Heippa pitkästä aikaa! Mitäs meille urheille lapsettomille/lapsettomuudesta kärsiville kuuluu? Itselleni kuuluu sellaista, että onnistuin raskautumaan kortisonin avulla (auttaa kiinnittymisongelmaan kun itsellä ni vasta-aineet todettu), mutta 4+3 (eli tänään) alkoi vuoto niin reiluna, että ohi on. Kyllä se vaan on niin, etten VOI elää lapsihaaveen kautta, enkä SAA toivoa enää yhtään!
Mun elämästä viimeinen vuosi on mennyt aivan ihanasti, kun olen päästänyt irti pahimmasta epätoivosta ja alkanut taas elää. Lapsettomuutta on nyt reilut 4v takana, tarkalleen ottaen kai n5v. En jaksa laskea, eikä kiinnosta keskittyä näihin lapsettomuusjuttuihin yhtään. Mutta tänään tulleen tädin kunniaksi kirjoitin nyt tänne, koska ottihan se päähän, ja ottaa. Ei sitä voi kieltää.
Alkoholistilla on se hyvä, että kerran kun korkin laittaa kiinni, ei tarvitse koskaan enää palata. Lapsihaaveilija takertuu yhä uudelleen ja uudelleen tyhjään toivoon. Vain siksi, että toivoa on aina. AINA! Vaikka olisi molemmat munanjohtimet poistettu, niin silti niitä ihmeitä tapahtuu jne. Ehkä tämä oli huono vertaus, mutta älkää suuttuko. Itselläni on vielä niin ihanan kamala tilanne, että raskaudun luomusti ja voisi sanoa, että yhtenään. Mutta eipä ole lasta, eikä välttämättä koskaan tule olemaankaan. So that's it. On aika panostaa (edelleenkin) uraan ja ELÄMÄÄN!
Sitä paitsi... olen miettinyt, miten paljon ovia lapsettomuus voi avata. Voi mennä pitkin maailmoja ja vaikkapa tehdä jotain suurta... Lapsi/lapset on oikeasti vain yksi itsensä toteuttamisen muoto. Vanhana sitten kiikkustuolissa istutaan ja valitetaan, kuinka se oma lapsi ei kerkeä käydä tarpeeksi. Oikeasti oma sosiaalinen verkosto voi koostua niin paljon muustakin, kuin verisuvusta.
Ideoita, kommentteja, tsemppaamista meille urheille lapsettomille vastaanotetaan!
Aurinkoa päiviinne!!! T.Saigon
Mun elämästä viimeinen vuosi on mennyt aivan ihanasti, kun olen päästänyt irti pahimmasta epätoivosta ja alkanut taas elää. Lapsettomuutta on nyt reilut 4v takana, tarkalleen ottaen kai n5v. En jaksa laskea, eikä kiinnosta keskittyä näihin lapsettomuusjuttuihin yhtään. Mutta tänään tulleen tädin kunniaksi kirjoitin nyt tänne, koska ottihan se päähän, ja ottaa. Ei sitä voi kieltää.
Alkoholistilla on se hyvä, että kerran kun korkin laittaa kiinni, ei tarvitse koskaan enää palata. Lapsihaaveilija takertuu yhä uudelleen ja uudelleen tyhjään toivoon. Vain siksi, että toivoa on aina. AINA! Vaikka olisi molemmat munanjohtimet poistettu, niin silti niitä ihmeitä tapahtuu jne. Ehkä tämä oli huono vertaus, mutta älkää suuttuko. Itselläni on vielä niin ihanan kamala tilanne, että raskaudun luomusti ja voisi sanoa, että yhtenään. Mutta eipä ole lasta, eikä välttämättä koskaan tule olemaankaan. So that's it. On aika panostaa (edelleenkin) uraan ja ELÄMÄÄN!
Sitä paitsi... olen miettinyt, miten paljon ovia lapsettomuus voi avata. Voi mennä pitkin maailmoja ja vaikkapa tehdä jotain suurta... Lapsi/lapset on oikeasti vain yksi itsensä toteuttamisen muoto. Vanhana sitten kiikkustuolissa istutaan ja valitetaan, kuinka se oma lapsi ei kerkeä käydä tarpeeksi. Oikeasti oma sosiaalinen verkosto voi koostua niin paljon muustakin, kuin verisuvusta.
Ideoita, kommentteja, tsemppaamista meille urheille lapsettomille vastaanotetaan!
Aurinkoa päiviinne!!! T.Saigon