Lapseton siksi, ettei mies halua...

[Suru]

...miehellä siis ennestään 2 lasta, eikä halua enää lisää lapsia minun kanssani. 9 yhteistä vuotta takana, nuorena tyttönä se ei vielä haitannut, vaikka tiesin, ettei mies varmaankaan enää lapsia halua.
Nyt olen surullinen. koska joudun tekemään valinnan äitiyden ja mieheni välillä. Onko muita jotka ovat joutuneet tekemään vastaavanlaisen päätöksen tai kamppailevat parhaillaan asian kanssa?


:'( :'(

 

[Nampula]

Minusta tuo kuulostaa kovin kurjalta. Itsellä ei samanlaisia kokemuksia mutta tuttava piiristä löytyy yksi. Minusta on niin väärin että mies sanelee teillä miten eletään. Miehesi ei ilmeisesti ymmärrä asiaa sinun kannalta koska hänellä itsellään on lapsia. Onko hän sitten oikea ihminen asiaa määräämään?

Toivottavasti saatte asiasta juteltua yhdessä! :hug:

 

[Tiiti]

Kerrompa oman tarinani
Neljä vuotta sitten silloinen mies ilmoitti ettei halua koskaan lapsia. Oltiin vielä aika nuoria (? 23v), mutta mulla oli kova vauvakuume. Painostin miestä varmaan ihan liikaa. Mutta kun mies ei enää suostunu keskustelemaan koko asiasta, tein ison päätöksen. Pakkasin kamani ja muutin pois. Päätös oli iso, koska muuten meillä oli asiat (muka) hyvin ja seurusteltukin oltiin liki 5 vuotta.
En ole päätöstäni katunut! Reilu puoli vuotta eron jälkeen tutustuin nykyisin mieheeni, joka on paljonpaljon parempi kuin ex. :heart:
Mutta kohtalon ivaa vai mitä lie, vauvaa on nyt yritetty vuosi ja kolme kuukautta tuloksetta... :headwall:
Ja ex-miehellä on nykyisin vauva uuden vaimonsa kanssa. :/

No joo, minun ratkaisu oli sellainen. Toivon ettei kukaan joutuisi vastaanlaista ratkaisua tekemään. Ja ajan kanssa ihmisten mieli voi muuttua...

Toivottavasti saatte asiat selvitettyä miehesi kanssa. :hug:

-Tiiti-

 

[Odottelija]

Meidän tarinamme on taas seuraavanlainen:
Kun tapasimme mieheni kanssa ei mies missään nimessä halunnut lasta. Ei ollut siis myöskään vanhasta liitosta lapsia. Me sitten juttelimme tästä aiheesta pikkuhiljaa useamman vuoden aikana ja mieheni muutti mieltään kun huomasi suhteemme toimivan hyvin.
Aluksi mieheni oli aivan varma, että lapsi syntyy heti kun vähänkin yritämme. Hän oli aikaisemmin pelännyt suuresti ja oli varonnut tosissaan ettei kertaakaan olisi ilman ehkäisyä yhdynnässä. No, näinhän ei sitten meidän kohdallamme todellakaan käynyt ja kun menimme tutkimuksiin niin syy löytyi pääsosissa miehestäni. Ei voi muuta sanoa kuin, että oli aika kohtalon ivaa. Epäilin silloin alussa, että kuinka mieheni voisi suostua rankkoihin lapsettomuushoitoihin kun hän ei alunperin edes halunnut lasta ja olen kysellyt sitä häneltä aika ajoin. Kuitenkaan kun hän nyt on päätöksensä tehnyt niin lapsettomuushoidot ei olekkaan siinä sitten enää iso juttu.

Joten en voi muuta sanoa kuin ymmärräm tilanteesi, mutta ihmiset kun on ihmisiä he voivat muuttaa vielä mieltänsä asiassa mikä joskus tuntui ehdottomalta.

Suosittelen aina joskus kaksistaan ulkona käymistä ja asiasta juttelemista ilman painostusta. Tsemppiä sinulle

 

[taustalla]

Otan osaa. Mieti tarkaan, mitä haluat ja kuinka kauan olet valmis joustamaan. Olette kuitenkin olleet jo pitkään yhdessä, tuskin mies enää mieltään muuttaa. Oletko sinä valmis jäämään mahdollisesti lapsettomaksi? Mikä on ikäsi? Yli kolmekymppisen ei kannata enää odotella, koska aika kuluu vauhdilla ja toisaalta uudenkin kumppanin löytäminen kestää oman aikansa.

