Y
yh
Vieras
Olen pienen lapsen yksinhuoltaja, odotin lasta yksin. Suurimman osan synnytyksen jälkeisestäkin ajasta olen viettänyt omien vanhempien luona. En vain kertakaikkiaan viihdy yksin. Masennun ja ahdistun heti kun olen omassa asunnossani. Ruokahalu häviää ja itkettää, käyn läpi menneitä ja tunnen itseni epäonnistuneeksi. Miten ihmeessä ihminen tottuisi yksinelämiseen? Olen aina ollut ujo ja aika yksinäinen. Seurustelusuhteet on aina kariutuneet johonkin, useimmiten siihen että rakastuin ja olin vakavissani, toinen ei, vaikka esitti muuta. Nykyäänhän pitäisi osata pelata näitä ihmissuhde-pelejä. Kavereita ei juurikaan ole. Ja vaikka olisikin, en halua elää 24h yksin, siis ilman aikuista kaveria. Lapsi antaa osan, mutta iso osa jää puuttumaan. Kun lapsi nukkuu, istun vain sohvalla, saatan ottaa pari kaljaa ja itkeskellä elämääni. Olen ihan nätti nainen, mukava, rakastava, perhekeskeinen, hoidan hommani kunnialla. Pitäisi olla kova ja itsenäinen nainen.