[QUOTE="kenkku";29018635]Äidin tai isän on ilmeisen mahdotonta ymmärtää, että "lapsi" on este siinä missä "kuntosali". Teillä tuppaa helposti olemaan ajattelutapa, että teidän syynne on pätevämpi ja TE siksi sanelette kaikki ehdot. Arvaa ihan huviksesi miltä tästä lapsettomasta ihmisestä tuntuu? Hänen harrastuksensa ja muut menonsa on aina tois'arvoista. Koska hänellä ei ole lasta, niin hän on mielestänne ihmisenä vähäpätöisempi.
Ja tuota on turha alkaa järkeilemään ja selittämään sitä sun tätä.. "etkö nyt ymmärrä" jne. Kyllä lapseton ihminen asian varmasti ymmärtää, mutta hän ei halua jäädä aina siihen vähäpätöisempään rooliin, jonka elämässä ei ole mitään tärkeää - toisin kuin sinulla.
Todennäköisesti sinua jopa ärsyttää pelkästään jo se, että ystäväsi haluaa tavata ilman että sinulla on lapsi mukana. Eikö ärsytäkin? Sitten kun ystävä vielä "kehtaa" laittaa omat menonsa samalle prioriteetille kuin sinun menosi, se on mielestäsi sitten jo pöyristyttävää.
Oli lapsia tai ei, mutta kyllä ihmisiä ja ystäviä pitää pitää tasavertaisina itsensä kanssa. Se että sinulle on siunaantunut lapsia ei tarkoita että olisit heti jumalasta seuraava.[/QUOTE]
2-vuotiasta lasta EI VOI jättää yksin, mutta kävelylle tai kuntosalille tai kauppaan VOI mennä vaikka tunnin-pari myöhemmin. En näe tässä yhtään sellaista, että ap olisi asettamassa omat menonsa etusijalle, vaan sen että hänellä ei ole vaihtoehtoja, koska ap:n vastuu lapsesta kun on olemassa halusi lapseton ystävä sitä tai ei.
Mikä ystävä on sellainen, joka ei yhtään voi ottaa huomioon toisen elämäntilannetta? Tuskin voi kutsua ystäväksi noin itsekkäästi asennoituvaa ihmistä. Itsekin olen ollut lapseton, kun parhailla ystävilläni oli lapsia. Ja rajoittihan se tapaamista ja muutti tapaamisten luonnetta. Mutta sille ei vaan mahtanut mitään. Olisivat olleet pian entisiä ystäviä, jos olisin alkanut sanella heille tuollaisia aikatauluja.
