Lapsettomana voi sanoa että

[evita]

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Mitä kaduilla, kavereiden lapsia näkee, töissä ohimennen äitien tai isiensäkaa, niiin ei voi muuta kun hymyillä itekseen kun asuu miehen kanssa kahdestaan, saa tehdä koska vaan mitäkin, eikä oo muita huollettavana. Joku varmaan sanoo että mitäs tällä palstalla teen, niin täällä on ihan hyviäkin keskusteluja ei lapsista.

Eihän sulla ole vertauskohdetta puhua kummanlainen elämä on parempaa. Voit puhua vain lapsettomasta ajastasi kun taas omista lapsista ei ole kokemusta. En itsekään kadehtinut lapsiperheitä koskaan, päinvastoin. Mutta kun oman sain, tilanne on aivan toinen.

Oman lapsen kanssa eläminen on aivan toisenlainen tunnetila kuin katsoa lapsettomana ihmisenä toisten elämää, se on vaan pintaa siitä mitä heillä on oikeasti. Harva palaisi ajassa entiseen. Ei se ettäkö aina hymyilyttäisi, onhan siinä haasteensa todentotta.

Parasta kaikessa vain on se miten niitä omia lapsiaan voi rakastaa, sitä tunnetta ei kyllä korvaa rakkaus mieheen eikä keneenkään.
Tämä on se asian ydin, sitä et ymmärrä ennenkuin sinusta tulee äiti.

Mulle riittää se mitä näen ystävien, sukulaisten lapsissa, että musta ei tule koskaan äitiä. Ei se äityis mitään ruusuilla tanssimista ole.

Minun mielestäni sinun ei tarvitse täällä kenellekään selittää sitä, että sinusta ei ole äidiksi. Saat ihan taatusti pysyä lapsettomana ilman, että perustelet sitä kenellekään.

On ihan arvokasta pysytellä lapsettomana, ellei kykene vanhemmuuteen. Ei se äitiys mitään laissa määrättyä pakkopullaa ole.

 

[minä90]

Minä olen kyllä kateellinen niille joilla on lapsia ja en voisi kuvitellakkaan koko elämää ilman lapsia.Toivoisin niin saavani lapsen sanotaan nyt vaikka viiden vuoden sisällä mitä aikaisemmin sen parempi. Tuo isäehdokas vaan valitettavasti puuttuu toisaalta ehkä ihan hyvä koska olen vielä sutkot nuori äidiksi. Aina ku näkee pienen lapsen ja sen vanhemman niin ajattelee miten ite tekisi tuossa tilanteessa ja ajattelee et sit ku mulla on lapsia niin matkustelen kyllä niitten kans käytän muumimaailmassa yms totuus voi toki olla toinen..

Mutta en minä nyt mitenkään väheksy esimerkiksi kaveriani joka sanoo viihaavansa lapsia, mielipiteensä kullakin, mutta on se silti vaikea kuvitella miten joku voi vihata jotain niin ihanaa..Jos nyt kuitenkin lopetan ennenkuin kehkeytyy romaani..

 

[Orion-]

Pöh, lapsettomana ei todellakaan ole kivaa! Antaisin tämän pois ihan milloin tahansa.

Njoo, en minäkään muitten lapsia huollettavakseni taho.

 

[vieras]

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Mitä kaduilla, kavereiden lapsia näkee, töissä ohimennen äitien tai isiensäkaa, niiin ei voi muuta kun hymyillä itekseen kun asuu miehen kanssa kahdestaan, saa tehdä koska vaan mitäkin, eikä oo muita huollettavana. Joku varmaan sanoo että mitäs tällä palstalla teen, niin täällä on ihan hyviäkin keskusteluja ei lapsista.

Eihän sulla ole vertauskohdetta puhua kummanlainen elämä on parempaa. Voit puhua vain lapsettomasta ajastasi kun taas omista lapsista ei ole kokemusta. En itsekään kadehtinut lapsiperheitä koskaan, päinvastoin. Mutta kun oman sain, tilanne on aivan toinen.

