J
V
vierain
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja potaskaa:Voi reppana ap, että olet säälittävä
Jo toi aloituksesi tekee täysin selväksi sen, ettet taida kovin onnellinen olla... Sellainen kateus kuultaa läpi lapsetonta kohtaan
T. Nelikymppinen neljän äiti, jolla ei koskaan ole ollut mitään syytä vähätellä kenenkään lapsettoman
a) elämän tarkoitusta
b) onnellisuutta
kasva reppana aikuiseksi :hug:
Täyspeesi-joka sanaan!
?
...
Vieras
Mä tein ihan tietoisesti sen valinnan että opiskelin ensin kaksikin ammattia, hommasin vakituisen työn ja menin naimisiin. Nyt yli 30v. olen pienen pojan äiti ja todella onnellinen valinnoistani. 23-vuotiaana en olisi todellakaan ollut valmis äidiksi. Minä sain appivanhempieni ja omien vanhempieni arvostuksen tekemällä juuri nämä ed. mainitut asiat ensin (jos nyt sitä arvostusta yleensäkään tarvii joillain tekemisillään saada), mutta kukin taaplaa tyylillään... Onnea valitsemallasi tiellä!
?
.
Vieras
Kyllähän sitä voi nauttia omasta olosta, omista valinnoista ja saa ilman muuta hehkuttaa onneaan. Mutta sen voi tehdä vähättelemättä muita.
Alkuperäinen kirjoittaja .:
ehdottomasti samaa mieltä.
mä oon nyt äitinä onnellisempi kuin koskaan aiemmin olen ollut, mutta en ikinä voisi väittää olevani onnellisempi kuin vapaaehtoisesti lapseton ystäväni. molemmat ollaan elämätapamme valittu ja toistemme puolesta onnellisia.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ehjän ihmisestä tekee nimenomaan se, että voi olla oikeasti onnellinen siitä mitä on itse, ja mitä omassa elämässä on. Että voi olla tyytyväinen sellaisenaan. Se lähtee omasta itsestä.
Sinä et ollut täysin onnellinen ilman lapsia. Ymmärrän sen, koska minustaki tuntuu että en pysty olemaan ainakaan nyt täysin onnellinen kun ei niitä lapsia vielä ole siunaantunut. Mutta kun tosiaan samat asiat ei tee kaikkia ihmisiä onnelliseksi. Joku saattaapi tulla onnettomaksi lapsien myötä.
Yritä nähdä asioita pikkusen kauemmas, vähä laajentaa näkökenttää ni ehkäpä tulet vielä onnellisemmaksi sitten. Ajattele, jos voisit olla onnellinen MYÖS miehen veljen avokin opintomenestyksestä...
A
ap
Vieras
Tokihan mä VOIN olla onnellinen mieheni veljen avokin opintomenestyksestä, mutta miksi pitäisi? Onko hänkään lopulta onnellinen meidän perheonnestamme? Tarvitseeko hänen edes olla ja ennen kaikkea: tarvitseeko minunkaan olla onnellinen kenenkään muun puolesta kuin omastani?
Mä olen ehkä lapsellinen, tai kieroutuneen ajatusmaailman omaava ihminen, mutta mä todella nautin siitä, kun näen kuinka menestyneempi mä olen kuin tuo lapseton toinen miniä - Se ei ole multa pois, jos hän itse haluaa opiskella sitä unelma-ammattiaan, mutta totta vie nousen korkeammalle juuri sen vuoksi, että mulla on jotain mitä hänellä ei. Lapsi siis. Ja olen äärimmäisen otettu huomiosta, mitä saan siksi, että minulla on lapsi. Myönnän sen itsekin, etten välttämättä saisi tätä arvostusta ilman lasta eikä se ole mulle ongelma.
Mä olen ehkä lapsellinen, tai kieroutuneen ajatusmaailman omaava ihminen, mutta mä todella nautin siitä, kun näen kuinka menestyneempi mä olen kuin tuo lapseton toinen miniä - Se ei ole multa pois, jos hän itse haluaa opiskella sitä unelma-ammattiaan, mutta totta vie nousen korkeammalle juuri sen vuoksi, että mulla on jotain mitä hänellä ei. Lapsi siis. Ja olen äärimmäisen otettu huomiosta, mitä saan siksi, että minulla on lapsi. Myönnän sen itsekin, etten välttämättä saisi tätä arvostusta ilman lasta eikä se ole mulle ongelma.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Edelleen kysyn entäs sitten kun hänkin hankkii lapsia on korkeakoulutettu ja on lapsia..sä oot vaan nolla jolla on lapsia.
P
Provolle vastaaja
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Unelma-ammatti, aivan! Hänellä on ilmeisesti myös, mitä sinulla ei ole: unelma-ammatti.
Joku voi kokea olevansa onnellisempi ja parempi, kun hänellä on vuoden 2009 bemari jota kaikki ihailee ja minulla ei ole edes autoa. Elämä on valintoja täynnä ja yleensä ne valitaan oman mielenkiinnon mukaan.
