Lapsettomuushoitoketjussa plussanneet

[Keltainenkukka92]

Espoossa eka lääkärinla vain jos painava syy, ilmeisimmin yhä harvempi käy/pääse, toinen rv 35-36 sitten kaikille. Muutenkin vähennetty käyntejä ihan hirveästi, mulla ollut rv 10, 16, 25 ja seuraava 32.

Poika-onnittelut (eiköhän pidä paikkaansa jos pieni pili näkynyt yksityisellä) @Zelina Meidän esikoinen on niin ihana, että melkein tuntui/tuntuu oudolta saada tyttö, kun olen niin tottunut olemaan pojan äiti. Ja jotenkin ihanaa päästä "poikien maailmaan" näin naisena.

Vatsa alkaa olla aika iso, paljon isompi kuin viimeksi näillä viikoilla ja painoa tullut +8,5kg. Vähän käynyt mielessä, että mahtuuko edes nämä kaapissa olevat mama-vaatteet enää kauan vai pitääkö hankkia uusia... Vielä ns arkielämä sujuu kivasti ja onhan tässä aika paljon mitä nyt vain hoidettavana kun on esikoinen, työ, aikuiset koirat ja vielä pennut. Ja tänään oli tosi hyvä sali mistä jäi hyvä mieli koska just viime viikolla totesin ettei mistään edes ns helposta ryhmäliikunnasta tule yhtään mitään kun koko ajan liikkeitä ja tehtäviä, jotka eivät onnistu tai tuntuvat ikäviltä.

Välillä melkein ärsyttää, kun haluan miehen huomaavan miten paljon vielä hoidan ja mihin kaikkeen vielä pystyn. Sellainen "tajuuksä miten onnekas myös sinä olet, että osa raskaana olevista makaa vain sohvalla näillä viikoilla ja ovat olleet saikulla jo pitkään".

Emme ole tehneet hankintoja, enkä ole käynyt kaappeja läpi. Toki jonkinlainen luotto siihen, että kaikki löytyy jostain, emme ole hankkiutuneet mistään eroon. Taustalla toki myös (ollut)pelko, ettei kaikki mene hyvin. Ja nyt nuo hauvavauvat pitävät sen verran kiireisenä, että aion tehdä nää vauvavalmistelut sitten rv 32, kun pennut muuttavat.

 

[Karhurouvanen]

Espoossa eka lääkärinla vain jos painava syy, ilmeisimmin yhä harvempi käy/pääse, toinen rv 35-36 sitten kaikille. Muutenkin vähennetty käyntejä ihan hirveästi, mulla ollut rv 10, 16, 25 ja seuraava 32.

Poika-onnittelut (eiköhän pidä paikkaansa jos pieni pili näkynyt yksityisellä) @Zelina Meidän esikoinen on niin ihana, että melkein tuntui/tuntuu oudolta saada tyttö, kun olen niin tottunut olemaan pojan äiti. Ja jotenkin ihanaa päästä "poikien maailmaan" näin naisena.

Vatsa alkaa olla aika iso, paljon isompi kuin viimeksi näillä viikoilla ja painoa tullut +8,5kg. Vähän käynyt mielessä, että mahtuuko edes nämä kaapissa olevat mama-vaatteet enää kauan vai pitääkö hankkia uusia... Vielä ns arkielämä sujuu kivasti ja onhan tässä aika paljon mitä nyt vain hoidettavana kun on esikoinen, työ, aikuiset koirat ja vielä pennut. Ja tänään oli tosi hyvä sali mistä jäi hyvä mieli koska just viime viikolla totesin ettei mistään edes ns helposta ryhmäliikunnasta tule yhtään mitään kun koko ajan liikkeitä ja tehtäviä, jotka eivät onnistu tai tuntuvat ikäviltä.

Välillä melkein ärsyttää, kun haluan miehen huomaavan miten paljon vielä hoidan ja mihin kaikkeen vielä pystyn. Sellainen "tajuuksä miten onnekas myös sinä olet, että osa raskaana olevista makaa vain sohvalla näillä viikoilla ja ovat olleet saikulla jo pitkään".

