@MyMa
Karua tuo keskenmenokokemuksesi, se tuntuu niin karulta että tuollaista joutuu käymään läpi, vauva pönttöön/metalliastiaan ja ei kun eteenpäin

Tuollaiset myötätuntoiset työntekijät on kyllä kultaakin kalliimpia, ihana että osui sinulle kohdalle, erityisesti kun yksin olit siellä sairaalassa kun mies ymmärrettävästi kotona ja tosiaan onneksi sattui yöaikaan jos nyt tässä yhteydessä missään mikään on ”onneksi”. Siihen myötätunnon osoittamiseen ei kovin paljon vaadita mutta Suomessa kun on niin ankee ja nihkee tää toisten kohtaamisen kulttuuri ylipäätään niin ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Teillä jälkihuolto siellä päin näköjään toimii, hienoa että pääset juttelemaan, toivottavasti mieskin siinä mukana (vai luonnistuuko mieheltä). On toi niin rankkaa varsinkin kun alkionsiirrot (ja erityisesti omat solut) kyseessä. Näissä hoitoalkuisissa raskauksissa kun tavallaan on se meininki että ei että ”milloin se vauva tulee” vaan aina ikään kuin vaakalaudalla että ”tuleeko sitä vauvaa ollenkaan”.
Itse samaistun niin siihen sun sanomaan että ne ”elokuiset” jne ei tunnu yhtään omilta, siis musta se maailma on jotenkin niin erilainen ja ihan jo tän huomaan arjessakin keskustellessa luomusti helposti raskautuneiden kanssa. Muistan elävästi kuinka yksi tuttu äiti kertoi kolmatta lasta yrittäessä 8. viikolla tulleesta keskenmenosta ja kuvasi asiaa ”hämmentäväksi” - no, kai se onkin vähän eri asia kun se raskaus oli tullut ihan helpolla ja sitten vauvaan johtanut raskaus tuli sitten sen keskenmenon jälkeen heti seuraavasta kierrosta.
Täällä meillä päin ollut niin huonoa tämä kohtaaminen ja jälkihuolto olematonta. Siis silloin tuulimuna-asiassa taisi olla 7. käynti Naistenklinikalla kun ekaa kertaa oli myötätuntoa osoittava lääkäri (ja myös ensimmäinen myötätuntoinen hoitaja juuri sillä samalla käynnillä), siihen asti kukaan, ei hoitaja eikä lääkäri, ei mulle kertaakaan pahoittelut, ”kysellyt vointia” tai mitenkään osoittanut myötätuntoa vaikka itkinkin siellä vastaanotolla. Nyt tämän nykyisen km kohdalla oikein hätkähdin kun ensimmäisen täysin mekaanisen käynnin (tosin silloin vielä näkyi se hidas syke mutta siis kyllähän tilanne melko selvä oli, eihän ne nyt olis kontrolliakaan antanut viikon päähän jos tilanne olisi vaikuttanut edes jollain lailla toiveikkaalta) jälkeen toisella käynnillä (mies-)lääkäri ultratessaan totesi että ”_valitettavasti_ täällä ei enää ole sykettä”, siis se oli ihan hätkähdyttävää saada edes jotain myötätuntoa osakseen.
Nyt tässä nykyisessä keskenmenossa musta tuntui sillon alkuun että mä en kestä tätä että pakko päästä puhumaan jonnekin ja otin yhteyttä neuvolaan toiveena päästä puhumaan neuvolapsykologin tms kanssa (kerroin siis tämän oman tapaukseni ja sanoin että nimenomaan neuvolapsykologille tms haluaisin) ja sieltä mulle annettiin joku puhelinnumero kertomatta mikä se numero on (asiointi neuvolaan tapahtui kesälomien takia viestitse sähköisen järjestelmän kautta eli ei puhelimitse). Sitten kun selvitin itse että mikä se numero on niin selvisi että se on hyvinvointialueen mielenterveys- ja päihdepalveluiden puhelinnumero! Olen itse ollut ko. paikassa töissä ja tunnen sieltä paljon porukkaa (asutaan vielä aika pienessä kunnassa) enkä todellakaan halua sinne asioimaan ja lisäksi eihän tällainen raskaus/km/lapsettomuusasiaaihealue ole oikein heidän heiniä ja tällaisena paatuneena lapsettomuuskatkeroituneena en todellakaan halua mennä juttelemaan (ja kuulemaan jotain typeryyksiä) jonnekin jolla ei mitään kosketusta näihin asioihin ole.
Tiedustelin sitten asiaa vielä uudelleen neuvolasta ja sain tiedon että heillä ei ole ollenkaan mitään neuvolapsykologia eikä sinne siksi voi päästä.
Noh pohdiskelun jälkeen päädyin kuitenkin soittamaan sinne mielenterveys- ja päihdepalveluiden numeroon (ja järkytyin mielenterveysasioiden hoidon järkyttävästä tilasta odottamalla t a k a i s i n s o i t t o a _kolme_ päivää) ja vastannut hoitaja totesi juuri niinkuin olin ajatellutkin että tämä ei kyllä ole oikein heidän osaamisalaansa että ainoa että heidän kautta voisi saada lähetteen lyhytterapiaan. Noh olin jo siinä takaisinsoittoa odotellessa selvittänyt että perheneuvola voisi olla ainoa missä voisi olla joku vähän aihepiiriä tunteva henkilö jolle jutella ja olin päättänyt soittaa sinne mutta perheneuvola oli vielä kesälomalla ja kun he palasivat töihin niin olin jo päässyt sen verran jaloilleni etten sitten kokenut enää tarvetta sinne soitella. Eli on kyllä kiven alla ja suuren työn takana päästä jonnekin tällaisesta keskenmenoasiasta juttelemaan.
Ja kun nää on niin herkkiä juttuja ja paljon ei vaadittais siis siinä myötätunnon osoittamisessakaan. Muistan kun olin varannut neuvolaan ajan (kun yritin kohdunulkoistaustan takia ruinata varhaisultraa sitä kautta niin siksi olin niin aikaisin neuvolaan yhteydessä) siinä tuulimunaraskaudessa ja sitten jouduin perumaan sen ajan ja peruin sen tekstiviestillä ja olin ihan loukkaantunut kun ”mun oma” hoitaja vastasi siihen vaan että ”Kiitos ilmoituksesta, perun ajan”, olin ihan suruissani. Myöhemmin kyllä tuo sama hoitaja varatessani lapselle neuvola-aikaa puhelimitse kysyi että ”mites onko se tuulimunaraskaus jo hoitunut” tms ja olin niin liikuttunut kun yllättäen olikin noin myötätuntoinen noin spontaanisti
Osallistuin myös ”Strada”tutkimukseen jota Naistenklinikalta tarjoiltiin, tutkimuksen tarkoituksena on ”oppia tunnistamaan erityistä tukea tarvitsevat keskenmenon kokeneet” tms ja olin hämmästynyt kun kyselylomakkeessa oli vain kysymyksiä liittyen ravintoon, mielialaan, uneen, liikkumiseen jne eikä siis yhden yhtä kysymystä liittyen ”raskaushistoriaan”, siis aiempiin keskenmenoihin, raskauden yritysaikaan/-tapaan (siis hoidoilla vai ilman jne), vaikka itse ajattelisin että ne voisivat olla kyllä tärkeitä asioita kartoittaa tuollaisessa tutkimuksessa. Ja herran jestas siis jos ei apua ole missään saatavilla niin turha varmaan sitä avunsaajien tarvettakaan kartoittaa