Itselläni tuli ero suhteesta samasta syystä. Mies aluksi halusi lapsia "milloin vain", mutta todellisuudessa alkoi keksiä syitä, miksi hanke pitäisi siirtää hamaan tulevaisuuteen.Enkä enää ollut alle 3-kymppinen. Mies alkoi vahtia tiukasti ehkäisyä ja välttää myös tiettyjä päiviä. Ero siinä tuli, enkä ole katunut. ALussa toki kirpaisi ja paljon. Se oli ollut suhde, jonka takia olin jo luopunut paljosta. NO, onneksi sitten eron tullessa ryhdyin monella elämän saralla toimeen ja mies ja lapsia on siunaantunut.< Uudessa suhteessa lapset tulivatkin sitten em. syistä heti puheeksi ja suurennuslasin alle, koska toista samaa kohtaloa en halunnut. Painostikin varmaan, mutta onneksi myös uusi mies halusi lapsia, ja pian ja mukavasti on mennyt.

Olen paljon kuullut tarinoita, joissa pitkään yhdessä oltu ja lasta ei miehen puolelta ihan vielä haluat, näin mennään, kun naisella alkaa olla jo ikää. Sitten tulee ero ja pian miehellä onkin perhe ja lapset. Nainen kärvistelee yksin ja iän puolesta (pian) raskaustoiveet ovat utopiaa.

Rohkeasti toimeen. Oletko valmis luopumaan lapsihaaveesta tämän miehen vuoksi, vaikka suhteenne kohtalosta ei tiedä mitäån?????

Yksin voi myös adoptoida, jos äidiksi haluaa ja miestä ei löydy.

 

[Onnellinen79]

Aloin seurustelemaan mieheni kanssa kun olin 18 v. Mies täytti juuri 23 v.. Alkuaikoina ei puhuttu koskaan mahdollisista lapsista, en tiedä miksi. Sitten kun miehen sisko alkoi odottamaan, niin se vaan lahti jotenkin puheeksi. Mieheni sanoi, ettei välttämättä halua koskaan lapsia. Mulle se ol iaivan järkyttävä shokki. Olin aian ajatellut,e ttä haluat saada lapsia jo nuorena. Siitähän tuli sitten akuhea riita ja pari päivää meni mulla itkiessä. Sitten oltiin mun opiskelija kämpällä (asuttiin eri kaupungeissa) ja mä olin päivän koulussa. Miesoli mun kämpillä, eikä sillä ollu mitään tekemistä Sit se vaan ilmoitti, että on miettinyt vähän asioita. Kertoi, että hän ei ollut vaan ajatellut elämää niin pitkälle, että siihen voisi joskus kuulua lapsiakin. Ja kun hän oli sitä sitten päivän kelaillu ihan rauhassa, niin tuli siihen tulokseen,e ttä tottakai joskus myöhemmin voisi lapsia halutakin. Tämä oli joskus 6-7 vuotta sitten.

Nyt meillä on 2 v 5 kk tyttö, toinen vauvamme kuoli kohtuun ja odottelemme kolmatta. Ja mies on ollut aivan ihan tuon tyttömme hoidossa, harva mies varmaan niin paljon osallistuu. Tuntui,e ttä aluksi tiesi kaikki nälkäitkut ym paremmin kuin minä. Niin ja lapsiluvuksi ollaan tällä hetkellä mietitty neljää, tosin sehän ei ole meidän käsissämme ja tuosta yhdestäkin olemme valtavan kiitollisia. :heart:

Vaikean asian kanssa sinä elät, voimia! :hug:

 

[taustalla]

