Huvittavaa, kun mieheni veljen avovaimo esittää muka onnellista ihmistä, kun opiskelee "unelmiensa ammattia" mutta ei todellakaan tiedä onnellisuudesta mitään koska niillä ei oo lapsia! Oikeesti tekis mieli nauraa päin naamaa sille aina kun nähdään, että luuletko tosiaan tietäväs elämästä yhtään mitään! Musta on ihanaa, kun oon saanu äitiyden myötä miehen suvun arvostuksen ja koen nyt olevani kokonainen, lapseni kerää ihasteluja ja jopa anoppi halveksuu tuota toista miniäänsä, jolla ei lapsia ole vaan opiskelut etusijalla!
Tosin, ei sillä, en haluaiskaan ketään serkkua meidän muksulle (ainakaan miehen puolelta), sillä on oikeestaan aika fantastista, että huomio on nyt vain meissä ja meidän pojassa! Mä nautin siitä ihan hirveesti, ja tunnen vahingoniloa tota miehen veljen avokkia kohtaan - se jää kaikesta tästä paitsi: suvun huomiosta, anopin rakkaudesta ja ystävyydestä jne.
Tää on varmaan joistakin julmaa, mutta pakko vain purkaa näitä fiiliksiä johonkin kun ei näistä voi sentään ääneen puhua.
No johan kuvittelet olevas parempi ihminen... Taidat vaan pelätä, että miehen veljen vaimokkeesta tulee sulle joku päivä "kilpailija".
Itsevarmuuden puutetta tollanen... Kyllä ne lapsettomatkin on ihan yhtä arvokkaita ja saattaa tietää elämästä ja onnellisuudesta jopa enemmän ku sä. Tuupas alas sieltä pilven reunalta, niin et nolaa itteäs.
Yli viisi vuotta lasta halunneena, nuo yltiöäidit on per***stä, syvältä ja poikittain! Minusta ei varmaan koskaan ap:n mukaan tule onnellista, koska voi olla etten koskaan saa lapsia.
