Fenix-78 :hug: Kyllä se aika lopulta nopeasti menee Vaikka ymmärään, että pienikin takaisku vetää mielen matalaksi.
Enneliina En usko, että perus flunssa hirveästi vaikuttaa kiinnittymiseen On se nuo tauditkin sellasia, että tulee just sillon, kun ei pitäs.
bumby Mistä päätteli, että ois enemmänkin tollaset multi- tyyppiset munasarjat? Oliko rakkuloita sen verran vähän?
Meilläkään mies ei hirveästi aiheesta puhu, olen kyllä välillä varmistellut, että jaksaahan odottaa jos joutuu kauan puurtamaan ennenkuin onnistuu. Vakuuttelee kyllä, että jaksaa odottaa, kun enhän tälle mitään voi. Välillä kuitenkin pelottaa miten asiat etenee jos tärppiä ei kuulu. Olen jopa miettinyt sitäkin jos joskus tullaan siihen pisteeseen, että en lasta pysty hälle antamaan. Jotenkin edelleen, kun vika on minussa niin koen tilanteen todella epäreilulle miehelle.
Muutenkin on tämä sellasta vuoristorataa. Nytkin, kun menkat käynnisty teroilla niin olin hetken ihan onnessani, että jes kyllä tää tästä. Muutaman päivän jälkeen on taas sellainen olo kuin aikaisemminkin, että en koskaan saa plussaa testiin. Yksi ystävä tuli juuri raskaaksi, tiesin kyllä yrittämisestä ja arvasin, että tärppää heillä nopeasti. Aidosti olen kyllä onnellinen heidän puolestaan. Tulee vaan mietittyä omaa huonoutta ja sitä mitä mies ajattelee, kun muut raskautuu paitsi minä. Taitaapi tämä olla mun viimenen mahdollisuus saada kummilapsi, mutta en kuitenkaan usko, että mua pyytävät vaikka olisinkin siitä onnellinen. Että sellasta pohjamudissa pyöriskelyä täällä.
Enneliina En usko, että perus flunssa hirveästi vaikuttaa kiinnittymiseen On se nuo tauditkin sellasia, että tulee just sillon, kun ei pitäs.
bumby Mistä päätteli, että ois enemmänkin tollaset multi- tyyppiset munasarjat? Oliko rakkuloita sen verran vähän?
Meilläkään mies ei hirveästi aiheesta puhu, olen kyllä välillä varmistellut, että jaksaahan odottaa jos joutuu kauan puurtamaan ennenkuin onnistuu. Vakuuttelee kyllä, että jaksaa odottaa, kun enhän tälle mitään voi. Välillä kuitenkin pelottaa miten asiat etenee jos tärppiä ei kuulu. Olen jopa miettinyt sitäkin jos joskus tullaan siihen pisteeseen, että en lasta pysty hälle antamaan. Jotenkin edelleen, kun vika on minussa niin koen tilanteen todella epäreilulle miehelle.
Muutenkin on tämä sellasta vuoristorataa. Nytkin, kun menkat käynnisty teroilla niin olin hetken ihan onnessani, että jes kyllä tää tästä. Muutaman päivän jälkeen on taas sellainen olo kuin aikaisemminkin, että en koskaan saa plussaa testiin. Yksi ystävä tuli juuri raskaaksi, tiesin kyllä yrittämisestä ja arvasin, että tärppää heillä nopeasti. Aidosti olen kyllä onnellinen heidän puolestaan. Tulee vaan mietittyä omaa huonoutta ja sitä mitä mies ajattelee, kun muut raskautuu paitsi minä. Taitaapi tämä olla mun viimenen mahdollisuus saada kummilapsi, mutta en kuitenkaan usko, että mua pyytävät vaikka olisinkin siitä onnellinen. Että sellasta pohjamudissa pyöriskelyä täällä.