Lapsettoman ystävän näkemisen MAHDOTTOMUUS

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "muu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mahdoton ajatus, että alkaisin neuvottelemaan ystäväni kanssa siitä, kumman nyt pitäisi muuttaa omia aikataulujaan tapaamisen järjestämiseksi.

Mun mielestä ei tarvitse selitellä omia menojaan jos ei halua, mutta jos lähdetään siitä, että toinen haluaa mennä harrastukseen illemmalla, ja sitä ennen toisen on pakko olla kotona koska mies tai lapsenvahti vapautuu vasta myöhemmin, ei kyse ole mistään arvojärjestyksestä, vaan siitä että toisella on pakkotilanne, ja toinen taas halutessaan pystyy aikatauluaan muuttamaan. En ymmärrä, miten sen saa väännettyä niin, että lapsissa klo x asti kiinni oleva ei arvostaisi toisen harrastuksia tai ajankäyttösuunnitelmia, jos ehdottaa tapaamista ajankohtaan jolloin pääsee tulemaan ilman lapsia, kuten kaveri toivoo. Varmasti hän näkisi mielellään jo aikaisemmin, ajankohtana joka olisi kaverille paras, mutta jos ei pysty niin ei pysty. Silloin vaihtoehdoiksi jää se, ettei tavata ollenkaan, tai sitten se kumpi pystyy tavalla tai toisella joustamaan, tekee halutessaan niin.

Ja vaikka ihmisellä on lapsia, se ei myöskään tarkoita, ettei tällä olisi muita kuin lapsista johtuvia menoja ja harrastuksia, joten se treffien iltaan siirtyminenkin voi tarkoittaa sitä, että joutuu perumaan oman salitreenin/zumban/swahilin alkeiskurssin, ihan niin kuin se lapsetonkin :) Minä en lähtisi perumaan harrastuksiani jonkun puolitutun kanssa kahvittelun vuoksi, mutta ystävän vuoksi se ei olisi ongelma, jos aikataulut menee niin pahasti ristiin, että treffejä on muuten vaikea järjestää. Jos molemmat katsovat ystävyyssuhteen säilyttämisen arvoiseksi, oletan että kumpikin vuorollaan on silloin tällöin valmis tinkimään omista harrastuksistaan/muista menoista, joita vain jotenkin pystyy siirtämään tai jättämään välistä, lapsettomuudesta tai lasten lukumäärästä riippumatta.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Tässä merkityksessä kyllä. En arvota muiden ihmisten ajankäyttövalintoja, kun sovin tapaamisia heidän kanssaan. Lapsen hoitaminen, Zumba-tunti, hyväntekeväisyystyö ja ravintolaillallinen - kaikki päteviä tapoja täyttää päivänsä. Joko aikataulut saadaan sovitettua yhteen tai sitten ei. Minulle ei tulisi mieleenkään odottaa ihmisten joustavan vain siksi, että minulla on mielestäni tärkeämpää tekemistä kuin heillä. Se olisi ylimielistä.

On noissa se ero, että ravintolaillallisen tai zumban voi jättää väliin ilman mitään sen kummempia seurauksia, mutta ei lasta voi yksin kotiin jättää vaikka kuinka tekisi mieli mennä kaverin kanssa rauhassa kahvilaan. Lapsen kanssa voi tehdä monia asioita, mutta hänet on tällöin otettava mukaan. Ei lapset ole mun harrastus vaan osa mun elämää, joten ei lasta voi harrastukseen mitenkään verrata.
 
Kuten sanottua en ryhdy määrittelemään muiden prioriteetteja heidän puolestaan tai arvottamaan, mitkä syyt ovat pakottavia ja mitkä eivät. Jokainen tietää itse parhaiten, milloin tapaaminen sopii tai ei sovi. Syyllä ei ole merkitystä, eikä itselläni ole ainakaan tapana selostaa, miksi tiistaina ei käy, kun ehkä tapaan toisen kaverin, ja miksi keskiviikkokin on oikeastaan aika paha, kun pitäisi mennä auttamaan äitiä telkkariostoksissa ja illalla olen todennäköisesti aika väsynyt. Mahdoton ajatus, että alkaisin neuvottelemaan ystäväni kanssa siitä, kumman nyt pitäisi muuttaa omia aikataulujaan tapaamisen järjestämiseksi.

Meillä taas varmaan suurin osa tapaamisista yms jäisi väliin koska "kummallakaan ei ole koskaan aikaa" mikäli ei noita yhtään avata ja mietitä mihin ajankohtaan joku juttu saataisiin sovitettua.

Esim pyritään käymään uimassa kerran viikossa porukalla minä, kohta 3v tyttöreni, ystäväni ja hänen tyttärensä. Jos kaikki suunnitellut menot ovat samanarvoisia niin eihän sitä yhteistä aikaa ole koskaan. Tietty ei ole pakko käydä uimassa eikä selittää menojaan mutta koska halutaan mennä tuonne niin tehdään niin. :)

Ystävä on töissä torstait ja perjantait ja ne lasken niin tärkeiksi menoiksi etten olettaisi hänen niitä väliin jättävän eli otetaan joku päivä välillä ma-ke, sillä itselläni on omat tärkeät syyni miksei viikonloput käy. Mieluiten sellainen päivä kun miehelläni on vapaata jotta hän voi hoitaa vauvaa, siitä voin kyllä joustaa ja ottaa vauvan mukaan. Jos jommallakummalla (tai jommankumman lapsilla) on lääkäreitä, kuntoutuskäyntejä, palavereita yms niin ne on myös menoja joita ei voi siirtää. Tuollaisia "ajattelin silloin käydä lenkillä/avoimessa päiväkodissa/siivoilemaan/neuloa sukkaa/lepäillä vaan kotona"-tyylisiä hommia voi taas hyvin siirtää sen yhden uimareissun verran.
 
Isossa kuvassa mä hahmotan asian siten, että ystävälläsi on aikataulu/päivän lukujärjestys, jossa on vapaatunti 16-17 kohdalla. Siihen sinä ap kelpaat täytteeksi.
Mitä luulet, kannattaako nostaa kissa pöydälle kyseisen ystävän..vai tulisiko kirjoittaa "ystävän" kanssa? Kuten jo itsekin totesit, luultavasti tällä haavaa lähitulevaisuudessa tapaamista ei kannata sen kummemmin sumplia. Laita kamu ystäväreserviin, jonka voit tarvittaessa kaivaa naftaliinista kymmenen vuoden päästä kun sinullakin ehkä mahdollisesti on hyppytunti 16-17 elämäsi päivittäisessä lukujärjestyksessä.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Jos kaikki suunnitellut menot ovat samanarvoisia niin eihän sitä yhteistä aikaa ole koskaan.
Sanoin, että muiden menot ovat samanarvoisia minulle. Jos joku kokee, ettei hän pääse tapaamiseen, hän ei pääse. Ei minun tarvitse kuulla mitään nyyhkytarinoita siitä, kuinka vaikeaa on olla omaishoitaja, äiti tai Zumba-aktiivi. Luotan ystäviini, kun he sanovat olevansa kiireisiä. Toistaiseksi on aina löytynyt sellainen aika, joka sopii riittävän monelle.

Täytyy sanoa, että ystävistäni ainoastaan pienten lasten vanhemmat tekevät joskus numeron siitä, miten tärkeää tekemistä heillä on ja miksi muiden tulisi joustaa. Tätäkin tapahtuu tosi harvoin. Uskon kyllä, että sopimiskäytännöissä on paljon eroja kaveripiirien välillä.
 

Yhteistyössä