Lapsettomuushoidoissa olevat

Työmotivaatio heikkoa tänään, odotan huomista ja uutta testaamista
/Vierailija

Oireet lupaavia, sormet ristissä täällä, tule sitten kertomaan, mihin suuntaan viivat muuttuu!

Harmi, että testi oli negatiivinen Varmasti myös turhauttavaa, ettei menkat oo alkanut ja nyt seuraava ovis saattais osua viikonlopulle, toivottavasti ei osu! Oliko teille suunniteltu monta inssiä toteutettavaksi?

Menkat alkoikin sit tänään! Hyvät mahdollisuudet, että ehtii ens viikon to tai pe ovuloida. Ei oo muistaakseni puhuttu inssien määrästä Itse ainakin valmis muutaman kokeilemaan. Voikohan mennä ivf-jonoon ja samalla odotaessa tehdä inssejä?
Tsemppiä sinunkin piinaviikolle! Pidän sormet ristissä

Ois kiva kuulla onnistuneita kokemuksia letroista ja plussatuulia kaikille

Toivottavasti niitä saadaan pian tältä palstalta

 

Moikka,

oon hetken aikaa seuraillut taustalla ja ajattelin nyt liittyä itsekin joukkoon.

Täytän marraskuussa 40 ja mies on 36. Mulla on edellisestä liitosta teini-ikäinen lapsi ja haaveena olisi saada yksi yhteinen. Esikoinen sai alkunsa luomusti, mutta raskaaksi tulemisessa kesti yli vuosi. Nyt siis hakeuduttiin aika pian hoitoihin, kun mulla on jo huomattavasti enemmän ikää.

Hakeuduttiin heinäkuussa yksityiselle. Ekassa kierrossa tehtiin labroja ja kierron seurantaa ultralla. Ovulaatio mulla tapahtuu, mutta kierto on toisinaan pitkähkö (28-34). Tokassa kierrossa lisää labroja, aukiolotutkimus + inssi omaan kiertoon, josta nega. Mun toiveesta tässä kierrossa siirryttiin suoraan IVF:ään ja tänään aloitin pistelyt Menopurilla. Lyhyellä kaavalla siis mennään.

D-vitamiiniarvot ja ferritiini mulla oli labroissa alhaiset ja niitä yritetään nyt saada isolla annoksella ylös. Nykyiset D-vitamiinisuositukset on tosi matalia ja matalalla D-vitamiinilla on todettu yhteys lapsettomuuteen. Mä oon syönyt pitkään ympäri vuoden 25 mikrog ja silti mulla oli selkeä puutostila

Vierailija, toivotaan, että varjoviiva vahvistuu kunnon viivaksi!

 

Noista vitamiineista tulikin mieleen, että nyt kun joudutte @haaveillen odottamaan ensikäyntiä, on ainakin hyvä aika tankata vitamiineja.

D-vitamiini ja rauta taitaa tosiaan olla tärkeimpiä, kuten @Mariamimi sanoikin. Joku pitkän lapsettomuustaipaleen läpikäynyt toteskin että epäilee itse sen johtuneen raudanpuutteesta. Toki ihan hänen mutuilua, mutta voi olla jotain perää. Itsellä menee lisäks sinkki, biotiini, magnesium, foolihappo, omega ja vielä monivitamiini...

 

Vierailija täällä.

Lämpimät kiitokset Toiveikastoivoton & Mariamimi tsempeistä eilen <3 Mieli oli ihan totaalisen kiinni tässä asiassa ja samasta syystä nukuin vain muutaman tunnin viime yönä. Mutta nyt voin todeta, että haamujen haamu on tänään muuttunut plussaksi <3! Tuntuu ihan uskomattomalta, että onnistuimme ekalla inssillä! Pelkäsin ja uskoin, että saattaa tulla pitkä matka.

Eilisen aikana raskausoireita alkoi tulla yllättävän paljon. Alkuillasta huomasin hajuaistin herkistyneen, ihan samalla tavalla kuin esikoista odottaessa (mutta silloin muistaakseni tämä tapahtui paljon myöhemmin), lisäksi tuli lievästi flunssanen olo, jonka kuitenkin aavisti, ettei ole flunssaa. Myöhään illalla alkoi kohdun kasvukiput, ja vaikka mietinkin että Lugesteronin sivuoireena on menkkatyyppimaiset kivut, oli aika selkeää, että tämä ei ole sitä. Kipu tuntui ihan selkeästi olevan kohdussa, eikä esim. munasarjoissa ja oli intensiivistä. En vain ymmärrä sitä, miten oireita tulee näin selkeästi, vaikka hcg:tä on ihan tosi vähän tässä vaiheessa.

