S
surupisara
Vieras
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt kohta vuoden, hänellä on ennestään kolme lasta, on minua muutaman vuoden vanhempi. Asumme yhdessä, lapset vierailevat meidän luonamme joka toinen viikonloppu, tulen heidän kanssaa tosi hyvin toimeen, minä tykkään heistä ja he minusta.
Olen ollut todella onnellinen, olen edelleen täysin rakastunut mieheeni, heti tuli tunne, että tässä se on, kun tapasimme, siitä lähtien olemme olleet erottumattomat.
Itselläni ei vielä lapsia ole, mutta aina, aina! on ollut selvää, että lapsia haluan ja mahdollisimman nuorena, halusin kuitenkin löytää juuri sen oikein, enkä tehdä lapsia ihan kenen kanssa tahansa. Mies on aina tiennyt lapsirakkauteni, joskin emme heti alkaneet omien lapsien hankinnasta keskustelemaan, kun miehelläni on lapsia jo kolme, enkä minä halunnut ihan heti suhteen alussa lapsia tekemään.
MUTTA! Nyt, kun aloin miehelle eräänä päivänä asiasta juttelemaan ja sanoin, että haluan yhteisiä lapsiakin ja puhuin siitä, kuinka tärkeä asia minulle todella on. Mies meni jotenkin vaikeaksi, eikä alkuun edes selittänyt, mikä hänelle tulin. Luulin ensin, ettei hän vaan halua enempää lapsia, kun hänellä tosiaan jo kolme oli... Emme puhuneet sinä iltana enää juurikaan asiasta, tuntui, kun mies olisi jotenkin suuttunut.
Nyt tuli sitten ilmi (kun olen enemmän ja enemmän asiasta puhunut), että mies on aikoinaan tehnyt steriliosaation (miten se sitten kirjoitetaankaan)!! Olen ja olin aivan järkyttynyt, itkin hysteerisenä ja itken vieläkin. En voi käsittää tätä, tulee ihan pahaolo, pahoinvointikohtaus, kun asiaa ajattelenkin. Miten tässä on voinut käydä näin?? Miten sain tietää asiasta vasta nyt ja mitä me teemme? Minä haluan aivan ehdottomasti omia lapsia ja haluan kasvattaa ne vatsasta lähtien itse!
Suutuin miehelle, kun sain asiasta tietää. Hänen oli sitten sitä vaikea minulle kertoa, mutta onneksi sentään kertoi! Tuli siinä sitten ilmi, että ex-avovaimo on miehen "pakottanut" aikoinaan sterilisaatioon, ettei heille enää sinaantuisi lapsia, mies oli mennyt, kun oli ajatellut, ettei enää itsekään lapsia haluaisi/tekisi. Minulla on niin suuria vihantunteita tätä exää kohtaan, vaikka eihän ketään voi tuollaiseen toimenpiteeseen oikeasti pakottaa, mutta kuitenkin. Olisi itse mennyt teettämään itselleen kyseisen operaation!
En tiedä, mitä pitäisi tehdä? Rakastan miestäni ylikaiken ja hän minua. Olisi valmis tekemään lapsen kanssani, mutta kun se ei enää onnistu! Sanoi erään keskustelun aikana, että ymmärtää kyllä, jos minä hänet jätän... En pysty, en voi, ennen kaikkea EN HALUA. Mutta oman lapsen saaminen on minulle kaikki kaikessa, ensisijaisen tärkeää, sitä minä elämältä haluan!!
Tämä tilanne on suoraan helvetistä!! Mitä tässä pitäisi tehdä??
En tiedä, millaisia vastauksia teiltä odotan, mutta piti päästä purkautumaan ja josko jonkin näköisiä vastauksiakin samalla saisi.
Olen ollut todella onnellinen, olen edelleen täysin rakastunut mieheeni, heti tuli tunne, että tässä se on, kun tapasimme, siitä lähtien olemme olleet erottumattomat.
Itselläni ei vielä lapsia ole, mutta aina, aina! on ollut selvää, että lapsia haluan ja mahdollisimman nuorena, halusin kuitenkin löytää juuri sen oikein, enkä tehdä lapsia ihan kenen kanssa tahansa. Mies on aina tiennyt lapsirakkauteni, joskin emme heti alkaneet omien lapsien hankinnasta keskustelemaan, kun miehelläni on lapsia jo kolme, enkä minä halunnut ihan heti suhteen alussa lapsia tekemään.
MUTTA! Nyt, kun aloin miehelle eräänä päivänä asiasta juttelemaan ja sanoin, että haluan yhteisiä lapsiakin ja puhuin siitä, kuinka tärkeä asia minulle todella on. Mies meni jotenkin vaikeaksi, eikä alkuun edes selittänyt, mikä hänelle tulin. Luulin ensin, ettei hän vaan halua enempää lapsia, kun hänellä tosiaan jo kolme oli... Emme puhuneet sinä iltana enää juurikaan asiasta, tuntui, kun mies olisi jotenkin suuttunut.
Nyt tuli sitten ilmi (kun olen enemmän ja enemmän asiasta puhunut), että mies on aikoinaan tehnyt steriliosaation (miten se sitten kirjoitetaankaan)!! Olen ja olin aivan järkyttynyt, itkin hysteerisenä ja itken vieläkin. En voi käsittää tätä, tulee ihan pahaolo, pahoinvointikohtaus, kun asiaa ajattelenkin. Miten tässä on voinut käydä näin?? Miten sain tietää asiasta vasta nyt ja mitä me teemme? Minä haluan aivan ehdottomasti omia lapsia ja haluan kasvattaa ne vatsasta lähtien itse!
Suutuin miehelle, kun sain asiasta tietää. Hänen oli sitten sitä vaikea minulle kertoa, mutta onneksi sentään kertoi! Tuli siinä sitten ilmi, että ex-avovaimo on miehen "pakottanut" aikoinaan sterilisaatioon, ettei heille enää sinaantuisi lapsia, mies oli mennyt, kun oli ajatellut, ettei enää itsekään lapsia haluaisi/tekisi. Minulla on niin suuria vihantunteita tätä exää kohtaan, vaikka eihän ketään voi tuollaiseen toimenpiteeseen oikeasti pakottaa, mutta kuitenkin. Olisi itse mennyt teettämään itselleen kyseisen operaation!
En tiedä, mitä pitäisi tehdä? Rakastan miestäni ylikaiken ja hän minua. Olisi valmis tekemään lapsen kanssani, mutta kun se ei enää onnistu! Sanoi erään keskustelun aikana, että ymmärtää kyllä, jos minä hänet jätän... En pysty, en voi, ennen kaikkea EN HALUA. Mutta oman lapsen saaminen on minulle kaikki kaikessa, ensisijaisen tärkeää, sitä minä elämältä haluan!!
Tämä tilanne on suoraan helvetistä!! Mitä tässä pitäisi tehdä??
En tiedä, millaisia vastauksia teiltä odotan, mutta piti päästä purkautumaan ja josko jonkin näköisiä vastauksiakin samalla saisi.