Emme ole tehneet hankintoja, enkä ole käynyt kaappeja läpi. Toki jonkinlainen luotto siihen, että kaikki löytyy jostain, emme ole hankkiutuneet mistään eroon. Taustalla toki myös (ollut)pelko, ettei kaikki mene hyvin. Ja nyt nuo hauvavauvat pitävät sen verran kiireisenä, että aion tehdä nää vauvavalmistelut sitten rv 32, kun pennut muuttavat.

Haha ymmärrän hyvin tuon sukupuolijutun Esikoisen kohdalla ajattelin että poika olisi kiva (miehenkin kannalta) mutta sitten kun tuli tieto että on tyttö niin olin ihan että Jee että tyttöhän sen pitääkin olla että enhän mä edes osaisi olla pojan kanssa ja että olisi tylsää näin naisena tehdä aina vaan kaikkia auto- ja spiderman-juttuja. No sitten tytön äitinä musta kaikki oli aina tosi kivaa ja ajattelin edelleen että olisipa tylsää vaan ne poikien autojutut ym No toinen kun sitten ilmeni pojaksi niin olin heti että mahtavaa että näinhän sen pitääkin olla ja nyt sitten pienen pojan (ja tytön) äitinä olen ollut niin innoissani niistä auto- ja spiderman-jutuista että hyvä etten itse pukeudu Spidermaniksi En sentään vielä mutta jalkapallokuvioiset kengät samisteluun mulla jo on

Kiva että vointi sulla hyvä ja blaa miehet kun eivät ymmärrä Mulla säästettynä kaikki tarvikkeet kanssa ja sekä pojan että tytön ”kaikki” vaatteet että sikäli omasta takaa kaikki löytyy mutta ihana olisi päästä silti ainakin jotain hakintoja tekemään - ja se äitiyspakkaus - ja myös ihana ajatus että saisi vauvalle käyttää niitä samoja juttuja mitä esikoiselle ja toisellekin lapselle käyttänyt Ja KÄRRYT, meillä on maailman ihanimmat sisaristuimelliset kärryt ja paljon ja koko päiviä kärryillä paljon myös liikutaan joten myös 5-v niitä välillä tarvitsee ja olisi niin ihana ajatus päästä menemään sisaristuimisilla kärryillä ja vielä seisomalaudan kanssa


Uuu en kestä kun on niin ihanaa jos kävis niin onnekkaasti että kaikki menis hyvin!!!!!

Karhurouvanen 17+1

 

[sara3]

Me ei olla haluttu selvittää sukupuolta kahden ekan lapsen kohdalla. Jotenkin oli kiva, että edes yksi asia jäi yllätykseksi kun kaikki muu (ovulaatiopäivä, inseminaatiot yms.) oli niin ajoitettuja ja kliinisiä. Meillä oli nimet mietittynä kummallekin ja sitten heti synnytyssalissa julkistimme nimen niin henkilökunnalle kuin läheisillemme kun selvisi sukupuoli. Se on ollut itselleni ja miehelleni mukava traditio, siis nimen julkistaminen heti syntymän jälkeen. Minun on ollut ja on vieläkin vaikea kiintyä sikiöihin, koska pelko menetyksestä on kova. Niillä ei ole ollut eikä ole tällä nykyisellään mitään "työnimeä", vaan kutsun edelleen tätä sikiötä ihan sikiöksi.
Sen takia olen halunnut heti synnytyksen jälkeen ikään kuin antaa lapselle henkilöllisyyden, koska vaikka se voi kuulostaa karulta, niin minun tutustuminen sikiöön on alkanut aina vasta kun se on ulkona vartalostani (jolloin muuttuu sanoissani vauvaksi) ja ei tarvitse pelätä.
Toki moni pelkää edelleen sen jälkeen, mutta jostain syystä itselläni suurimmat pelot jäävät raskausaikaan, vaikka itse olen lapsena kokenut perheessäni sisarukseni kuoleman leikki-ikäisenä. Luulisi minun siis pelkäävän enemmän, mutta jostain syystä se tosiaan on suuremmaksi osaksi rajoittunut raskauksiin, joihin sitten suhtaudun tällä tavalla aika "kylmästi".
Koin tästä ennen huonoa omaatuntoa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että minun elämänkokemuksilla ja perusluonteellani olen lopulta kaikesta positiivisuudesta ja humoristisuudesta huolimatta vähän kuollut sisältä, mutta näinkin voi elää hyvää elämää