Olen siis kysellyt keskusteluavun perään myös Naistenklinikalta.
Noh mutta siis kauheeta hölötystä, LYHYESTÄ VIRSI KAUNIS

Olin tänään mun the Onnenlääkärillä Felicitaksessa ja hän oli sitä mieltä (hyvin perusteluin) että Klexanea ei laittaisi, Prednisolone hyvä, ja ehdottomasti seuraava siirto luonnonkiertoon, sanoi että keltarauhanen tuottaa esim sellasta relaksiini(?)hormonia, jonka merkitystä ei tunneta että ehdottomasti kannattaa se luonnonkierto kokeilla kun sillä aiemmatkin raskaudet tulleet ja sujuneet ja nyt nää lääkkeelliset menneet näin ja siis ylipäätään lääkkeellisissä on hiukan enemmän km. Oli myöskin sitä mieltä että mahdollisesti voisi olla vaan huonoa tuuria nämä. Oli sitä mieltä että olisi epätodennäköistä että tukostaipumukseen liittyisi että kyllä sellainen taipumus olisi raskausaikana tullut esiin.
Sanoi että jos olisi kromosomitestattu alkio ja yksikin km niin sitten heti pitäisi tutkia että onko vikaa mutta että kun ei ole tutkittuja alkioita niin voi vaan olla että huono tuuri ollut alkioiden suhteen.
Ja siis vuoto. Vuotoa on nyt siis tullut 4 viikkoa ja kaksi päivää mutta taas noin viisi päivää vähentynyt selvästi että kovasti toivon että loppuisi ja menisi itsestään!!! En vielä ottanut uudestaan Naistenklinikalle yhteyttä kun toivon että menisi näin ittestään koko homma!