Oman lapsen kanssa eläminen on aivan toisenlainen tunnetila kuin katsoa lapsettomana ihmisenä toisten elämää, se on vaan pintaa siitä mitä heillä on oikeasti. Harva palaisi ajassa entiseen. Ei se ettäkö aina hymyilyttäisi, onhan siinä haasteensa todentotta.

Parasta kaikessa vain on se miten niitä omia lapsiaan voi rakastaa, sitä tunnetta ei kyllä korvaa rakkaus mieheen eikä keneenkään.
Tämä on se asian ydin, sitä et ymmärrä ennenkuin sinusta tulee äiti.

Mulle riittää se mitä näen ystävien, sukulaisten lapsissa, että musta ei tule koskaan äitiä. Ei se äityis mitään ruusuilla tanssimista ole.

Se on sinun valintasi Yritin vain tätä omaa kokemusta tänne purkaa, miten eritavalla asioista ajattelen kun tulin äidiksi. Ja miten paljon asiasta enemmän tiedän nykyisin. Paljon olisi jäänyt paitsi ilman lapsia, mutta koska todennäköisesti silloin en tietäisi mitä menetän, kuten et sinäkään tiedä.. eipä sitä osaisi muuta kuin olla onnellinen siitä mitä on.
Omalla kohdalla äitiys on sellaista, jonka rinnalla mikään kokemani ulkomaanmatka, juhlat tai miessuhteet tunnu miltään. Toisinaan äitiys on myös sitä karua arkea, jonka puolen sinä ulkopuolisena ainostaan näet.

 

[siis]

Mä komppaan kyllä vierasta siinä, että on hienoa, että jos kokee ettei haluaisi elää lapsten kanssa niin parempi olla ilman. Hienoa, että olet onnellinen :heart: Jokainen lapsi ansaitsee vanhemman, joka sitoutuu täysillä.

Kyllä lasten kanssa on joskus rankkaakin. Mutta jos kirjoitat aiheesta siksi, että sisimmässäsi mietit vaihtoehtoja (tuli mieleen kun hyviä keskusteluja kun tuppaa olemaan muuallakin kuin mammapalstoilla) niin oma kokemukseni on, että äitiys on parempi kokemus elämässä kuin mikään muu. Kyllä mä mietin etukäteen, että mitenhän sitä pärjää kun teki mieli karjua pennuille joka paikassa, että "vittu nyt turvat tukkoon". En todellakaan ollut mitään lastentarhantäti-ainesta Mutta niin se elämä vain tuo ylläreitä...

Vaikka uskoi voivansa kuvitella rakkauden määrän omaa lasta kohtaan niin ei. Sitä ei pysty kuvittelemaan jos ei ole omaa. Rakastan kummilapsiani yli kaiken, mutta se ei ole mitään siihen verrattuna mitä omat lapset ovat.

Ja ainakin meillä lapset ovat koetelleet parisuhdetta, mutta myös tuoneet siihen uskomatonta syvyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Vaikka meillä oli paljon ihania kokemuksia jo ennen lapsia. Ja kyllä meillä muuten edelleen harrastetaan öisin seksiä. Aivan yhtä paljon kuin ennen vanhemmuuttakin.

Mutta elämäntapansa kullakin. Itse en ymmärrä miksi joku haluaa kolme lasta. Mun pää ei kestäisi enää sitä. Ja kolmen tai useamman lapsen mammat ajattelevat, että jään paljosta paitsi

 

[vieras]

Heillä on kyllä tosi hauskat jutut.

Muutamii juttui on, mitä ei voida tehdä. Ei voida suunnittelematta kahdestaan vaan lähteä ajelemaan ja päätyä ties minne. mutta vielä sitäkin ehditään sitten ajallaan. Olen miettinyt, että mikä onni on se, kun tehtiin lapset aikaisessa vaiheessa, niinelämää on jäljellä vielä paljon ja olemme sitten reippaat vielä kun saamme lapsenlapsiakin. :heart:

Varmaan tosi hauskat jutut!

