Espoossa eka lääkärinla vain jos painava syy, ilmeisimmin yhä harvempi käy/pääse, toinen rv 35-36 sitten kaikille. Muutenkin vähennetty käyntejä ihan hirveästi, mulla ollut rv 10, 16, 25 ja seuraava 32.
Poika-onnittelut (eiköhän pidä paikkaansa jos pieni pili näkynyt yksityisellä
) @Zelina 
Meidän esikoinen on niin ihana, että melkein tuntui/tuntuu oudolta saada tyttö, kun olen niin tottunut olemaan pojan äiti. Ja jotenkin ihanaa päästä "poikien maailmaan" näin naisena.
Vatsa alkaa olla aika iso, paljon isompi kuin viimeksi näillä viikoilla ja painoa tullut +8,5kg. Vähän käynyt mielessä, että mahtuuko edes nämä kaapissa olevat mama-vaatteet enää kauan vai pitääkö hankkia uusia...
Vielä ns arkielämä sujuu kivasti ja onhan tässä aika paljon mitä nyt vain hoidettavana kun on esikoinen, työ, aikuiset koirat ja vielä pennut. 
Ja tänään oli tosi hyvä sali mistä jäi hyvä mieli koska just viime viikolla totesin ettei mistään edes ns helposta ryhmäliikunnasta tule yhtään mitään kun koko ajan liikkeitä ja tehtäviä, jotka eivät onnistu tai tuntuvat ikäviltä. 
Välillä melkein ärsyttää, kun haluan miehen huomaavan miten paljon vielä hoidan ja mihin kaikkeen vielä pystyn. Sellainen "tajuuksä miten onnekas myös sinä olet, että osa raskaana olevista makaa vain sohvalla näillä viikoilla ja ovat olleet saikulla jo pitkään".
Emme ole tehneet hankintoja, enkä ole käynyt kaappeja läpi. Toki jonkinlainen luotto siihen, että kaikki löytyy jostain, emme ole hankkiutuneet mistään eroon. Taustalla toki myös (ollut)pelko, ettei kaikki mene hyvin. Ja nyt nuo hauvavauvat pitävät sen verran kiireisenä, että aion tehdä nää vauvavalmistelut sitten rv 32, kun pennut muuttavat.
Poika-onnittelut (eiköhän pidä paikkaansa jos pieni pili näkynyt yksityisellä
) @Zelina Meidän esikoinen on niin ihana, että melkein tuntui/tuntuu oudolta saada tyttö, kun olen niin tottunut olemaan pojan äiti. Ja jotenkin ihanaa päästä "poikien maailmaan" näin naisena.Vatsa alkaa olla aika iso, paljon isompi kuin viimeksi näillä viikoilla ja painoa tullut +8,5kg. Vähän käynyt mielessä, että mahtuuko edes nämä kaapissa olevat mama-vaatteet enää kauan vai pitääkö hankkia uusia...
Vielä ns arkielämä sujuu kivasti ja onhan tässä aika paljon mitä nyt vain hoidettavana kun on esikoinen, työ, aikuiset koirat ja vielä pennut. Ja tänään oli tosi hyvä sali mistä jäi hyvä mieli koska just viime viikolla totesin ettei mistään edes ns helposta ryhmäliikunnasta tule yhtään mitään kun koko ajan liikkeitä ja tehtäviä, jotka eivät onnistu tai tuntuvat ikäviltä. Välillä melkein ärsyttää, kun haluan miehen huomaavan miten paljon vielä hoidan ja mihin kaikkeen vielä pystyn.
Sellainen "tajuuksä miten onnekas myös sinä olet, että osa raskaana olevista makaa vain sohvalla näillä viikoilla ja ovat olleet saikulla jo pitkään".Emme ole tehneet hankintoja, enkä ole käynyt kaappeja läpi. Toki jonkinlainen luotto siihen, että kaikki löytyy jostain, emme ole hankkiutuneet mistään eroon. Taustalla toki myös (ollut)pelko, ettei kaikki mene hyvin. Ja nyt nuo hauvavauvat pitävät sen verran kiireisenä, että aion tehdä nää vauvavalmistelut sitten rv 32, kun pennut muuttavat.
