Lapsettomilla ei ole mitään arvoa! Nautin, kun saan tuoda äitiyttäni esille!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja !:
Alkuperäinen kirjoittaja tajutkaa:
idiootilla ei oo muuta tekemistä

Joo mutta kyllä tuollaisia kuitenkin on, mutta harva sitä itse tajuaa. Yritetään valaista heitä!

Ymmärrän toki senkin, että mun ajatukseni herättävät paljon negatiivisia mielipiteitä. Sitä en ymmärrä, että mikä tästä tekee provon - miksi mä en saisi tuntea ja ajatella näin ilman, että joku koko ajan huutaa provoa, voi herranen aika. Sen kun, mutta kaipaan lähinnä keskustelua asiasta, vai onko tämä niin tabu?

Entäs sitten kun se sun miehen avovaimo menee sun veljen kanssa naimisiin on korkeasti kouluttatunut ja rupeaa saamaan niitä lapsia ja sä näytät ihan nollalle sen rinnalla *tonttuhymiö*
 
Aika surullista, että sun omalla persoonallasi ei ole tässä tarinassa mitään merkitystä tai roolia. Oletko ihan turha ja tarpeeton ilman lapsiasi? Eikö sinua voi arvostaa ilman lapsiasi? Eikö anoppi haluaisi olla ystäväsi ilman lapsiasi? Toivottavasti löydät itsesi joskus ja opit arvostamaan itseäsi ilman ympärillesi keräämiä ihmisiä ja asioita.
 
ap; haluan vastauksen tähän!

miksi muut ei saisi olla onnellisia omalla tavallaan? luuletko että kaikki olisivat onnellisia sinun tavastasi elää? kaikkien pitäisi saada lapsia juuri siinä iässä kuin sinä, ei saisi olla kiinnostunut ensin opiskelusta tms.. oletko todella noin lapsellinen?
 
No jo vain , ihan arvottomia ihmisiä lapsettomat vai kuin tää piti ymmärtää? Jos ap ihan oikeesti oot tätä mieltä , niin mee kuule johonkin "hoitoon", vaikka ihan oppimaan käytöstapoja. Ei tää voi olla kun joku provo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HAHAHAH:
Miten ap tuot sitä äitiyttäsi esille? kaakottamalla suureen ääneen lapsesta ja kulkemalla sen perässä? Ainut puheenaihe on lapsesi? Et kykene elämään normaalielämää, kun lapsen (keksityt) tarpeet on etusijalla? Ja kerjäät erityiskohtelua, koska sinulla on lapsi?
Voin kertoa, että kaltaisesi tyypit eivät ole kovinkaan pidettyjä ja teistä jauhetaan paskaa seläntakana, kun olette niin säälittäviä.
Ehkä voit alkaa jossain vaiheessa kaipaamaan elämään muutaki, kuin lastasi ja anoppia, mutta sitten voi olla jo myöhäistä.

Mulla on tosiystäviä, jotka eivät todellakaan jauha paskaa selän takana. Ja kuten mä jo sanoin aloitusviestissä, olen hyvin ylpeä äitiydestäni ja lapsestani, ja haluan, että lapsettomat (erityisesti tuo miehen veljen avokki) tajuavat sen - senkin, mistä itse jäävät paitsi ja että heidän "ylpeytensä" esim. opintomenestyksestä ei ole mitään verrattuna onneen, joka johtuu omasta lapsesta! Lähinnä se tosiaan kuuluu puheistani, vaikken mitään suoraan sanokaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
ap; haluan vastauksen tähän!

miksi muut ei saisi olla onnellisia omalla tavallaan? luuletko että kaikki olisivat onnellisia sinun tavastasi elää? kaikkien pitäisi saada lapsia juuri siinä iässä kuin sinä, ei saisi olla kiinnostunut ensin opiskelusta tms.. oletko todella noin lapsellinen?

Mä en yksinkertaisesti usko, että aitoa onnellisuutta voi olla ilman lapsia. En mäkään tiennyt onnesta mitään kun olin lapseton, vaikka niin luulin. Ja jokainen toki saa olla ihan minkälainen haluaa, mutta se ei ole verrattavissa äitiyteen ja lapsen tuomaan iloon ja onneen, ehjyyteen ihmisenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niih :
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja just joo taas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:

typerä provohan tää ketju on mutta tähän pitää puuttua että siltä mustakin tuntuu ettei mitään oo jääny kokematta.. en oo kiinnostunu matkustelusta tai uran luomisesta. halusin vaan perhen. olin 24v kun esikoisemme syntyi eikä musta tuntunu et jotain jäi kokematta mitä nyt äitinä ei voisi kokea..