Niin, eiköhän se ero tule siinä jossain vaiheessa, ennenkuin ne lapsenlapet syntyvät. Näinhän se yleensä menee....

 

[Vieras]

Heillä on kyllä tosi hauskat jutut.

Muutamii juttui on, mitä ei voida tehdä. Ei voida suunnittelematta kahdestaan vaan lähteä ajelemaan ja päätyä ties minne. mutta vielä sitäkin ehditään sitten ajallaan. Olen miettinyt, että mikä onni on se, kun tehtiin lapset aikaisessa vaiheessa, niinelämää on jäljellä vielä paljon ja olemme sitten reippaat vielä kun saamme lapsenlapsiakin. :heart:

Varmaan tosi hauskat jutut!

Niin, eiköhän se ero tule siinä jossain vaiheessa, ennenkuin ne lapsenlapet syntyvät. Näinhän se yleensä menee....

Harmi jos sinulla on noin kyyninen ja pessimistinen suhtautuminen ihmissuhteisiin...

 

[vieras]

Ja kyllä meillä muuten edelleen harrastetaan öisin seksiä. Aivan yhtä paljon kuin ennen vanhemmuuttakin.

Äänekästä seksiä? ruokapöydällä? olohuoneessa? just sillon ku mieli tekee? kimpassa? leluilla? häiriintymättä? Enpä usko!

 

[Rukoilijasirkka]

Heillä on kyllä tosi hauskat jutut.

Muutamii juttui on, mitä ei voida tehdä. Ei voida suunnittelematta kahdestaan vaan lähteä ajelemaan ja päätyä ties minne. mutta vielä sitäkin ehditään sitten ajallaan. Olen miettinyt, että mikä onni on se, kun tehtiin lapset aikaisessa vaiheessa, niinelämää on jäljellä vielä paljon ja olemme sitten reippaat vielä kun saamme lapsenlapsiakin. :heart:

Varmaan tosi hauskat jutut!

Niin, eiköhän se ero tule siinä jossain vaiheessa, ennenkuin ne lapsenlapet syntyvät. Näinhän se yleensä menee....

No, ei minun vanhemmille ainakaan ole tullut. Ja miksi meillekään tulis?

 

[vieras]

Heillä on kyllä tosi hauskat jutut.

Muutamii juttui on, mitä ei voida tehdä. Ei voida suunnittelematta kahdestaan vaan lähteä ajelemaan ja päätyä ties minne. mutta vielä sitäkin ehditään sitten ajallaan. Olen miettinyt, että mikä onni on se, kun tehtiin lapset aikaisessa vaiheessa, niinelämää on jäljellä vielä paljon ja olemme sitten reippaat vielä kun saamme lapsenlapsiakin. :heart:

Varmaan tosi hauskat jutut!

Niin, eiköhän se ero tule siinä jossain vaiheessa, ennenkuin ne lapsenlapet syntyvät. Näinhän se yleensä menee....

Harmi jos sinulla on noin kyyninen ja pessimistinen suhtautuminen ihmissuhteisiin...

Kyyninen ehkä, mutta äärettömän realistinen.

 

[Näin meillä]

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Mitä kaduilla, kavereiden lapsia näkee, töissä ohimennen äitien tai isiensäkaa, niiin ei voi muuta kun hymyillä itekseen kun asuu miehen kanssa kahdestaan, saa tehdä koska vaan mitäkin, eikä oo muita huollettavana. Joku varmaan sanoo että mitäs tällä palstalla teen, niin täällä on ihan hyviäkin keskusteluja ei lapsista.