Tänään aamulla sitten testi näytti ensin negatiiviselta, mutta pian kuitenkin siihen ilmestyi taas varjoviiva. Edelleen viiva on ilman väriä, mutta kyllä sen erottaa jo aika selkeästi.

Ihan uskomatonta. Kun aloitimme yrittämään sisarusta, tuntui siltä, kun olisimme palanneet ajassa 2 vuotta taaksepäin, jolloin yrityksiä kerkesi kasaantua melkein 25 ja pettymys oli jatkuvaa. Ja nyt näin nopeasti. Selkeästi inssi toimii meillä!

Toki tolen tietoinen, että aikaisessa vaiheessa ollaan ja mitä vaan voi tapahtua (tästäkin ikävä kyllä omakohtaista kokemusta), mutta aion kuitenkin yrittää iloita tästä raskaudesta ja ajatella varovaisen positiivisesti. Nyt on kuitenkin monta askelta otettu oikeaan suuntaan.

Jään myös ainakin hetkeksi vielä seuraamaan tätä palstaa ja pitämään peukkuja puolestanne <3

Toiveikastoivoton, tuli mieleen, kun epäröit tapahtuiko ovulaatio, että onko irrotuspiikistä ollut keskustelua lääkärin kanssa? Meillä edellisessä raskaudessa ekassa inssissä ei käytetty, mutta seuraavassa käytettiin ja silloin raskauduin. En edelleenkään tiedä, onko minun luonnollisessa ovulaatiossani jotain häikkää, vai oliko tämä vain sattumaa, mutta tuli vain mieleen.

 

Todella paljon onnea plussasta Ihanaa että eka kerta tehosi ettekä joudu tällä kertaa yrittämään noin pitkään kuin aiemmin! Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin.

Pohdin sitä ovulaation tapahtumista lämpöjen perusteella, mutta kun sitten katsoi jälkikäteen toisen sovelluksen kautta lämpöjen vaihtelua, oli muutos selkeä, eli näyttää siltä miltä ovulaation pitäisikin näyttää. Voisin kyllä kysellä irrotuspiikkiä, hyvä ehdotus! Toisaalta näemmä nyt tokassa inssissä ei olekaan enää follikkeliultraa, joten näen lääkärin seuraavan kerran inssissä.

 

Noista vitamiineista tulikin mieleen, että nyt kun joudutte @haaveillen odottamaan ensikäyntiä, on ainakin hyvä aika tankata vitamiineja.

D-vitamiini ja rauta taitaa tosiaan olla tärkeimpiä, kuten @Mariamimi sanoikin. Joku pitkän lapsettomuustaipaleen läpikäynyt toteskin että epäilee itse sen johtuneen raudanpuutteesta. Toki ihan hänen mutuilua, mutta voi olla jotain perää. Itsellä menee lisäks sinkki, biotiini, magnesium, foolihappo, omega ja vielä monivitamiini...

Olin yrityksen alkutaipaleella innokas panostamaan vitamiineihin, söin monivitamiinia, foolihappoa, d vitamiinia… Jossakin vaiheessa vitamiinit jäi, kun mitään ei alkanut tapahtua. Ajattelin myös että riittää kun syö ravitsevaa ruokaa, ja on sitä ennenvanhaankin raskauduttu ties missä puutostiloissa Mulla on rauta ollut käytössä useamman vuoden alhaisen ferritiinin vuoksi, joka on tällä hetkellä ihan ok arvoissa. Täytyy tehdä nyt ajatustyötä taas siihen suuntaan, että hyödyntää tän piinaavan odottelun ja valmistaa kehoa tulevaan. Eli ehkä vitamiinit täytyy taas ottaa aktiiviseen käyttöön ja muutenkin yrittää olla stressaamatta. Vaikeaa tää on, kun takaraivossa on pelko, että endometrioosi tekee tuhojaan joka kierrossa ja heikentää onnistumisen mahdollisuutta. Voimat alkaa olla aika loppu tässä vaiheessa. Miten te muut hoidatte teidän psyykettä?

