Upeasti plussanneiden lista kasvanut, ihan mieletöntä! Sydämelliset onnittelut teille :heart: tämän listan naiset ovat todella plussan ansainneet. Helppoa ei ole varmasti ollut kellään.
Harmikseni luin useamman suru-uutisen tästä ketjusta, todella epäreilua!! Koittakaa jaksaa :hug: :hug: Ei sitä oikein löydä lohduttavia sanoja....
Omia uutisia:
Viikko sitten oltiin niskapoimu-ultrassa. Päätettiin sitten viime hetkellä ettei haluta tarkentavia verikokeita. Ei kuitenkaan tehtäisi mitään ratkaisuja vaikka tulos olisi mikä hyvänsä. Niskaturvotusta ei ollut kuitenkaan joten hyvältä näytti sen puoleen. Tai kai sitä nyt hivenen oli ,mutta kätilön mukaan niin vähän että voi sanoa ettei sitä käytännössä ollut.
Mieheni arasteli huoneeseen mukaan tuloa. Ymmärrän kyllä koska onhan se outoa kun vaimo makaa siinä vieressä jalat levällään=) Sanoin vaan hänelle, että tottakai tulet mukaan, ethän sä sinne mun haaroväliin tuijota
Katsot vaan tiukasti sitä monitoria. Ihan hirveästi jännitti, että onko vaavi kehittynyt normaalisti. Siellähän se köllötteli kohdussa. Ensin se hieraisi silmäänsä, taisi olla unillaan =) Kätilö joutui jonkun verran "herättelemään" sitä eli hieroskeli mun vatsaa jotta olisi saanut kuvia eri kuvakulmista. No ei se suostunut kuin kerran heilumaan, kukas sitä nyt viitsii kesken unien. Se ikäänkuin tanssi meille, jalat vispasi niin kovasti. Kyllä oli ihanaa nähdä konkreettisesti, että masussa asustaa ihan oikea ihminen! Kuultiin sydänäänet ensimmäistä kertaa myös. Ja oli hyvä, että mieskin nyt sitten vihdoin näki, että vauva on tosiaan masussa. Oli se näkemisen arvoinen hänenkin ilme, sellainen lumoutunut katse. Jos katsoo mun vatsaa niin ei tosin ole epäilystäkään siitä, että olenko raskaana vai en. On nimittäin sellainen pallo jo, että mua töissä jo onnitellaan, varovaisesti tosin. Ja mähän olen vasta viikolla 13, heh. Ja musta on huomannut jo aikoja sitten, että pieniin päin ollaan.
Täällä on vasta viikon verran ollut pahoivoinnit poissa. Vielä viikolla 10 oli kestokrapula, sen jälkeen lieveni ennenkuin loppui. Joskus yöllä voi olla enää hetkittäin lievästi äklöolo. Mutta tilalle on tullut sitten kestopäänsärky. Tulee aina yllättäen ja häviääkin sitten yllättäen. Mutta joka päivä särkee päätä. Olen nyt vasta tajunnut, että mun pitäisi juoda koko ajan jos haluan välttää jysärin. Vaikkei olisi janokaan. Pahoinvoinneista sen verran, että se on vaan merkki siitä, että istukka toimii. Eli olkaahan kiitollisia pahoinvoinneista jos teillä sattuu sellaista olemaan=) Nyt kasvaa kohtu selvästi kun maha on tosi painostavan tuntunen. Ja tisut alkaa kasvamaan, mieskin on oikein innoissaan vaikkei ne normaalistikaan pienet ole =)
Kysyttiin vaavin sukupuolta, mutta kätilö sanoi ettei sitä vielä erota. Oletan, että seuraavassa, rakenneultrassa sitten varmaan näkee. Se on vasta heinäkuun alkupuolella. Minä ainakin haluan tietää heti kun sen näkee, vaikka onhan siinä virheen mahdollisuus. Miehestä en tiedä haluaako hän tietää.
Mä olen tässä miettinyt, että missä vaiheessa sitä uskaltaa rentoutua ja nauttia täysin siemauksin tästä olotilasta. Tottakai nytkin jo vähän uskaltaa, mutta sitä on jotenkin vielä varovaisen onnellinen. Vaikka toisaalta sitä on koko ajan ollut jotenkin luottavainen olo, loppujen lopuksi. Mä juttelen ja lauleskelen vauvalleni jo nyt, vaikkei se sitä vielä kuulekaan :heart:
Kaverilta sain jo pinnasängyn, hoitopöydän sekä turvaistuimen. Hän halusi varastoaan tyhjäksi joten toi noi tavarat jo meille. Itse en olisi pitänyt mitään kiirettä sen kanssa. No tuolla ne on tulevassa vauvan huoneessa, muttei niitä ole vielä kasattu. Ekan kerran uskalsin eilen vähän hiplata lastenvaatteita kaupassa, mutten ostanut vielä mitään. Enkä osta vielä pitkään aikaan. Oletteko tehneet mitään hankintoja muutes vielä?
Marica ja asukki 12+1