Eihän sulla ole vertauskohdetta puhua kummanlainen elämä on parempaa. Voit puhua vain lapsettomasta ajastasi kun taas omista lapsista ei ole kokemusta. En itsekään kadehtinut lapsiperheitä koskaan, päinvastoin. Mutta kun oman sain, tilanne on aivan toinen.

Oman lapsen kanssa eläminen on aivan toisenlainen tunnetila kuin katsoa lapsettomana ihmisenä toisten elämää, se on vaan pintaa siitä mitä heillä on oikeasti. Harva palaisi ajassa entiseen. Ei se ettäkö aina hymyilyttäisi, onhan siinä haasteensa todentotta.

Parasta kaikessa vain on se miten niitä omia lapsiaan voi rakastaa, sitä tunnetta ei kyllä korvaa rakkaus mieheen eikä keneenkään.
Tämä on se asian ydin, sitä et ymmärrä ennenkuin sinusta tulee äiti.

Mulle riittää se mitä näen ystävien, sukulaisten lapsissa, että musta ei tule koskaan äitiä. Ei se äityis mitään ruusuilla tanssimista ole.

Se on sinun valintasi Yritin vain tätä omaa kokemusta tänne purkaa, miten eritavalla asioista ajattelen kun tulin äidiksi. Ja miten paljon asiasta enemmän tiedän nykyisin. Paljon olisi jäänyt paitsi ilman lapsia, mutta koska todennäköisesti silloin en tietäisi mitä menetän, kuten et sinäkään tiedä.. eipä sitä osaisi muuta kuin olla onnellinen siitä mitä on.
Omalla kohdalla äitiys on sellaista, jonka rinnalla mikään kokemani ulkomaanmatka, juhlat tai miessuhteet tunnu miltään. Toisinaan äitiys on myös sitä karua arkea, jonka puolen sinä ulkopuolisena ainostaan näet.

Mä näen justiinsa sen sellaisena karuna arkena. Lapsia paasataan, niiden kanssa kinataan ja tapellaan, menetetään välillä hermoja, kauppaan ei pääse usein ilman lapsia, usein joutuu ottamaan lapsetkin reissuun, et voi vaan rentoutua rauhassa kun tulee kuntoilemassa, vaan passata lasta ja leikittää sitä, mutta minä näen sen tälläisenä, te näytte sen erinlaisena.

 

[vieras]

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Mitä kaduilla, kavereiden lapsia näkee, töissä ohimennen äitien tai isiensäkaa, niiin ei voi muuta kun hymyillä itekseen kun asuu miehen kanssa kahdestaan, saa tehdä koska vaan mitäkin, eikä oo muita huollettavana. Joku varmaan sanoo että mitäs tällä palstalla teen, niin täällä on ihan hyviäkin keskusteluja ei lapsista.

Eihän sulla ole vertauskohdetta puhua kummanlainen elämä on parempaa. Voit puhua vain lapsettomasta ajastasi kun taas omista lapsista ei ole kokemusta. En itsekään kadehtinut lapsiperheitä koskaan, päinvastoin. Mutta kun oman sain, tilanne on aivan toinen.

Oman lapsen kanssa eläminen on aivan toisenlainen tunnetila kuin katsoa lapsettomana ihmisenä toisten elämää, se on vaan pintaa siitä mitä heillä on oikeasti. Harva palaisi ajassa entiseen. Ei se ettäkö aina hymyilyttäisi, onhan siinä haasteensa todentotta.

Parasta kaikessa vain on se miten niitä omia lapsiaan voi rakastaa, sitä tunnetta ei kyllä korvaa rakkaus mieheen eikä keneenkään.
Tämä on se asian ydin, sitä et ymmärrä ennenkuin sinusta tulee äiti.

Mulle riittää se mitä näen ystävien, sukulaisten lapsissa, että musta ei tule koskaan äitiä. Ei se äityis mitään ruusuilla tanssimista ole.