Onnea vierailija plussasta

 

Oon miettinyt, pitäiskö tässä mennä puhumaan jollekin ammattilaiselle. Nämä palstat on varmaan nyt ne, mihin puran ajatuksia ja ne auttaa Mutta pelkään, että psyykkisestä puolesta tuleekin se syy, miksei onnistuta (voisiko niin edes olla?) :s Kiinnostaa kans kuulla, onko joku päätynyt terapiaan purkamaan lapsettomuussurua.

 

Onnea vierailijalle plussasta!
Tsempit uuteen inssiin @ToiveikasToivoton

Vitamiineista.. Itse popsin alussa monenlaista pilleriä ja sitten yrityksen jatkuessa useat on jäänyt hetkelliseksi kokeiluksi kun purkki on tullut tyhjäksi. Rautaa olen kuitenkin ottanut kohta vuoden ajan melko säännöllisesti. Nyt tosin vähentänyt 2 kertaan viikossa. Keväällä oli ferritiini 38, mikä ei ihan huono ollut, mutta parempikin voisi olla. Siksi tuota raudansyöntiä jatkan eikä tuo 2 kertaa viikossa aiheuta edes vatsaoireita. Foolihappoa myös on mennyt koko ajan ja siinä taitaa olla lisäksi jotain B-vitamiinia. D:tä olen myös käyttänyt, mutta se on ollut nyt kesällä tauolla. Keväällä oli ainakin labroissa D-vitamiini ok.
Nyt aloitin ottamaan kalaöljykapselit ja magnesiumin lisäksi ja ubikinonia olen taas muutaman viikon käyttänyt. Kiinnostaisi se myo-inositoli myös, mutta täällä lähiapteekissa sitä ei ollut enkä ole kauemmaksi lähtenyt sitä etsimäänkään.
Aikamoinen purkkiarsenaali löytyy jo.

Vihdoin kävin aukkarissa ja johtimet näytti olevan auki. Ei juurikaan tuntunut. Pieni nipistys oikealla puolella, kun siellä oli kai joku mutka, joka oikeni tai jotain. Eipä lääkäri kauheasti kertonut toimenpiteen aikana enkä jännitykseltä saanut kyseltyäkään. Vasen munasarja on jotenkin kohdun takana eikä sinne näy kovin hyvin.
Unohdin tietenkin sitten kysellä kaikki mitä tässä viikkojen aikana on tullut mietittyä, endosta, prolaktiinista jne.
Painoa on edelleen liikaa, vaikka kotona näyttää jo reilusti alle rajan. Iltapäivän vastaanotolla oli pikkasen yli eikä auta vaikka aamulla kotona olis mitä. Olen jo saanut laskemaan loppukesästä ja tehnyt elämäntapamuutoksia pikkuhiljaa. Kuukauden päästä painokontrolliin ja sen jälkeen päästään inssiin. Vähän ärsyyntyneellä, mutta kuitenkin odottavalla mielellä nyt syksyä kohti.

Vielä tuosta mielenhallinnasta. Nyt kun on tullut liikuttua reippaammin ja syötyä terveellisemmin niin huomaan, että mielikin on pirteämpi. Ajatukset ei niin paljon pyöri koko ajan yrityksessä ja epäonnistumisessa, vaikka kyllä niitäkin hetkiä päiviin mahtuu. Se on ainakin itselle mielen kuormitusta helpottanut, että jollekin saa kertoa omasta tilanteesta ja tietää että on muitakin (puolison lisäksi), jotka ovat hengessä mukana.

 

Toi myo-inositoli saattoi jopa olla sellainen, ettei välttämättä suositella ellei ole PCOS:ää, muuten saattaa aiheuttaa hormonihäiriöitä ja ennemmin haittaa, joten voi ollakin ihan hyvä, ettet löytänyt sitä vielä Tai ainakin kannattaa tutkia sitä vähän ja jopa kysyä lääkäriltä ennen kuin aloittaa, sellainen mielikuva itselle jäi

Melkein toivoisin että itsellä olis PCOS, koska siihen tuntuu näitä ratkaisuja löytyvän

Mun ferritiini oli keväällä 19,5 Voiskin käydä testaamassa taas, onko 5kk raudan syönti auttanut.

