Mies ilmoitti eilen ettei ehkä halua lapsia ollenkaan..

[Ukko mäkeen]

[QUOTE="Eve";29610938]Tuota minäkin mietin että jos en sitten ole oikea ihminen ja jonkun muun kanssa hän olisi sitten heti valmis naimisiin ja lapsia saamaan.. mistä sen tietää.. [/QUOTE]

Rakastunut ihminen yrittää hypätä vaikka kuuhun. Lähtökohtaisesti jos mies puhuu tuollaisia eli asettaa rajoituksia suhteelle niin kyllä hän asiaa on jo aiemminkin pohtinut. Aika selvää että miettii josko löytäisikin paremman, mutta pelkää eikä uskalla lähteäkään suhteesta. Tyypillinen pas*ahousu ja pelkuri.

Hyvän suhteen tunnistaa siitä että siinä näyttää olevan mahdollisuuksia vaikka mihin. Mies haluaa elää kanssasi, jakaa ilot ja surut sekä pohtii millaisia yhteisiä toiveita teillä on tulevaisuudelle.

Vain huonossa suhteessa asetetaan toiselle rajoituksia noin jyrkästi. Keskustelu tulevaisuudesta on nyt kuitenkin käyty, ole siitä kiitollinen sillä olet vasta 31 v. Sulla on vielä aikaa löytää hyvä mies itsellesi. Seuraavalla kerralla teet vaan heti selväksi mitä haluat, niin et hukkaa aikaasi.

 

["yksi näkökulma"]

Eihän kaikki vaan halua lapsia.

 

[mistävoitietää]

Millä mielialalla olitte ennen keskustelua ja keskustelun aikana? Olen minäkin joskus väsyneenä sanonut miehelle, etten tiedä haluanko lapsia ollenkaan. Mies otti siitä aika tavalla itseensä, koska mielessään hän haaveili isosta 6-lapsisesta perheestä.

Todellisuus oli kuitenkin toista. Miehelle olisi riittänyt yksi lapsi ja olsii ollut tyytyväinen ilman lastakin. Minua ajatellen hän kuitenkin suostui vielä toiseen lapseen. Loppujen lopuksi meillä on nyt kolme lasta.

 

[lkjsdfkjasl]

Älä tee kuten minä tein. Olin parisuhteessa ja mies ei halunnut puhua yhteisistä tulevaisuudensuunnitelmista. Oli kuulemma liian vaikeaa suunnitella viikkoa pidemmäksi mitään. Naimisiin ei myöskään halunnut sen takia, koska "voivathan aikuiset ihmiset olla yhdessä ilman kauheita hääseremonioitakin". Lapsista kun kysyin niin vastaus oli: "älä kulta vielä niistä stressaa. katsotaan asiaa sitten myöhemmin".

Ärsyttää. Sinne meni kaikki parhaat vuodet kun en käsittänyt miestä naulata heti alkutapaamisen yhteydessä seinälle kysyäkseni, että mitä hän haluaa ja on haluamatta. Jos nyt pääsisin tuohon tilanteeseen takaisin ja miehen kanta yhtesielle tulevaisuudelle olisi sama niin en todellakaan jäisi odottamaan hänen mielen muuttumista.

Anteeksi sekava kirjoitus, adrenaliiniryöppy nousi päähän. Olin tyhmäTYHMÄtyhmä! Olemme nyt eronneet ja minä en sitten saanut lapsia koko ikänäni vaikka aina niistä haaveilin. Olen hirmuisen lapsirakas ja ärsyttää kun tuli omat kortit pelattua huonosti. =(((((

 

[M32]

Vain huonossa suhteessa asetetaan toiselle rajoituksia noin jyrkästi.

Ei suhteesta tee huonoa se, että tiedostaa omat rajansa ja kommunikoi ne jämäkästi. On asioita, joissa ei voi tehdä kompromisseja, ja eräs niistä on lasten hankkiminen. Ennemmin kannattaisi toivoa, ettei mies taivu lapsiin aloittajaa miellyttääkseen, vastoin omia arvojaan ja tavoitteitaan. Tällaisen päätöksen todennäköiset seuraukset tiedetään.

 

[Pienestä kasvaa suuret teot]

Ei suhteesta tee huonoa se, että tiedostaa omat rajansa ja kommunikoi ne jämäkästi. On asioita, joissa ei voi tehdä kompromisseja, ja eräs niistä on lasten hankkiminen. Ennemmin kannattaisi toivoa, ettei mies taivu lapsiin aloittajaa miellyttääkseen, vastoin omia arvojaan ja tavoitteitaan. Tällaisen päätöksen todennäköiset seuraukset tiedetään.

On vaan huomattu tässä matkan varrella että aika monen miehen rajat asettuu sinne miten vakavissaan naisen kanssa on. Aika moni on lapsia tekemässä kun kohdalle sattuu se "täydellinen" nainen.

Jos naimisiinmeno ja lapset on miehelle ylipäänsä jo jokin kynnyskysymys, kannattaa tosiaan miettiä että miten elämässä sitten kun isompia asioita pitäisi pohtia ja kokea. Meillä naimisiinmeno ja lapset on LÄHTÖKOHTA kaikelle, ja siitä sitten eteenpäin monia haastavia mutta palkitseviakin asioita, esim. työt jossa ulkomaankomennuksia, haastavat opiskelut, harrastukset, ym. asiat joissa ihminen kehittää itseään ja kasvaa.
Aika pieneksi jää elämä jos tekee ongelman jo noin pienistä asioista kuin avioliitto ja lapset. Kannattaa tosiaan lähteä tuollaisesta suhteesta, se ei johda tod.näk. yhtään mihinkään.