Se on sinun valintasi Yritin vain tätä omaa kokemusta tänne purkaa, miten eritavalla asioista ajattelen kun tulin äidiksi. Ja miten paljon asiasta enemmän tiedän nykyisin. Paljon olisi jäänyt paitsi ilman lapsia, mutta koska todennäköisesti silloin en tietäisi mitä menetän, kuten et sinäkään tiedä.. eipä sitä osaisi muuta kuin olla onnellinen siitä mitä on.
Omalla kohdalla äitiys on sellaista, jonka rinnalla mikään kokemani ulkomaanmatka, juhlat tai miessuhteet tunnu miltään. Toisinaan äitiys on myös sitä karua arkea, jonka puolen sinä ulkopuolisena ainostaan näet.

Mä näen justiinsa sen sellaisena karuna arkena. Lapsia paasataan, niiden kanssa kinataan ja tapellaan, menetetään välillä hermoja, kauppaan ei pääse usein ilman lapsia, usein joutuu ottamaan lapsetkin reissuun, et voi vaan rentoutua rauhassa kun tulee kuntoilemassa, vaan passata lasta ja leikittää sitä, mutta minä näen sen tälläisenä, te näytte sen erinlaisena.

Nii-in Niinhän minä juuri sanoin, koska olen itsekin nähnyt joskus sen niin.

 

[vieras]

Heillä on kyllä tosi hauskat jutut.

Muutamii juttui on, mitä ei voida tehdä. Ei voida suunnittelematta kahdestaan vaan lähteä ajelemaan ja päätyä ties minne. mutta vielä sitäkin ehditään sitten ajallaan. Olen miettinyt, että mikä onni on se, kun tehtiin lapset aikaisessa vaiheessa, niinelämää on jäljellä vielä paljon ja olemme sitten reippaat vielä kun saamme lapsenlapsiakin. :heart:

Varmaan tosi hauskat jutut!

Niin, eiköhän se ero tule siinä jossain vaiheessa, ennenkuin ne lapsenlapet syntyvät. Näinhän se yleensä menee....

Harmi jos sinulla on noin kyyninen ja pessimistinen suhtautuminen ihmissuhteisiin...

Kyyninen ehkä, mutta äärettömän realistinen.

Realistinen ihminen näkee asiat siinä valossa kun ne tarvitsee nähdä ja mikä on todellisuus. Jos nyt elämässä ei ole viitteitä minkäänlaiseen eroon päinkään, ei ole realistista ajatella muullatavoin. Kyyninen ja ns. pessimistinen asenne on kun kerjäisi vaikeuksia. Realistin ja pessimistin elämänlaadussa ja ihmissuhteissa on eroa. Pessimistisen ihmisen on varmaankin vaikea löytää sellaista elämänkumppania, joka pitemmän päälle viitsisikään sitoutua tällaiseen -ei tästä mitään kuitenkaan tule-luonteeseen.

 

[Tinna]

[quote="Näin meillä"
Mä näen justiinsa sen sellaisena karuna arkena. Lapsia paasataan, niiden kanssa kinataan ja tapellaan, menetetään välillä hermoja, kauppaan ei pääse usein ilman lapsia, usein joutuu ottamaan lapsetkin reissuun, et voi vaan rentoutua rauhassa kun tulee kuntoilemassa, vaan passata lasta ja leikittää sitä, mutta minä näen sen tälläisenä, te näytte sen erinlaisena.[/quote]



No tätähän se onkin, mutta sanon vaan että hyvät puolet lasten kanssa painaa vaakakupissa huomattavasti paljon enemmän kuin nämä mainitsemasi.
Mutta ymmärrän kyllä ettei kaikilla ole biologista tarvetta vanhemmuuteen ja silloin onkin paras että jättää lapsenteon niille kellä sitä on. Vanhemmuus on myös sellaista joka kasvattaa myös meitä aikuisiakin.
Silloin viimeistään on pakko oppia ottamaan muut huomioon, pistämään toiset etusijalle, oppia ottamaan vastuuta. jne...

