Lapsettomilla ei ole mitään arvoa! Nautin, kun saan tuoda äitiyttäni esille!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jepjep, just tota vartenhan niitä lapsia tehdään, että saa suvun arvostuksen jne. Hohhoijaa, oiskohan sun pitäny jäähä oikeesti lapsettomaksi jos lapses on sulle vaan pelkkä huomion kerääjä.

Miten joku voi olla noin pinnallinen?
 
Paska prova tai sitten sulla on kyllä elämää suurempia traumoja joita yrität paikkailla lapsesi kautta. Oleko tullut ajatelleeksi, että se sun lapsesi ei ole ikuisesti pienimussukka kaikkien silmäterä? Mitäs sitten tapahtuu sulle ja sun onnellisuudelle?
Normaali ihmiselle elämä on täydellistä ja ja tyydyttävää ja lapsi siihen kuuluva ilon aihe, mutta kyllä onnellisuuden pitäisi olla olemassa ennen lastakin, että lapsi saa terveen kasvuympäristön.
Taidat sitten pitää lastasi "peräkammarinpoikana" 35v asti, että sun arvokkuuden tunteesi ei häviä ja sitten, kun lapsi muuttaa kotoa masennut, koska elämässäsi ei ole mitään sisältöä.
Sinusta tulee hirviö anoppi joka ei osaa kunnioittaa lapsen perheen yksityisyyttä, koska arvokkuutesi on sidoksissa lapseesi ja siihen miten saat päteä hänen elämässään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Myy-80:
:laugh: No johan kuvittelet olevas parempi ihminen... Taidat vaan pelätä, että miehen veljen vaimokkeesta tulee sulle joku päivä "kilpailija". :D Itsevarmuuden puutetta tollanen... Kyllä ne lapsettomatkin on ihan yhtä arvokkaita ja saattaa tietää elämästä ja onnellisuudesta jopa enemmän ku sä. Tuupas alas sieltä pilven reunalta, niin et nolaa itteäs. :whistle:

Peesi.

Entisenä (tosin tahattomasti) lapsettomana meinasi mennä herne nekkuun tästä aloituksesta, mutta jokaisella toki on oikeus omaan mielipiteeseensä, oli se sitten millainen hyvänsä.
 
ja sitten muutaman vuoden päästä sun veli ja sen avokki saa ehkä lapsia ja sit kaikki huomio on niissä! :D Ne on ne koko suvun "kauan odottamat" ja sulosia pieniä lapsia, kun sun lapset on jo finninaamasia ja kaikki on niihin tottunu!! HAHAHAHAA!!
 
Eniten pisti silmään tuo lause, että he eivät tiedä onnellisuudesta mitään, koska heillä ei ole lapsia. Luuletko oikeasti, että lapsi tekee kaikki ihmiset autuaiksi ja umpionnellisiksi? Ettei ihminen tosiaan voi olla onnellinen ilman lapsia? Mä olin varsin onnellinen ihminen ennen lasta. Itse asiassa paljon onnellisempi kuin nyt. Mutta nyt kun lapseen on tottunut ja kasvanut, niin en mä tietenkään pois sitä vaihtaisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Huvittavaa, kun mieheni veljen avovaimo esittää muka onnellista ihmistä, kun opiskelee "unelmiensa ammattia" mutta ei todellakaan tiedä onnellisuudesta mitään koska niillä ei oo lapsia! Oikeesti tekis mieli nauraa päin naamaa sille aina kun nähdään, että luuletko tosiaan tietäväs elämästä yhtään mitään! Musta on ihanaa, kun oon saanu äitiyden myötä miehen suvun arvostuksen ja koen nyt olevani kokonainen, lapseni kerää ihasteluja ja jopa anoppi halveksuu tuota toista miniäänsä, jolla ei lapsia ole vaan opiskelut etusijalla!

Tosin, ei sillä, en haluaiskaan ketään serkkua meidän muksulle (ainakaan miehen puolelta), sillä on oikeestaan aika fantastista, että huomio on nyt vain meissä ja meidän pojassa! Mä nautin siitä ihan hirveesti, ja tunnen vahingoniloa tota miehen veljen avokkia kohtaan - se jää kaikesta tästä paitsi: suvun huomiosta, anopin rakkaudesta ja ystävyydestä jne.

Tää on varmaan joistakin julmaa, mutta pakko vain purkaa näitä fiiliksiä johonkin kun ei näistä voi sentään ääneen puhua.

Kylläpäs olet ITSEKESKEINEN, huh huh. Yrjö meinas lentää ku tota luin, miten miehes sua kestää...
 
Lainaus aiemmasta viestistä: ( ei toimi mulla lainaus)
"Onneksi lapsettomuuteni aikana kukaan ap:n kaltainen ei tullut selittämään mitään äitiyden ihanuudesta, ja etten tiedä elämästä mitään kun minulla ei ole lapsia ."

minullepa on sanottu noin, ja ei tuntunut kivalle :( Yli viisi vuotta lasta halunneena, nuo yltiöäidit on per***stä, syvältä ja poikittain! Minusta ei varmaan koskaan ap:n mukaan tule onnellista, koska voi olla etten koskaan saa lapsia.
 
mä en oo ikinä käsittäny miten kukaan voisi toisesta ihmisestä mennä sanomaan että hän ei ole onnellinen :o

ihmiset kaipaa niin paljon erilaisia asioita, jokaisella on omat haaveensa ja tapansa elää. joku voi olla onnellinen ilman lapsia, joku toinen taas ei. mutta se ei suinkaan tarkoita että toinen olisi automaattisesti onnellisempi kuin toinen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.
 