Ootkohan 20 vuoden päästä vielä samaa mieltä? Toki nyt vastaat, että olet...

toivottavasti. en mä ainakaan usko että tarvii katua mitään tekemiäni päätöksiä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja niih :
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja just joo taas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:

typerä provohan tää ketju on mutta tähän pitää puuttua että siltä mustakin tuntuu ettei mitään oo jääny kokematta.. en oo kiinnostunu matkustelusta tai uran luomisesta. halusin vaan perhen. olin 24v kun esikoisemme syntyi eikä musta tuntunu et jotain jäi kokematta mitä nyt äitinä ei voisi kokea..

Ootkohan 20 vuoden päästä vielä samaa mieltä? Toki nyt vastaat, että olet...

toivottavasti. en mä ainakaan usko että tarvii katua mitään tekemiäni päätöksiä..

äitinä voi kokea paljon asioita.. tottakai.. mutta aika surullista jos tosissaan tuntee kokeneensa jo kaiken.. koska nimenomaanhan ei ne kokemukset äitiyteen lopu :)
 
Voi reppana ap, että olet säälittävä :laugh: :laugh: :laugh: :hug:

Jo toi aloituksesi tekee täysin selväksi sen, ettet taida kovin onnellinen olla... Sellainen kateus kuultaa läpi lapsetonta kohtaan :laugh:

T. Nelikymppinen neljän äiti, jolla ei koskaan ole ollut mitään syytä vähätellä kenenkään lapsettoman
a) elämän tarkoitusta
b) onnellisuutta

kasva reppana aikuiseksi :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja niih :
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja just joo taas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:

typerä provohan tää ketju on mutta tähän pitää puuttua että siltä mustakin tuntuu ettei mitään oo jääny kokematta.. en oo kiinnostunu matkustelusta tai uran luomisesta. halusin vaan perhen. olin 24v kun esikoisemme syntyi eikä musta tuntunu et jotain jäi kokematta mitä nyt äitinä ei voisi kokea..

Ootkohan 20 vuoden päästä vielä samaa mieltä? Toki nyt vastaat, että olet...

toivottavasti. en mä ainakaan usko että tarvii katua mitään tekemiäni päätöksiä..

äitinä voi kokea paljon asioita.. tottakai.. mutta aika surullista jos tosissaan tuntee kokeneensa jo kaiken.. koska nimenomaanhan ei ne kokemukset äitiyteen lopu :)

siis tarkotinkin niitä kokemuksia ennen perhettä ja äitiyttä. nyt koen ihan erilaisia asioita ja nautin näistä paljon enemmän. tällä hetkellä oon niin omistautunu kotiäitiydelle ja aion olla sitä ainakin vielä muutaman vuoden, talvelle saamme kuopuksemme. sitten taas katsotaan uudelta kannalta sitä että pitäisikö niitä kokemuskia lähteä hankkimaan tuolta kodin ulkopuoleltakin
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti neljälle:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti neljälle:
Paska prova tai sitten sulla on kyllä elämää suurempia traumoja joita yrität paikkailla lapsesi kautta. Oleko tullut ajatelleeksi, että se sun lapsesi ei ole ikuisesti pienimussukka kaikkien silmäterä? Mitäs sitten tapahtuu sulle ja sun onnellisuudelle?
Normaali ihmiselle elämä on täydellistä ja ja tyydyttävää ja lapsi siihen kuuluva ilon aihe, mutta kyllä onnellisuuden pitäisi olla olemassa ennen lastakin, että lapsi saa terveen kasvuympäristön.
Taidat sitten pitää lastasi "peräkammarinpoikana" 35v asti, että sun arvokkuuden tunteesi ei häviä ja sitten, kun lapsi muuttaa kotoa masennut, koska elämässäsi ei ole mitään sisältöä.
Sinusta tulee hirviö anoppi joka ei osaa kunnioittaa lapsen perheen yksityisyyttä, koska arvokkuutesi on sidoksissa lapseesi ja siihen miten saat päteä hänen elämässään...

Mites ap se sun tulevaisuuden onnelisuus?

Sun lapsi muuttaa kotoa ja perustaa oman perheen joka on hänelle tärkeämpi, kuin sinä. Millä pädet sitten, kun et olekkaan lapsesi kanssa kaikkialla?