Viimeksi muokattu:
Esikoisen kohdalla ajattelin että poika olisi kiva (miehenkin kannalta) mutta sitten kun tuli tieto että on tyttö niin olin ihan että Jee että tyttöhän sen pitääkin olla että enhän mä edes osaisi olla pojan kanssa ja että olisi tylsää näin naisena tehdä aina vaan kaikkia auto- ja spiderman-juttuja. No sitten tytön äitinä musta kaikki oli aina tosi kivaa ja ajattelin edelleen että olisipa tylsää vaan ne poikien autojutut ym
). Jään ensviikosta alkaen sairauslomalle. Ensin pyydän neuvolalääkäriin asti eli n 2vko ja sit voi siellä arvioida jatketaanko sinne r-ultraan. Huh, pitkät viikot edessä. Laitoin lankoja tilaukseen, että alan neuloa sekä lainasin kirjastosta kasan kirjoja. Samaten valmiiks jo ahdistaa jäädä töistä pois, kun en ole siellä kertonut raskaudesta. Ja sit jos pääsen joskus kuukauden päästä sinne takasin nii tuun maha edellä että hei vaan työkaverit. 
ja just ne potkut ja liikkeet, sydän pakahtuu. 
Ja töissä on ihan parasta, tykkään valtavasti mun duunista mutta on myös "dealine" eikä sellainen loputon fiilis. Miehen kanssa katsottiin nauhoitettua synnytysvalmennusta, ja taas tuli sellainen jee pääsen synnyttämään. Viimeksi emme siis ehtineet, suunniteltu synnytysvalmennus olisi ollut 37+0 ja poika syntyi 36+4. 
Mitä sitten oli vähän huono juttu, koska emme olleet yhtään keskustelleet etukäteen miten mies voi tukea jne.
Alkoi jotenkin tuntua todellisemmalta. Ja mä siis periaatteessa vastustan uusien vaatteiden ostamista sekä sitä että tytöille aina vain vaaleanpunaista ja liilaa (koska maailma on täynnä mainioita second hand vauvavaatteita ja muutenkin ekologisuus, stereotypiat) mutta hups hei. Eikä edes kaduta. 
)
Esikoisen nostamisesta yms ei ole tullut selkäkipua nyt vaikka aikaisemmin tuli? No hyvä näin! Rankkoja viikkoja varmasti edessä, mutta mitä pidemmälle pääsee ennen kuin alkaa olla huh ja puh ja pöh niin sen parempi. Eilen en tuntenut juurikaan liikkeitä, on se edelleen todella pelottavaa. Yrittää siinä pysyä rauhallisena ja miettiä "mä tunnustelen nyt tän automatkan tosi tarkkana, ei täs varmaan mitään" ja sitten pääsekin perille ilman pienintäkään liikettä ja sydän alkaa hakkaa... Että jonkinlainen pelko vielä takaraivossa.
Laskettu olis kuukautisista laskettuna 5.10 ja alkionsiirrosta 4.10 
Latasin jo Libressen sovelluksen ja sinne syötin et olis 4.10, kätevä ku sai miehenkin liitettyä niin seki näkee missä mennään ja mitä odottaa 
Ensviikolla koitan soitella naikkarille, jos pääsisi näytille. Tuntuu ettei pääkoppa kestä kohta enää tätä epävarmuutta.
Ai vitsi mikä helpotus. 
Seuraava tsekkaus sit rakenneultrassa, kiva että tällasia steppejä tässä mitä odottaa.
Upeaa että 
Noh semmosta se nyt on mutta herättänyt kyllä aika paljon ajatuksia tää koko homma
Eli siitä en vetäisi johtopäätöksiä! Ekassa raskaudessa ei ollenkaan pahoinvointia, tässä kyllä oli ekan kolmanneksen aikana. Ekassa raskaudessa ei muuten ollut pienintäkään oiretta 6+0, mutta aika pian sen jälkeen alkoi nälkä ja väsymys, molemmat aivan hullun voimakkaita. On ollut aika erilaisia raskauksia vaikka molemmat pääosin helppoja. Silloin pahin oli tuo alkuraskauden hullu väsy+nälkä, nyt pahin tuo aika kauan kestänyt närästys from hell, joka loppui kuin seinään siinä rakenneultran paikkeilla. Eli kumpikaan ei mikään oikeasti paha ja onneksi tällä kertaa ei ole väsyttänyt, päikkäreistä ei olisi tullut mitään tuon 3v kanssa. Nyt kuitenkin viimeinen kolmannes ja toissapäivänä oli tullut melkein 20 000 askelta, jaksan töissä, 3vn ja koirien kanssa ja aina silloin tällöin salille niin ei voi kuin olla kiitollinen!