Miten ap tuot sitä äitiyttäsi esille? kaakottamalla suureen ääneen lapsesta ja kulkemalla sen perässä? Ainut puheenaihe on lapsesi? Et kykene elämään normaalielämää, kun lapsen (keksityt) tarpeet on etusijalla? Ja kerjäät erityiskohtelua, koska sinulla on lapsi?
Voin kertoa, että kaltaisesi tyypit eivät ole kovinkaan pidettyjä ja teistä jauhetaan paskaa seläntakana, kun olette niin säälittäviä.
Ehkä voit alkaa jossain vaiheessa kaipaamaan elämään muutaki, kuin lastasi ja anoppia, mutta sitten voi olla jo myöhäistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti neljälle:
Paska prova tai sitten sulla on kyllä elämää suurempia traumoja joita yrität paikkailla lapsesi kautta. Oleko tullut ajatelleeksi, että se sun lapsesi ei ole ikuisesti pienimussukka kaikkien silmäterä? Mitäs sitten tapahtuu sulle ja sun onnellisuudelle?
Normaali ihmiselle elämä on täydellistä ja ja tyydyttävää ja lapsi siihen kuuluva ilon aihe, mutta kyllä onnellisuuden pitäisi olla olemassa ennen lastakin, että lapsi saa terveen kasvuympäristön.
Taidat sitten pitää lastasi "peräkammarinpoikana" 35v asti, että sun arvokkuuden tunteesi ei häviä ja sitten, kun lapsi muuttaa kotoa masennut, koska elämässäsi ei ole mitään sisältöä.
Sinusta tulee hirviö anoppi joka ei osaa kunnioittaa lapsen perheen yksityisyyttä, koska arvokkuutesi on sidoksissa lapseesi ja siihen miten saat päteä hänen elämässään...

Mites ap se sun tulevaisuuden onnelisuus?
 
Alkuperäinen kirjoittaja just joo taas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:

typerä provohan tää ketju on mutta tähän pitää puuttua että siltä mustakin tuntuu ettei mitään oo jääny kokematta.. en oo kiinnostunu matkustelusta tai uran luomisesta. halusin vaan perhen. olin 24v kun esikoisemme syntyi eikä musta tuntunu et jotain jäi kokematta mitä nyt äitinä ei voisi kokea..
 
Alkuperäinen kirjoittaja !:
Alkuperäinen kirjoittaja tajutkaa:
idiootilla ei oo muuta tekemistä

Joo mutta kyllä tuollaisia kuitenkin on, mutta harva sitä itse tajuaa. Yritetään valaista heitä!

Ymmärrän toki senkin, että mun ajatukseni herättävät paljon negatiivisia mielipiteitä. Sitä en ymmärrä, että mikä tästä tekee provon - miksi mä en saisi tuntea ja ajatella näin ilman, että joku koko ajan huutaa provoa, voi herranen aika. Sen kun, mutta kaipaan lähinnä keskustelua asiasta, vai onko tämä niin tabu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti neljälle:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti neljälle:
Paska prova tai sitten sulla on kyllä elämää suurempia traumoja joita yrität paikkailla lapsesi kautta. Oleko tullut ajatelleeksi, että se sun lapsesi ei ole ikuisesti pienimussukka kaikkien silmäterä? Mitäs sitten tapahtuu sulle ja sun onnellisuudelle?
Normaali ihmiselle elämä on täydellistä ja ja tyydyttävää ja lapsi siihen kuuluva ilon aihe, mutta kyllä onnellisuuden pitäisi olla olemassa ennen lastakin, että lapsi saa terveen kasvuympäristön.
Taidat sitten pitää lastasi "peräkammarinpoikana" 35v asti, että sun arvokkuuden tunteesi ei häviä ja sitten, kun lapsi muuttaa kotoa masennut, koska elämässäsi ei ole mitään sisältöä.
Sinusta tulee hirviö anoppi joka ei osaa kunnioittaa lapsen perheen yksityisyyttä, koska arvokkuutesi on sidoksissa lapseesi ja siihen miten saat päteä hänen elämässään...

Mites ap se sun tulevaisuuden onnelisuus?

En näe mitään syytä miksen olisi tulevaisuudessa yhtä onnellinen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma-82:
Alkuperäinen kirjoittaja just joo taas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Vaikka on paskin provo vähään aikaan, niin kysynpä silti, että mikä on ap:n koulutus? Peruskoulu?

Olen koulutukseltani merkonomi, mutta olen alkanut täydentää opintojani amk:ssa liiketalouden puolella. Ei varmaan liity tuo koulutus tähän...?

Niin ja olen 23-vuotias, kun joku sitä kysyi. Mitään ei ole jäänyt kokematta, enkä pura mitään "kateutta" tällä tavoin. Näin mä ajattelen, halusin jakaa ajatukseni teidän kanssa, koska uskon yhä, että monet muutkin tuntevat samoin.

ikää 23 ja MITÄÄN ei oo jääny kokematta :laugh:

typerä provohan tää ketju on mutta tähän pitää puuttua että siltä mustakin tuntuu ettei mitään oo jääny kokematta.. en oo kiinnostunu matkustelusta tai uran luomisesta. halusin vaan perhen. olin 24v kun esikoisemme syntyi eikä musta tuntunu et jotain jäi kokematta mitä nyt äitinä ei voisi kokea..

Ootkohan 20 vuoden päästä vielä samaa mieltä? Toki nyt vastaat, että olet...
 

Yhteistyössä