P
p
Vieras
Tuli vain mieleeni, kun eilen tapasin vauvallisen perheen...
Me ollaan miehen kanssa sekundäärilapsettomia ja vaikka siis lapsia on, se ei ole poistanut tietynlaista ahdistusta hedelmättömyydestä.
Ennen kun meillä oli vain 1 lapsi, en kestänyt katsella odottavia äitejä. Pikkuruiset vauvat aiheuttivat tosi pahaa oloa. Saatoin kesken kauppareissun purskahtaa itkuun ja oli joskus pakko paeta paikalta, kun ahdisti ihan liikaa.
En tiedä mistä se tunne kumpusi, kai se oli jotain katkeruutta.
Nykyään ympärillä pyörii paljon vauvoja ja odottavia ihmisiä ja se tunne ei ole läheskään niin voimakkaana enää. Pystyn tuntemaan iloa, kun näen vauvoja tai toisten ihmisten pyöristyneitä vatsoja.
Silti itsellä on se tietynlainen harmitus ja ahdistus, kun niitä vauvoja ei meille itselle tule. :/
Me ollaan miehen kanssa sekundäärilapsettomia ja vaikka siis lapsia on, se ei ole poistanut tietynlaista ahdistusta hedelmättömyydestä.
Ennen kun meillä oli vain 1 lapsi, en kestänyt katsella odottavia äitejä. Pikkuruiset vauvat aiheuttivat tosi pahaa oloa. Saatoin kesken kauppareissun purskahtaa itkuun ja oli joskus pakko paeta paikalta, kun ahdisti ihan liikaa.
En tiedä mistä se tunne kumpusi, kai se oli jotain katkeruutta.
Nykyään ympärillä pyörii paljon vauvoja ja odottavia ihmisiä ja se tunne ei ole läheskään niin voimakkaana enää. Pystyn tuntemaan iloa, kun näen vauvoja tai toisten ihmisten pyöristyneitä vatsoja.
Silti itsellä on se tietynlainen harmitus ja ahdistus, kun niitä vauvoja ei meille itselle tule. :/