En näe mitään syytä miksen olisi tulevaisuudessa yhtä onnellinen.

 
Provo tai ei... oikeasti luulen, että 30% äideistä ajattelee tolleen... Hyvä ap! Pisteet rehellisyydestä! :)

Muuten ajattelenkin, että ap on vähän yksinkertainen. Meitä on moneksi. :)
 
:(
Kyllä tuli paha mieli kun luki tän ketjun. Ajatteleeko joku noin oikeasti?
Olet vielä nuori, ajatuksesi varmasti muuttuvat elämän myötä.

Tuolle toiselle naiselle lämpimiä ajatuksia, onneksi hänellä on elämä hallinnassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja niih :
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja just joo taas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:

typerä provohan tää ketju on mutta tähän pitää puuttua että siltä mustakin tuntuu ettei mitään oo jääny kokematta.. en oo kiinnostunu matkustelusta tai uran luomisesta. halusin vaan perhen. olin 24v kun esikoisemme syntyi eikä musta tuntunu et jotain jäi kokematta mitä nyt äitinä ei voisi kokea..

Ootkohan 20 vuoden päästä vielä samaa mieltä? Toki nyt vastaat, että olet...

toivottavasti. en mä ainakaan usko että tarvii katua mitään tekemiäni päätöksiä..

äitinä voi kokea paljon asioita.. tottakai.. mutta aika surullista jos tosissaan tuntee kokeneensa jo kaiken.. koska nimenomaanhan ei ne kokemukset äitiyteen lopu :)

siis tarkotinkin niitä kokemuksia ennen perhettä ja äitiyttä. nyt koen ihan erilaisia asioita ja nautin näistä paljon enemmän. tällä hetkellä oon niin omistautunu kotiäitiydelle ja aion olla sitä ainakin vielä muutaman vuoden, talvelle saamme kuopuksemme. sitten taas katsotaan uudelta kannalta sitä että pitäisikö niitä kokemuskia lähteä hankkimaan tuolta kodin ulkopuoleltakin

Ikinä ei saisi olla liian luottavainen kun tulevaisuudesta on kyse, jos oliin 23 v tiennyt miten erilainen elämäni on 30 vuotiaana olisin tippunut perseelleni. Nyt vasta tiedän mitä elämä on ja mistä asioista olen onnellinen. Ja se mitä oikeasti elämässäni arvostan.
Kuulostat kyllä todella itsekkäältä ja lapselliselta ihmiseltä ap. Jos olisit vähänkään fiksumpi ja aikuisempi, et arvostelisi toisten onnellisuutta tai elämänarvoja.
 
Kirjoitit että olet saanut äitiyden myötä miehen suvun arvostuksen... Kannattaiskohan sun opetella arvostamaan itteäs vähän enemmän, kun kunnioitusta ja arvostusta täytyy äitiyden kautta ansaita?

Ihan vaan pikku vinkkinä, opettele ensin arvostamaan itseäsi niin opit myös arvostamaan muita!

Itelle ei tulis mieleenkään määritellä itteäni kokonaan äitiyteni kautta vaan arvostan itseäni muutenkin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja !:
Alkuperäinen kirjoittaja tajutkaa:
idiootilla ei oo muuta tekemistä

Joo mutta kyllä tuollaisia kuitenkin on, mutta harva sitä itse tajuaa. Yritetään valaista heitä!

Ymmärrän toki senkin, että mun ajatukseni herättävät paljon negatiivisia mielipiteitä. Sitä en ymmärrä, että mikä tästä tekee provon - miksi mä en saisi tuntea ja ajatella näin ilman, että joku koko ajan huutaa provoa, voi herranen aika. Sen kun, mutta kaipaan lähinnä keskustelua asiasta, vai onko tämä niin tabu?

Entäs sitten kun se sun miehen avovaimo menee sun veljen kanssa naimisiin on korkeasti kouluttatunut ja rupeaa saamaan niitä lapsia ja sä näytät ihan nollalle sen rinnalla *tonttuhymiö*

Mikäs tässä oli pointti? Sun miehen VELJEN avovaimo menee MIEHEN veljen kanssa naimisiin nii ap näyttää nollalta? Ymmärsinkös oikein? :) Ja jos ymmärsin, niin oot aivan oikeessa! Eli peesi tähän
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vernalis:
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja niih :
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja just joo taas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:

typerä provohan tää ketju on mutta tähän pitää puuttua että siltä mustakin tuntuu ettei mitään oo jääny kokematta.. en oo kiinnostunu matkustelusta tai uran luomisesta. halusin vaan perhen. olin 24v kun esikoisemme syntyi eikä musta tuntunu et jotain jäi kokematta mitä nyt äitinä ei voisi kokea..