 

Oon miettinyt, pitäiskö tässä mennä puhumaan jollekin ammattilaiselle. Nämä palstat on varmaan nyt ne, mihin puran ajatuksia ja ne auttaa Mutta pelkään, että psyykkisestä puolesta tuleekin se syy, miksei onnistuta (voisiko niin edes olla?) :s Kiinnostaa kans kuulla, onko joku päätynyt terapiaan purkamaan lapsettomuussurua.

Varmasti olisi hyvä käsitellä asiaa jonkun kanssa. Itse olen saanut vertaistukea ja opin näistä asioista podcastien kautta, se oli minulle sopiva "terapiamuoto". Oletko tutustunut Kierron verran toivoa -podcastiin? Se on ollut mun lemppari aiheeseen liittyen.
Itse stressasin kanssa aikoinaan, että mitä jos lapsettomuus johtuukin stressistä. Mielestäni se kuitenkin tuntuu aika kaukaa haetulta, kyllähän ihmiset raskautuu sodan keskellä jne todella rankoissa olosuhteissa. Toki jos stressi esim. vaikuttaa elintapoihin tai uneen, niin varmasti voi olla eri juttu.

/Vierailija

 

Oon miettinyt, pitäiskö tässä mennä puhumaan jollekin ammattilaiselle. Nämä palstat on varmaan nyt ne, mihin puran ajatuksia ja ne auttaa Mutta pelkään, että psyykkisestä puolesta tuleekin se syy, miksei onnistuta (voisiko niin edes olla?) :s Kiinnostaa kans kuulla, onko joku päätynyt terapiaan purkamaan lapsettomuussurua.

Mulle tää tilanne on mun elämän suurin kriisi ja välillä mieli on todella maassa. Pääosin mielialat menee aaltoillen ja huonona päivänä lohduttaudun ajatuksella, että kyllä se parempikin päivä tulee, ja onneksi tähän asti on tullut. Onneks kotona pystyy purkaa puolisolle, sit avautumaan näillä palstaloilla ja yhdelle ystävälle oon kertonut. Psyykkinen puoli voi olla este, mutta käsittääkseni siinä tilanteessa, jos ei ovuloi ( esim. stressin takia ovulaatiota ei tapahdu). Terapiaan olisin myös ihan valmis, mutta en vielä oo valmis maksamaan sitä hintaa siitä.

 

Toi myo-inositoli saattoi jopa olla sellainen, ettei välttämättä suositella ellei ole PCOS:ää, muuten saattaa aiheuttaa hormonihäiriöitä ja ennemmin haittaa, joten voi ollakin ihan hyvä, ettet löytänyt sitä vielä Tai ainakin kannattaa tutkia sitä vähän ja jopa kysyä lääkäriltä ennen kuin aloittaa, sellainen mielikuva itselle jäi

Melkein toivoisin että itsellä olis PCOS, koska siihen tuntuu näitä ratkaisuja löytyvän

Mun ferritiini oli keväällä 19,5 Voiskin käydä testaamassa taas, onko 5kk raudan syönti auttanut.

Mulla näkyi silloin ensikäynnillä ultrassa helminauhamaista muodostelmaa oikeassa munasarjassa. Ei tosin riitä pco-diagnoosiin eikä ole koskaan ollut kiertohäiriöitä. Luin tuosta myo-inositolista ja siinä oli juttua, että on monilla auttanut painonpudotuksessa. Mutta tosiaan joo, koitan nyt perinteisillä konsteilla.

Stressihän lisää kortisolin (stressihormoni) eritystä ja voi sitä kautta vaikuttaa hormonitasapainoon ja myös sukuhormonien tuotantoon. Eli sikäli voi vaikuttaa raskaaksi tuloon, mutta ei yksin se, että miettii näitä asioita paljon. Elimistö voi olla stressaantunut myös monesta syystä esim. liian vähän unta tai ei saa riittävän ravinteikasta ruokaa tai treenaa liikaa. Nämä on aika monimutkaisia ja yksilöllisiä juttuja.

 

Mulla on käytössä monivitamiini, d-vitamiini ja rautalisä. Rautalisää käytän 2-3 kertaa viikossa. Mul oli viime syksynä ferritiini 20 ja toukokuussa 81, mut eipä oo auttanut raskautumiseen. Muute kaikki verikokeilla mitatut arvot normaalit.