K
Keittiönoita
Vieras
Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että lapset on menestyksen mittari. Aina näköjään oppii jotain uutta 
J
jeps
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että lapset on menestyksen mittari. Aina näköjään oppii jotain uutta
Kiitoskortinteko taitaa olla nyt paikallaan
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ilman korkeeta koulutusta on nolla
siis mitä?? koulutuksellako ihmisen arvo mitataan? enkä edelleenkään tue ap:n tapaa ajatella, mutta tuo meni kyllä vähän ylihilseen mullakin.. mä oon vaan ammattikoulun käynyt, muta oon aika paljon enemmän kuin nolla jolla on lapsia..
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jos on aidosti omaan elämäänsä tyytyväinan ja onnellinen niin osaa olla onnellinen myös muiden puolesta
J
jeps
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ilman korkeeta koulutusta on nolla
siis mitä?? koulutuksellako ihmisen arvo mitataan? enkä edelleenkään tue ap:n tapaa ajatella, mutta tuo meni kyllä vähän ylihilseen mullakin.. mä oon vaan ammattikoulun käynyt, muta oon aika paljon enemmän kuin nolla jolla on lapsia..
Tuskinpa kirjoittaja ihan noin meinasi. Vastasi vaan samalla mitalla takaisin.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ilman korkeeta koulutusta on nolla
siis mitä?? koulutuksellako ihmisen arvo mitataan? enkä edelleenkään tue ap:n tapaa ajatella, mutta tuo meni kyllä vähän ylihilseen mullakin.. mä oon vaan ammattikoulun käynyt, muta oon aika paljon enemmän kuin nolla jolla on lapsia..
Ei siis en mä sitä sano mutta jos suvussa mitataan menestys ja kuuluvuus esim. lasten hankkimisella niin voisin vaan kuvitella että tällaisessa suvussa esim. työelämän ja koulutuksen saavutuksia juhlitaan. Tän ap;n suku kuullostaa aika kovalle vertailemaan ja jos verrataan merkonomia ja korkeakoulutettua niin tollasessa suvussa se yliopiston käynny varmaan saa sitä glooriaa.
K
Keittiönoita
Vieras
M
Maria
Vieras
Minä olen myös 23 vuotias ja 2 vuotiaan lapsen äiti.Elämä on koulinut minua monta vuotta aika rankalla kädellä.Olen onnellinen lapsestani ja onnesta mikä lapsesta tulee.Kaipaan koulutusta ja hyvää työtä ja ne on seuraavana vuorossa.Minusta tuntuu että ap on ihan vailla kokemuksia.Aika lapsellista ja omahyväistä,hyvin kypsymätöntä tekstiä.Vähän hirvittää puolestas että mitäs sit kun alkaa "rytisemään" ja elämä näyttää sitä ikävempää puolta....?! Palaa maanpinnalle ja anna arvoa myös jotka eivät kuulu tuohon sinun arvostuksesi piiriin.
M
Maria
Vieras
Minä olen myös 23 vuotias ja 2 vuotiaan lapsen äiti.Elämä on koulinut minua monta vuotta aika rankalla kädellä.Olen onnellinen lapsestani ja onnesta mikä lapsesta tulee.Kaipaan koulutusta ja hyvää työtä ja ne on seuraavana vuorossa.Minusta tuntuu että ap on ihan vailla kokemuksia.Aika lapsellista ja omahyväistä,hyvin kypsymätöntä tekstiä.Vähän hirvittää puolestas että mitäs sit kun alkaa "rytisemään" ja elämä näyttää sitä ikävempää puolta....?! Palaa maanpinnalle ja anna arvoa myös jotka eivät kuulu tuohon sinun arvostuksesi piiriin.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta on vielä ihanampaa että olen saanu miehen suvun arvostuksen olemalla ihan oma itseni.. :xmas:
N
Ninni
Vieras
Mä oon taas kateellinen lapsettomille, jotka tajuaa kouluttautua korkealle. Muutenkin lapsettomat pääsee helpommalla
Näin lapsen kanssa se on jo huomattavasti vaikeampaa, ellei mahdotonta.
Näin lapsen kanssa se on jo huomattavasti vaikeampaa, ellei mahdotonta.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei tietenkään TARVITSE. Ei kukaan pakota eikä vaadi. Mutta kyllähän se "kokonais"onni kasvaa jos osaa olla onnellinen myös muitten puolesta.
Jos on pakko onnea vertailla, niin entäpä jos hän on täysin onnellinen paitsi omista asioistaa, myös esim teidän asioista. Ja näin ollen hänen onnen määrä on isompi ku sun! Lällää.
Ja mitä tuoho jälkimmäiseen kappaleeseen tulee, niin... Voi hyvää päivää miten kapeakatseinen voi ihminen olla! Tulitko ajatelleeksi, että sillä toisella on jotain, mitä sulla ei olekaan? Kenties pään sisällä...
V