 

[Ehehh]

Musta jotenkin tuntuu nämä jotka sanoo että mä olen katkeroitunut kun " en saa lapsia ", mitä en ole, että heitä toisaalta vatuttaa kun ei saa tehdä niin vapaasti asioita, kun ne lapset sitoo aika paljonkin kaikkeen, mutta olkaa ihan sitä mieltä rauhassa

Samaa mieltä! Ja kyllä mä illat ja yöt mieluummin harrastan kiihkeää seksiä mieheni kansa kun tyynnyttelen kersaa tai vaihdan kakkavaippoja. Mutta huvinsa kullakin.

Pikkusen pitää elää yksinkertaisessa ajatusmaailmassa jos todella joku kuvittelee että lapsellisten illat on tuollaisia

 

[niin]

äitiyttä on monenlaista.
joillakin esimerkiksi on lähellä kahdet isovanhemmat ja lapset ovat usein siellä, ei paljon elo poikkea mitä olisi olla lapseton, usein lepoa ja omaa aikaa.
esim. näitä yhden lapsen yksinhuoltajia joilla tilanne on tämä, että hoitajia on lapselle puoli tusinaa, ja harvoin ovat itse lapsensa kanssa, on tälläkin palstalla paljon.

sitten on niitä, jotka täysin kiinni lapsissaan. mies töissä päivät ja pikkulapsiaika rankkaa. kyllä se on kasvattavaa ja organisointikyky kasvaa ja ei pienestä hätkähdä ja oppiikin paljon. Mutta yhteiskunta ei sitä arvosta työtä hakiessa eikä rahallisesti kostu, sylkikupiksi pääsee joka lapsiaa hoitaa itse.

elämä on.

 

[pe]

Mut jonain päivänä se vauvakuume hiipii salakavalasti ja tarttuu sinuunkin ja siihen kuumeeseen on vain yksi parannuskeino
Nauti siis vielä

ei kaikille.

 

[pe]

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Mitä kaduilla, kavereiden lapsia näkee, töissä ohimennen äitien tai isiensäkaa, niiin ei voi muuta kun hymyillä itekseen kun asuu miehen kanssa kahdestaan, saa tehdä koska vaan mitäkin, eikä oo muita huollettavana. Joku varmaan sanoo että mitäs tällä palstalla teen, niin täällä on ihan hyviäkin keskusteluja ei lapsista.

peesi samoin täällä

 

[pe]

Ei se lasten hankkiminen vaan kaikille sovi.. Eikä varsinkaan niiden kasvattaminen. Harmi että maailmasta löytyy niin paljon ihmisiä jotka eivät itse sitä tajua.

peesi

 

[leijona76]

Totta töriset ap ja sehän on täysin teidän valinta. Me ehdimme elää kaksin vuosia ja nyt vanhempina emme enää vaihtaisi siihen kaksineloon. Mutta ei ne lapset ole sellanen asia joka kaikilla pitäs olla vaikkei halua.

 

[f]

Ettekö tajua, että joku haluaa taas provoilla?

Miksi provoilisin? Eikö ihminen saa olla miehensä kanssa onnellisia? Moni ihminen on meille sanonut et voi " kateus " kun saatte olla kahdestaan, mennä ja tulla miten haluatte.

siksi provoilet, koska et varmasti tälle lapsipalstalle ois eksynyt jos sulla ei ois/ et haluais lapsia. tai sitten olet todella no life kun etsit tällaisen palstan ja tulet avautumaan. hommaa niitä lapsia niin on muuta tekemistä...

 

[Välillä meren ja maan]

Lapsettomana voit luultavasti sanoa noin
Tuollaisen kommentin ei voi heittää kun lapsettomana ilman katkeruutta.
Enemmän kuin siitä ettei ole nyyttejä, nauti tuosta tunteesta, vapaudesta ja huolettomuudesta, koska sitä ei saa enää takaisin samassa mittakaavassa.