Ja olisha toi seuraavasta kierrosta oi+inssiin pääsy liian hyvää ollakseen totta. Todennäköisesti ei päästä viel ens kierrosta. Mun miehen piti käydä antaa pissatesti, josta katsotaan, ettei elimistössä ole nikotiinia. Mun mies siis lopetti nikotiinituotteiden käytön toukokuussa, kun kuultiin, että 3 kk:n nikotiinittomuus on ehto julkisella hoitoihin. Testin tulos ehtii tulla ennen kuin pitäisi ilmoittautua inssiin, joka on kuukautisten eka päivä, mutta lääkärillä ei ole aikaa kommentoida tulosta ennen kuin mun kuukautiset alkaa, ja siksi ei päästä ensi kierrosta hoitoon. Pettymys on aika suuri tällä hetkellä.

 

Onnea vierailija plussasta! Ihanaa lukea onnistumisista.

@ToiveikasToivoton tsemppiä uuteen inssiin! Kannattaa kysyä irroituspiikistä, jos ovulaation tapahtumisesta ei ole varmuutta.

Jaksamisesta hoitojen keskellä…Mulla toistaiseksi auttaa puolison tuki ja mieluisat vapaa-ajan puuhat, että saa ajatuksia välillä muualle. Mä huomaan alkukierrossa ajatusten olevan positiiviset, mutta loppukiertoa kohden ajatukset pyörii pelkästään vauvajuttujen ympärillä ja päivät menee hitaasti. Jaksaminen on vielä kohdillaan, mutta luulen, että jos IVF:stä tulee nega, se tulee kolahtamaan paljon kovemmin kuin inssin nega. Inssille mulla ei ollut korkeita odotuksia.

Me yritettiin entisen puolison kanssa aikoinaan toista lasta kahden vuoden ajan ja käytiin läpi kaksi inssiä ovulaation induktiolla julkisella puolella. Kolmatta ei voitu tehdä, koska johtofolleja kehittyi liikaa. Meidät laitettiin silloin IVF-jonoon ja sen lopulta jonotuksen aikana päädyttiin eroon. Olin silloin 28. Tää hoitoihin palaaminen on palauttanu mieleen ne epätoivon fiilikset jatkuvista epäonnistumisista, mitä silloin oli. Koko elämä pyöri silloin yrittämisen ympärillä. Tauot ja odottelu kiertojen välissä oli myös tosi kuluttavia.

Näiden mun taustojen takia ei jääty odottelemaan, vaan hakeuduttiin hoitoihin 6kk yrityksen jälkeen. Samanlainen epätoivo kuin ”aiemmassa elämässä” ei ole vielä tässä ajassa iskenyt, mutta tunnistan hyvin nuo ajatukset! Varmasti keskusteluapu on hyödyllistä jos vähänkin siltä tuntuu, meidänkin klinikka sitä suosittelee.

@RLiisukka tsemppiä painonpudotukseen, varmasti ärsyttää kun on noin pienestä kiinni. Inssi onneksi häämöttää jo lähellä

 

Ja olisha toi seuraavasta kierrosta oi+inssiin pääsy liian hyvää ollakseen totta. Todennäköisesti ei päästä viel ens kierrosta. Mun miehen piti käydä antaa pissatesti, josta katsotaan, ettei elimistössä ole nikotiinia. Mun mies siis lopetti nikotiinituotteiden käytön toukokuussa, kun kuultiin, että 3 kk:n nikotiinittomuus on ehto julkisella hoitoihin. Testin tulos ehtii tulla ennen kuin pitäisi ilmoittautua inssiin, joka on kuukautisten eka päivä, mutta lääkärillä ei ole aikaa kommentoida tulosta ennen kuin mun kuukautiset alkaa, ja siksi ei päästä ensi kierrosta hoitoon. Pettymys on aika suuri tällä hetkellä.