Ootkohan 20 vuoden päästä vielä samaa mieltä? Toki nyt vastaat, että olet...

toivottavasti. en mä ainakaan usko että tarvii katua mitään tekemiäni päätöksiä..

äitinä voi kokea paljon asioita.. tottakai.. mutta aika surullista jos tosissaan tuntee kokeneensa jo kaiken.. koska nimenomaanhan ei ne kokemukset äitiyteen lopu :)

siis tarkotinkin niitä kokemuksia ennen perhettä ja äitiyttä. nyt koen ihan erilaisia asioita ja nautin näistä paljon enemmän. tällä hetkellä oon niin omistautunu kotiäitiydelle ja aion olla sitä ainakin vielä muutaman vuoden, talvelle saamme kuopuksemme. sitten taas katsotaan uudelta kannalta sitä että pitäisikö niitä kokemuskia lähteä hankkimaan tuolta kodin ulkopuoleltakin

Ikinä ei saisi olla liian luottavainen kun tulevaisuudesta on kyse, jos oliin 23 v tiennyt miten erilainen elämäni on 30 vuotiaana olisin tippunut perseelleni. Nyt vasta tiedän mitä elämä on ja mistä asioista olen onnellinen. Ja se mitä oikeasti elämässäni arvostan.
Kuulostat kyllä todella itsekkäältä ja lapselliselta ihmiseltä ap. Jos olisit vähänkään fiksumpi ja aikuisempi, et arvostelisi toisten onnellisuutta tai elämänarvoja.

miksi kommentoit mun kirjotusta jos vastaat ap:lle? en mä tietenkään tiedä millasta elämä on kolmekymppisenä, okei no mä oon kolmen vuoden päästä 30v :laugh:
eli oliko tuo vastaus tarkotettu mulle vai ap:lle. mä en ollut missään vaiheessa ap:n kanssa samaa mieltä tuosta mistä aloituksessa puhui. mä puhuin vaan siitä että parikymppisenäkin voi tulla äidiksi ilman että tuntee menettäneensä jotain tai että jotain tärkeää olisi pitänyt thedä tai kokea ennen sitä.
 
mistäs tiedät ettei heille joskus tulisi lapsia. hänellä olisi silloin siis unelma ammatti JA lapsia? onko se nyt yhtään hullumpaa/huonompaa/arvottomampaa kuin tuo sinunkaan tilanteesi? vaikka eivät voisi saada lapsia... olisiko sitä ensimmäisenä sinulle kertomassa kun tuolla lailla ajattelet. ehkä ajattelumaailmasi todellakin kaipaa vielä monia näkökulmia ennenkuin voit vertailla omaa tilannettasi tai onnellisuuttasi muihin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja Vernalis:
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja niih :
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja just joo taas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:

typerä provohan tää ketju on mutta tähän pitää puuttua että siltä mustakin tuntuu ettei mitään oo jääny kokematta.. en oo kiinnostunu matkustelusta tai uran luomisesta. halusin vaan perhen. olin 24v kun esikoisemme syntyi eikä musta tuntunu et jotain jäi kokematta mitä nyt äitinä ei voisi kokea..

Ootkohan 20 vuoden päästä vielä samaa mieltä? Toki nyt vastaat, että olet...

toivottavasti. en mä ainakaan usko että tarvii katua mitään tekemiäni päätöksiä..

äitinä voi kokea paljon asioita.. tottakai.. mutta aika surullista jos tosissaan tuntee kokeneensa jo kaiken.. koska nimenomaanhan ei ne kokemukset äitiyteen lopu :)

siis tarkotinkin niitä kokemuksia ennen perhettä ja äitiyttä. nyt koen ihan erilaisia asioita ja nautin näistä paljon enemmän. tällä hetkellä oon niin omistautunu kotiäitiydelle ja aion olla sitä ainakin vielä muutaman vuoden, talvelle saamme kuopuksemme. sitten taas katsotaan uudelta kannalta sitä että pitäisikö niitä kokemuskia lähteä hankkimaan tuolta kodin ulkopuoleltakin

