun lapsi nukahtaa. Mun on koko ajan pakko leikkiä hänen kanssa. Ei ole ikinä leikkinyt siis yksin.

Tarhassa on ihan normaali lapsi. Tyttö on ihan ketterä, osaa jo lukea jne ettei ole mitään kehitysongelmia. Kai mä olen vaan kasvattanut väärin hänet.

Satoja kertoja olen kokeillut tätä "nyt äiti ompelee pienen hetken ja sinä leikit yksin".. lapsihan huutaa ja räyhää vieressä vaikka viisi tuntia. Lopulta ottaa huomion keinolla millä hyvänsä..esim. vetää ompelukoneen johdon seinästä tms.

Nukkuminenkin on yhtä pelleilyä.. kun mennään nukkumaan menee noin 2h kun tyttö nukkuu. Luetaan miljoona kirjaa, käydään pissalla, juomassa, katsotaan ikkunasta ulos yms.

Kaikki vinkit olen käyttänyt..

Olis kiva kun likka oppisi edes hetken touhaamaan yksin. Voisin kyllä alottaa leikin hänen kanssaa, mutta ei jatka ilman mua. Meillä ei ees piirretyt tms auta. Mun on istuttava vieressä.

 

["vieras"]

Kuulostaa pieneltä perheterroristilta tyttäresi, eli koulutus alkakoon.

Nyt tiukka linja, silloin kun sanot tekeväsi jonkun oman homman on se sitten ompelu, vessa reissu, lehden luku tms. niin tyttäresi joutuu sen ajan olemaan itsekseen. Sovit vaikka aina, että tämän tehtyäni teemme yhdessä jotakin ja sitten sinä taas puuhailet itseksesi.

Joitakin juttuja voitte tehdä yhdessäkin, minulla saman ikäinen poika ja monesti myös vaatii paljon "viihdytystä" ainoa kun on, mutta itse en ole lattialla leikkijä ollenkaan, niin en sitä myöskään tee. Voin rakentaa legoilla, en kyllä leiki. Voin askarella hänen kanssaa, leipoa, ommella, siivota, tehdä ruokaa tms. Luetaan ja vaikka mitä, mutta itse päätän mitä hänen kanssaan teen ja mitä en. Jos hän haluaa katsoa jotakin lastenohjelmaa, niin se on hänen juttunsa, en istu vieressä (vaikka sitä joskus vaatisikin, jos jokin uusi elokuva katsottavana, niin silloin olen mukana ensimmäisen kerran katsomassa, ettei ole mitään liian pelottavaa) , lähellä toki olen, juuripa vaikka ompelen tai teen ruokaa.

Tokihan hän vetoaa siihen ettei ole ketän kaveria ja hän on aina yksin jne. siihen vastaan, et juu niinpä olet, kaverin saa melkein koska vaan kotiinsa. Joskus yrittää saada huomiota, kun soitan puhelun ja silloin kyllä vaadin rauhan, hän ei silloin ala kyllä selvittämään minulle yhtään mitään, vaikeata on odottaa, mutta aina sanon, et nyt soitan ja nyt pitää antaa äidin puhua tämä puhelu, sitten tulen tms. Usein onnistuukin, jos ei onnistu niin sitten käydään keskustelu puhelun jälkeen ja saatan sanoa hyvinkin tiukasti kesken puhelunkin (yleensä toisessa päässä ymmärretään, että lapset ovat aika kärsimättömiä) ja sitten hetken näyttää hyvinkin surkealta (huuli pitkälle töröllään ja melkein kyyneleet valuu, vaan tuo ilme on tarkkaan harkittu ja alle 2 vuotiaana peilin edessä hiottu huippuunsa) ja näytän hänelle saman surkean ilmeen, niin jopa alkaa hymy huulilla kurkkimaan taas.

Eli sinulla on oikeus lapsen valveillakin ollessa tehdä jotakin ihan yksin, vaikka lapsi siinä jaloissa pyörisikin. Voit vaatia jo häneltä niitä hetkiä itsenäiseen toimintaan, vaikka sitten otat käyttöön tarrakalenterin. Eli hän saa tarran aina kun on onnistunut leikkimään itsekseen, silloin kun sinulla on jokin oma juttu. Ja vaikka 5 tarran jälkeen teette yhdessä jotakin, menette jonnekin tms. mikä teille olis sellainen kiva juttu. Alkuunhan niitä tarroja voi kertyä pävässä montakin, mutta kyllä se siitä tasottuu. Meillä on tuota käytetty monissa jutuissa ja hiljakseen ne vaan unohtuu, kun tarroja alkoi tulemaan harvemmin ja harvemmin, kun asiat korjaantu. Nyt meillä kertään tarroja taas, mutta syynä on hahmottaa ajan kuluminen.

 

["vieras"]

lisään vielä kun unohtui edellisestä kirjoituksesta. Eli tuo nukkumaan meno, miten pitkään nukkuu päiväkodissa, tuli vaan mieleen kun nukahtaminen vie noin kauan? Niin ja tosi tiukkalinja tuohonkin eli ehdoton olet eli yksi kirja luetaan, vessakäynti ennen sänkyyn menoa, niin ja juodaan myöskin ennen sänkyyn menoa. Kirjan lukemisen jälkeen pysytään sängyssä, ei mennä ikkunaan tms. Palautat aina sänkyyn, jos lähtee, niin ja tässäkin toki voi tuota tarra systeemiä käyttää. Tyttösi on ottanut ohjat ja pyörittää sinua miten haluaa, nyt vaan tiukkana luomaan uudet rutiinit ja ole tiukka, joskus pitkän tosi pitkän alan päästä ehkä voit joustaa jossain nukkumaan meno ajassa, ai niin sekin siis joku tietty aika esim klo 19.30 sänkyyn lukemaan ja nukkumaan aletaan klo 20.

 

[raskasta]

Kiitos sulle viesteistä!

Tyttö ei nuku päikkäreitä tarhassa. Vaikka olisi väsynytkin, niin sama show. Kesällä koitin kaksi viikkoa tuota, että kaksi kirjaa ja nukuttiin. Sängystä ei noustu enään iltapalalle tms. Tyttö riehui joka yö 02-04.30 asti