Onpa erikoista, ettei 3kk nikotiinittomuudesta kerrottu aiemmin vaikka jo lähetettä laittaessa. Ja miten voikaan olla noin vähästä kiinni inssiin pääsy, voin kuvitella pettymyksen

 

Onpa erikoista, ettei 3kk nikotiinittomuudesta kerrottu aiemmin vaikka jo lähetettä laittaessa. Ja miten voikaan olla noin vähästä kiinni inssiin pääsy, voin kuvitella pettymyksen

Siis toukokuussa tuli vuosi täyteen yritystä ja sillo yritin saada lähetettä. Mut just toukokuussa tuli uutena ehtona HUS:in alueella toi 3 kk nikotiinittomuus. Elokuussa tuli täyteen toi 3 nikotiinittomuutta ja saatiin lähete. Nyt ensikäynnillä sanottiin, että toi pitää vielä tarkistaa pissatestillä ja kehotettiin menemään testiin mahdollisimman nopeasti, jotta tulos ehtii tulla ennen mun menkkoja. Puoliso kävi testissä melko pian ensikäynnin jälkeen, mut lääkärillä on aikaa katsoa tulos vasta ensi viikon torstaina ja mun menkat alkaa todennäköisesti ensi viikon ti tai ke. Nyt tartteis saada menkat jollain taikatempulla siirrettyä parilla päivällä, harmi vaan, ettei oo mahdollista. Jotenki todella turhauttavaa, että kaikki siirtyy sen takia, ettei lääkärillä ole aikaa katsoa tulosta aiemmin

 

Varmasti olisi hyvä käsitellä asiaa jonkun kanssa. Itse olen saanut vertaistukea ja opin näistä asioista podcastien kautta, se oli minulle sopiva "terapiamuoto". Oletko tutustunut Kierron verran toivoa -podcastiin? Se on ollut mun lemppari aiheeseen liittyen.
Itse stressasin kanssa aikoinaan, että mitä jos lapsettomuus johtuukin stressistä. Mielestäni se kuitenkin tuntuu aika kaukaa haetulta, kyllähän ihmiset raskautuu sodan keskellä jne todella rankoissa olosuhteissa. Toki jos stressi esim. vaikuttaa elintapoihin tai uneen, niin varmasti voi olla eri juttu.

/Vierailija

Hei joo, oon kuunnellut sitä! Youtubestakin löytyi vlogejaa aiheella sekundäärinen lapsettomuus, ja vastaavia englanniksi. Musta tuntuu, että kaikkia onnistumisia aina yhdistää jonkinlainen yllätyksellisyys, eli toivoa on joka kierrossa

Mulle tää tilanne on mun elämän suurin kriisi ja välillä mieli on todella maassa. Pääosin mielialat menee aaltoillen ja huonona päivänä lohduttaudun ajatuksella, että kyllä se parempikin päivä tulee, ja onneksi tähän asti on tullut. Onneks kotona pystyy purkaa puolisolle, sit avautumaan näillä palstaloilla ja yhdelle ystävälle oon kertonut. Psyykkinen puoli voi olla este, mutta käsittääkseni siinä tilanteessa, jos ei ovuloi ( esim. stressin takia ovulaatiota ei tapahdu). Terapiaan olisin myös ihan valmis, mutta en vielä oo valmis maksamaan sitä hintaa siitä.

Sama... Tämä on munkin elämän suurin kriisi, ja lohduttaudun sillä, että kaikki tässä elämässä saavat osansa taisteluista. Tämä nyt vain sattuu olemaan se oma iso kriisi

Kävin akupunktiossa eilen (ekaa kertaa), ja oli ihanaaa Tämä kiinalaisen lääketieteen kokonaisvaltaisuus oli parasta terapiaa myös tähän hetkeen: hän kyseli perusteellisesti kaiken elintavoista ja oireista. Tuntui ihanalta, että joku on kiinnostunut kokonaisuudesta, kun länsimaisessa lääketieteessä keskitytään paikallisiin asioihin. Mulla on sitä nyt viikottain koko kierron ajan. Hän kuunteli munuaismeridiaania (joka kertoo kohdun tilasta) ja sanoi että se kuulostaa vahvalta, mikä nostatti toiveita, että pystyn raskautumaan. Muuten hän kyllä painotti että "älä yritä, vähennä stressiä, rentoudu, keskity muuhun, nauti"

Ja @Tyyn3 hitsin miten epäreilu ajoitus! Ei kai sen tuloksen katsomisessa nyt minuuttia kauempaa mene Ootko varma kuitenkin, ettet voi etukäteen ilmoittautua inssiin? Meilläkin oli tilanne, että miehen piti jättää verinäyte sukupuolitautien testaamista varten, jotta sen siemennesteen käsittelyn tiedetään olevan turvallista inssissä. Ajattelin, että kokeen voi tehdä siinä samalla kun odotetaan positiivista ovistestiä, mutta kun kp1-3 välillä piti ilmoittautua inssiin, siellä lukikin, että tämä näyte pitäisi olla vastattuna jo ilmoittautuessa. Mies kävi sitten heti verikokeessa ja vaikkei vastausta ollut kuulunut, ilmoittauduin kp3 inssiin, eikä kukaan mitään missään vaiheessa sanonut koko verikokeesta tai sen tuloksesta mitään, eli jossain kohtaa se oli varmaan todettu olevan ok.