Ikinä ei saisi olla liian luottavainen kun tulevaisuudesta on kyse, jos oliin 23 v tiennyt miten erilainen elämäni on 30 vuotiaana olisin tippunut perseelleni. Nyt vasta tiedän mitä elämä on ja mistä asioista olen onnellinen. Ja se mitä oikeasti elämässäni arvostan.
Kuulostat kyllä todella itsekkäältä ja lapselliselta ihmiseltä ap. Jos olisit vähänkään fiksumpi ja aikuisempi, et arvostelisi toisten onnellisuutta tai elämänarvoja.

miksi kommentoit mun kirjotusta jos vastaat ap:lle? en mä tietenkään tiedä millasta elämä on kolmekymppisenä, okei no mä oon kolmen vuoden päästä 30v :laugh:
eli oliko tuo vastaus tarkotettu mulle vai ap:lle. mä en ollut missään vaiheessa ap:n kanssa samaa mieltä tuosta mistä aloituksessa puhui. mä puhuin vaan siitä että parikymppisenäkin voi tulla äidiksi ilman että tuntee menettäneensä jotain tai että jotain tärkeää olisi pitänyt thedä tai kokea ennen sitä.

Sori, piti kyllä ap:lle kommentoida vain :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vernalis:
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja Vernalis:
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja niih :
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja just joo taas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:

typerä provohan tää ketju on mutta tähän pitää puuttua että siltä mustakin tuntuu ettei mitään oo jääny kokematta.. en oo kiinnostunu matkustelusta tai uran luomisesta. halusin vaan perhen. olin 24v kun esikoisemme syntyi eikä musta tuntunu et jotain jäi kokematta mitä nyt äitinä ei voisi kokea..

Ootkohan 20 vuoden päästä vielä samaa mieltä? Toki nyt vastaat, että olet...

toivottavasti. en mä ainakaan usko että tarvii katua mitään tekemiäni päätöksiä..

äitinä voi kokea paljon asioita.. tottakai.. mutta aika surullista jos tosissaan tuntee kokeneensa jo kaiken.. koska nimenomaanhan ei ne kokemukset äitiyteen lopu :)

siis tarkotinkin niitä kokemuksia ennen perhettä ja äitiyttä. nyt koen ihan erilaisia asioita ja nautin näistä paljon enemmän. tällä hetkellä oon niin omistautunu kotiäitiydelle ja aion olla sitä ainakin vielä muutaman vuoden, talvelle saamme kuopuksemme. sitten taas katsotaan uudelta kannalta sitä että pitäisikö niitä kokemuskia lähteä hankkimaan tuolta kodin ulkopuoleltakin

Ikinä ei saisi olla liian luottavainen kun tulevaisuudesta on kyse, jos oliin 23 v tiennyt miten erilainen elämäni on 30 vuotiaana olisin tippunut perseelleni. Nyt vasta tiedän mitä elämä on ja mistä asioista olen onnellinen. Ja se mitä oikeasti elämässäni arvostan.
Kuulostat kyllä todella itsekkäältä ja lapselliselta ihmiseltä ap. Jos olisit vähänkään fiksumpi ja aikuisempi, et arvostelisi toisten onnellisuutta tai elämänarvoja.

miksi kommentoit mun kirjotusta jos vastaat ap:lle? en mä tietenkään tiedä millasta elämä on kolmekymppisenä, okei no mä oon kolmen vuoden päästä 30v :laugh:
eli oliko tuo vastaus tarkotettu mulle vai ap:lle. mä en ollut missään vaiheessa ap:n kanssa samaa mieltä tuosta mistä aloituksessa puhui. mä puhuin vaan siitä että parikymppisenäkin voi tulla äidiksi ilman että tuntee menettäneensä jotain tai että jotain tärkeää olisi pitänyt thedä tai kokea ennen sitä.

Sori, piti kyllä ap:lle kommentoida vain :ashamed:

ok :hug:
 
Aika jännä juttu, että itse en ainakaan ole yhtään sen onnellisempi nyt, kun on lapsi, kuin mitä olin ennen lasta. Mä olin jopa ajatellut, että ehkä niitä lapsia ei koskaan tule, mutta se ei olisi mitään muuttanut, mä olisin ollut ihan yhtä onnellinen lapsettomanakin. Ei ne lapset ole elämän tarkoitus, ne on vaan lisä siihen elämään.
 

Yhteistyössä