Meidän kotoa löytyy nyt sekä poika että tyttö. Tämän kolmannen mahdollisen lapsen kohdalla ajateltiin kysyä sukupuoli rakenneultrassa, jos sinne asti päästään.
Tällä kerralla meidän esikoinen ymmärtää jo enemmän ja olisi etenkin hänelle varmaan konkreettisempaa sanoa, kumpi sieltä olisi tulossa. Ajateltiin lapsille kertoa vasta rakenneultran jälkeen, kun sitten tieto lähteekin varmaan heti leviämään mm. naapurustoon kun nämä kaksi sen kailottavat eteenpäin. Nimi sitten olisi tarkotus julkaista taas heti kun synnytys on ohi.


Vaatteita ja tavaroita ei ole meillä tarpeen hankkia ja suoraan sanottuna kaikki valmistautuminen noiden suhteen tulee tapahtumaan minulla vasta n. kuukausi ennen laskettua aikaa. Pakko on ollut ostaa äitiysfarkut ja muutama mekko, koska vatsa on alkanut kasvaa jo ulospäin, mutta muuten yritän päästä mahdollisimman vähillä hankinnoilla kun kaapit tuntuvat pursuavan tavarasta jo nyt.



14+0

 

[Zelina]

Kyllähän täällä jo maha alkaa näkymään! Hetki sitten kollega sanoi, että no onhan tuo sun maha jo aika iso. Hänellä siis itsellään oli aikanaan niin pieni maha, että naapurit eivät uskoneet kun vaunuili pihalla menemään, että oli hänen oma vauva kyseessä. Liikkeetkin tuntuvat todella selvästi joka päivä. Aiemminkin tuntuneet, mutta nyt selvästi voimistuneet ja tietää kyllä, että ei ole suolisto, mikä kurisee.

20+1

 

[Mollama]

Meneepäs tosiaan erilailla neuvolat. Meillä Helsingissä uudelleensynnyttäjälle on 8-10, sit 13-15, 22-24, 30-32 ja sit lopussa tihenee. Lääkärit viikoilla 16-18 ja 35-36.

@Karhurouvanen Joo en mäkään olis yhtään huolissani, jos ei olis tuota erittäin ennenaikaista synnytystä taustalla. Samaa sanoi neuvola th, että jos olis "normi" tilanne voisi hyvin elää normaalisti, mutta koska mun kohdalla ei voida tietää provosoiko noi kohdunkaulaa niin pakko olla todella herkillä nyt asian kanssa.

Mä olin vielä loppuviikon töissä, mutta kyllä vaan hoitoalan kaikki erikoiset asennot provosoi supistuksia (plus häntäluu tuli sairaan kipeeks tietokonetuolista ). Jään ensviikosta alkaen sairauslomalle. Ensin pyydän neuvolalääkäriin asti eli n 2vko ja sit voi siellä arvioida jatketaanko sinne r-ultraan. Huh, pitkät viikot edessä. Laitoin lankoja tilaukseen, että alan neuloa sekä lainasin kirjastosta kasan kirjoja. Samaten valmiiks jo ahdistaa jäädä töistä pois, kun en ole siellä kertonut raskaudesta. Ja sit jos pääsen joskus kuukauden päästä sinne takasin nii tuun maha edellä että hei vaan työkaverit.