 

Hei joo, oon kuunnellut sitä! Youtubestakin löytyi vlogejaa aiheella sekundäärinen lapsettomuus, ja vastaavia englanniksi. Musta tuntuu, että kaikkia onnistumisia aina yhdistää jonkinlainen yllätyksellisyys, eli toivoa on joka kierrossa



Sama... Tämä on munkin elämän suurin kriisi, ja lohduttaudun sillä, että kaikki tässä elämässä saavat osansa taisteluista. Tämä nyt vain sattuu olemaan se oma iso kriisi

Kävin akupunktiossa eilen (ekaa kertaa), ja oli ihanaaa Tämä kiinalaisen lääketieteen kokonaisvaltaisuus oli parasta terapiaa myös tähän hetkeen: hän kyseli perusteellisesti kaiken elintavoista ja oireista. Tuntui ihanalta, että joku on kiinnostunut kokonaisuudesta, kun länsimaisessa lääketieteessä keskitytään paikallisiin asioihin. Mulla on sitä nyt viikottain koko kierron ajan. Hän kuunteli munuaismeridiaania (joka kertoo kohdun tilasta) ja sanoi että se kuulostaa vahvalta, mikä nostatti toiveita, että pystyn raskautumaan. Muuten hän kyllä painotti että "älä yritä, vähennä stressiä, rentoudu, keskity muuhun, nauti"

Ja @Tyyn3 hitsin miten epäreilu ajoitus! Ei kai sen tuloksen katsomisessa nyt minuuttia kauempaa mene Ootko varma kuitenkin, ettet voi etukäteen ilmoittautua inssiin? Meilläkin oli tilanne, että miehen piti jättää verinäyte sukupuolitautien testaamista varten, jotta sen siemennesteen käsittelyn tiedetään olevan turvallista inssissä. Ajattelin, että kokeen voi tehdä siinä samalla kun odotetaan positiivista ovistestiä, mutta kun kp1-3 välillä piti ilmoittautua inssiin, siellä lukikin, että tämä näyte pitäisi olla vastattuna jo ilmoittautuessa. Mies kävi sitten heti verikokeessa ja vaikkei vastausta ollut kuulunut, ilmoittauduin kp3 inssiin, eikä kukaan mitään missään vaiheessa sanonut koko verikokeesta tai sen tuloksesta mitään, eli jossain kohtaa se oli varmaan todettu olevan ok.

Luin itsekin noista ohjeista, että miehen verikokeet pitäisi olla vastattuna ennen ilmoittautumista inssiin. Kysyinkin hoitajalta noista ja sain juuri vastauksen, ettei niitä vielä kannata ottaa (ovat voimassa 3 kk) ja tehdään niihin lähete vasta kun hoito aloitetaan. Vähän ristiriidassa tuo hoitajan vastaus noihin ohjeisiin, mutta kaipa sen sitten ehtii, kun odottelee ovista.

 

Luin itsekin noista ohjeista, että miehen verikokeet pitäisi olla vastattuna ennen ilmoittautumista inssiin. Kysyinkin hoitajalta noista ja sain juuri vastauksen, ettei niitä vielä kannata ottaa (ovat voimassa 3 kk) ja tehdään niihin lähete vasta kun hoito aloitetaan. Vähän ristiriidassa tuo hoitajan vastaus noihin ohjeisiin, mutta kaipa sen sitten ehtii, kun odottelee ovista.

Joo siellä ohjeissa lukikin, että pitää olla vastattuna ennen inssiä (ei ilmoittautumista) eli kai se sitten on normi käytäntö.