\

Aloin seurustelemaan mieheni kanssa kun olin 18 v. Mies täytti juuri 23 v.. Alkuaikoina ei puhuttu koskaan mahdollisista lapsista, en tiedä miksi. Sitten kun miehen sisko alkoi odottamaan, niin se vaan lahti jotenkin puheeksi. Mieheni sanoi, ettei välttämättä halua koskaan lapsia. Mulle se ol iaivan järkyttävä shokki. Olin aian ajatellut,e ttä haluat saada lapsia jo nuorena. Siitähän tuli sitten akuhea riita ja pari päivää meni mulla itkiessä. Sitten oltiin mun opiskelija kämpällä (asuttiin eri kaupungeissa) ja mä olin päivän koulussa. Miesoli mun kämpillä, eikä sillä ollu mitään tekemistä Sit se vaan ilmoitti, että on miettinyt vähän asioita. Kertoi, että hän ei ollut vaan ajatellut elämää niin pitkälle, että siihen voisi joskus kuulua lapsiakin. Ja kun hän oli sitä sitten päivän kelaillu ihan rauhassa, niin tuli siihen tulokseen,e ttä tottakai joskus myöhemmin voisi lapsia halutakin. Tämä oli joskus 6-7 vuotta sitten.

Nyt meillä on 2 v 5 kk tyttö, toinen vauvamme kuoli kohtuun ja odottelemme kolmatta. Ja mies on ollut aivan ihan tuon tyttömme hoidossa, harva mies varmaan niin paljon osallistuu. Tuntui,e ttä aluksi tiesi kaikki nälkäitkut ym paremmin kuin minä. Niin ja lapsiluvuksi ollaan tällä hetkellä mietitty neljää, tosin sehän ei ole meidän käsissämme ja tuosta yhdestäkin olemme valtavan kiitollisia. :heart:

Vaikean asian kanssa sinä elät, voimia! :hug:

Teillä kävi loppujen lopuksi hyvin.

Kannattaa huomuoida, misnkä ikäinen(kin) mies ja sinä itse olette. Paljon on kolmekymppisiä pareja, joissa mies ei ihan vielä halua lapsia...

 

[Suru]

\

Otan osaa. Mieti tarkaan, mitä haluat ja kuinka kauan olet valmis joustamaan. Olette kuitenkin olleet jo pitkään yhdessä, tuskin mies enää mieltään muuttaa. Oletko sinä valmis jäämään mahdollisesti lapsettomaksi? Mikä on ikäsi? Yli kolmekymppisen ei kannata enää odotella, koska aika kuluu vauhdilla ja toisaalta uudenkin kumppanin löytäminen kestää oman aikansa.

Itselläni tuli ero suhteesta samasta syystä. Mies aluksi halusi lapsia "milloin vain", mutta todellisuudessa alkoi keksiä syitä, miksi hanke pitäisi siirtää hamaan tulevaisuuteen.Enkä enää ollut alle 3-kymppinen. Mies alkoi vahtia tiukasti ehkäisyä ja välttää myös tiettyjä päiviä. Ero siinä tuli, enkä ole katunut. ALussa toki kirpaisi ja paljon. Se oli ollut suhde, jonka takia olin jo luopunut paljosta. NO, onneksi sitten eron tullessa ryhdyin monella elämän saralla toimeen ja mies ja lapsia on siunaantunut.< Uudessa suhteessa lapset tulivatkin sitten em. syistä heti puheeksi ja suurennuslasin alle, koska toista samaa kohtaloa en halunnut. Painostikin varmaan, mutta onneksi myös uusi mies halusi lapsia, ja pian ja mukavasti on mennyt.

Olen paljon kuullut tarinoita, joissa pitkään yhdessä oltu ja lasta ei miehen puolelta ihan vielä haluat, näin mennään, kun naisella alkaa olla jo ikää. Sitten tulee ero ja pian miehellä onkin perhe ja lapset. Nainen kärvistelee yksin ja iän puolesta (pian) raskaustoiveet ovat utopiaa.

Rohkeasti toimeen. Oletko valmis luopumaan lapsihaaveesta tämän miehen vuoksi, vaikka suhteenne kohtalosta ei tiedä mitäån?????

Yksin voi myös adoptoida, jos äidiksi haluaa ja miestä ei löydy.

Olen 29 ja mieheni 39 v.
Rakastan miestäni, ja ymmärrän häntä.
Lapsilla on eri äidit, ja hän pelkää yli kaiken että jos me eroamme, niin hänellä on sitten kolme erolasta eri äitien kanssa.
Äidit määräävät täysin, miten mieheni saa lapsiaan nähdä, vaikka hän haluaisi että lapset asuisivat meillä esim joka toinen viikko. On hyvä ja tunnollinen isä kaikinpuolin.