 

Näköjää vähä eri ohjeita eri paikassa. Taidan laittaa vielä kyselyä perjantaina, onko tossa mitää tehtävissä, vaikka viestissä aika selkeästi sanottiin, ettei voi ilmoittautua hoitoon, jos menkat ehtii alkaa. Esim. voinko ilmoittautua ja perua, jos testi ois jostain syystä positiivinen tai voisko ilmoittautua kierron toinen tai kolmas päivä tai voisko ilmoittautua, jos itse näkee maisasta, että testi on negatiivinen. Kuiteki ne letrot alkais vasta kolmas päivä. Jos menkat alkais normaalin mukaan, niin se lääkäri kattos sen tuloksen menkkojen toka tai kolmas päivä.

 

Näköjää vähä eri ohjeita eri paikassa. Taidan laittaa vielä kyselyä perjantaina, onko tossa mitää tehtävissä, vaikka viestissä aika selkeästi sanottiin, ettei voi ilmoittautua hoitoon, jos menkat ehtii alkaa. Esim. voinko ilmoittautua ja perua, jos testi ois jostain syystä positiivinen tai voisko ilmoittautua kierron toinen tai kolmas päivä tai voisko ilmoittautua, jos itse näkee maisasta, että testi on negatiivinen. Kuiteki ne letrot alkais vasta kolmas päivä. Jos menkat alkais normaalin mukaan, niin se lääkäri kattos sen tuloksen menkkojen toka tai kolmas päivä.

Mulla ohjeissa lukee, että ilmoittautuminen 1.-3. päivä. Jos ilmoittaudut menkkojen alkaessa niin kai ne sitten ottaa yhteyttä ellei onnistu.

 

Päivitys plussaamisen jälkeisestä tilanteesta
Eilen testit näyttivät negatiivistä, kaikki raskausoireet myös kadonneet. Tulkitsin asian kiinnittymisyritykseksi/kemialliseksi, ja olin luonnollisesti tästä hyvin pettynyt. Halusin lopettaa tukilääkityksen tänään ja tein uuden testin, ja vanha kunnon varjoviiva is back. Se on niin haalea, ettei mies sitä nähnyt ilman opastusta. Nyt en tiedä missä mennään, mutta en tässä vaiheessa enää usko onnistuneeseen raskauteen. Miten voi olla peräkkäisinä päivinä plus, minus, plus? Kaikki testit tehty samaan aikaan samalla testillä. Huhhuh, on tämä aikamoista vuoristorataa.

/Vierailija

 

Päivitys plussaamisen jälkeisestä tilanteesta
Eilen testit näyttivät negatiivistä, kaikki raskausoireet myös kadonneet. Tulkitsin asian kiinnittymisyritykseksi/kemialliseksi, ja olin luonnollisesti tästä hyvin pettynyt. Halusin lopettaa tukilääkityksen tänään ja tein uuden testin, ja vanha kunnon varjoviiva is back. Se on niin haalea, ettei mies sitä nähnyt ilman opastusta. Nyt en tiedä missä mennään, mutta en tässä vaiheessa enää usko onnistuneeseen raskauteen. Miten voi olla peräkkäisinä päivinä plus, minus, plus? Kaikki testit tehty samaan aikaan samalla testillä. Huhhuh, on tämä aikamoista vuoristorataa.

/Vierailija

Kuulostaa kamalalta ensin ilahtua, sitten pettyä, sitten olla aivan epätietoisena tilanteesta Monesko päivä ovulaation jälkeen olikaan menossa?

 

Kuulostaa kamalalta ensin ilahtua, sitten pettyä, sitten olla aivan epätietoisena tilanteesta Monesko päivä ovulaation jälkeen olikaan menossa?

Nyt on dpo12, mielestäni pitäisi tulla selkeämpi tulos jos normaali raskaus. Vai voiko munasolu yrittää kiinnittyä uudestaan? Tuskin, mutta otin tukilääkkeen ja jatkan testaamista.

 

Niin, en tiedä https://imgur.com/a/VzQNwPz mukaan DPO 12 vielä 10% voi olla HCG:n taso alle 16, eli normitesti näyttäisi vielä negatiivista. Eli jos se Ovitrelle olis ollut syynä vielä ekaan plussaan, sit sen vaikutus olis lakannut, mutta oma HCG ei oo vielä noussut riittävästi, kunnes uusimmassa testissä taas on En mä tiedä voiko noin olla, ei kai auta muu kuin odottaa ja testata. Tukilääke varmaan pitää menkat poissa, eli ei voi odottaa niitäkään?