 

["nimetön"]

On vaan huomattu tässä matkan varrella että aika monen miehen rajat asettuu sinne miten vakavissaan naisen kanssa on. Aika moni on lapsia tekemässä kun kohdalle sattuu se "täydellinen" nainen.

Näinkin voi olla, mutta ne jotka eivät lapsia halua eivät halua niitä kenenkään kanssa. Vähiten sen täydellisen naisen kanssa jonka kanssa elämää ei ainakaan haluta pilata. Minun mieheni lemppasi kaikki naiset jotka halusivat lapsia heti alkuunsa, jotta löysi sen täydellisen naisensa, joka ei halua lapsia ja hinkui naimisiinkin hyvin nopeasti. Jos olisin halunnut vahingossa raskauduttuani pitää lapsen mies olisi sen joutunut hyväksymään ja olisi tukenut koska ei halua lähteäkään, mutta oli äärimmäisen onnellinen ja helpottunut kun en sitä missään nimessä halunnut. Sittemmin teetti vasektomian, että mikäli jos minä vaikka kuolen, niin kukaan ei saa huijattua häntä isäksi tai että ei koskaan enää joudu vastaavaan tilanteeseen ja minäkin pääsen helpommalla. Vaikea kuvitella, että tuon mieli muuttuisi jos joku "parempi" tulisi vastaan. Ja miten se voisi olla parempi jos haluaisi lapsia kerta mies ei halua.

 

["riia"]

[QUOTE="Eve";29610938]Tuota minäkin mietin että jos en sitten ole oikea ihminen ja jonkun muun kanssa hän olisi sitten heti valmis naimisiin ja lapsia saamaan.. mistä sen tietää.. [/QUOTE]

Ikävä sanoa, mutta luulen että olet oikeassa.

Olen itse samassa tilanteessa ja vaikeinta tässä on myöntää se itselleen. Rehellisesti sanottuna uskon että jonkun toisen naisen kanssa mieheni olisi jo useamman lapsen isä.

Itse olen osittain syypää myös tilanteeseemme, tiedän että tietyt "viat" minussa ovat varmasti vaikuttaneet asiaan, mutta minkäs teet kun se näin vain meni. Olen täysin varma että jos (kun) eroamme, mieheni löytää sopivan kumppanin ja tekee sen koko perhe-naimisiinjutun parin vuoden sisällä.
Mä tiedän sen, koska näen että mies on kyllä sitä isä-perhe-tyyppiä.

Ei vain minun kanssani.

 

["huoh"]

No ilman muuta sinun täytyy nyt toimia kuten kunnon palstaämmä ja ainakin yrittää kiristää, manipuloida ja keinotella miehesi naimisiin ja lapsia tekemään. Sitten voit muiden vastaavien ämmien tavoin rääkyä täällä palstalla kuinka "mies ei tee mitään" ja joudut itse vastaamaan kaikesta.

Jos ne hormonit ovat sekoittaneet pään NIIN totaalisesti että lapsia on aivan pakko saada niin kyllä niille tekijöitä löytyy. Eli jos parisuhde ei ole minkään arvoinen ilman lapsien tekemistä ja naimiisinmenoa niin sanoisin että on molemmille parasta että etsit jonkun hölmön käsiisi joka on joko pillulla manipuloitavissa tai oikeasti haluaa samoja asioita kuin sinäkin eli olla suhteessa sätkynukke ja siittäjä.

 

["Eve"]

[QUOTE="riia";29613052]Ikävä sanoa, mutta luulen että olet oikeassa.

Olen itse samassa tilanteessa ja vaikeinta tässä on myöntää se itselleen. Rehellisesti sanottuna uskon että jonkun toisen naisen kanssa mieheni olisi jo useamman lapsen isä.

Itse olen osittain syypää myös tilanteeseemme, tiedän että tietyt "viat" minussa ovat varmasti vaikuttaneet asiaan, mutta minkäs teet kun se näin vain meni. Olen täysin varma että jos (kun) eroamme, mieheni löytää sopivan kumppanin ja tekee sen koko perhe-naimisiinjutun parin vuoden sisällä.
Mä tiedän sen, koska näen että mies on kyllä sitä isä-perhe-tyyppiä.

Ei vain minun kanssani. [/QUOTE]

En tietenkään rupea kiristämään miestäni lapsentekopuuhiin tai naimisiin, se ei olisi reilua häntä kohtaan eikä sitten toisaalta kai ole reilua kieltää minulta äitiyden kokeminen tai naimisiin meno. Mitä ihmettä tässä siis pitäisi tehdä? Eilen keskustelimme lisää ja hän ei vain pysty lupaamaan meille sitä yhteistä tulevaisuutta. Hän ei tahdo naimisiin koska ei ole uskonnollinen ja yhdessä voi olla ilman seremonioita. Miksi minusta se vain olisi luonnollista että jos rakastaa niin haluaa naimisiin, jakaa elämänsä toisen kanssa, näyttää kaikille että on tosissaan ja sitoutunut tähän suhteeseen. se toisi myös turvallisuuden tunnetta. Minä kai olen vanhanaikainen ja uskonnollinen kun minulle se liiton siunaus olisi tärkeää. Hän on hyvä lasten kanssa, huomaan sen sukulaisten ja tuttujen lapsien parissa. Mutta joku siinä vai hiertää, ei osaa kuvitella itseään isäksi.. sanoi eilen kyllä että täytyy miettiä asiaa että millä kannalla sitten lopulta on. Kauanko annan miettiä? ajattelin olla nyt ihan hiljaa asiasta että oikeasti saa miettiä asiaa mutta minkä ajan kuluttua on sopivaa palata aiheeseen jos hän ei näytä aiheeseen palaavan? 6kk? enemmän vai vähemmän? on niin epävarma olo kun ei yhtään tiedä minne suhde on menossa vai onko minnekkään.. Minä rakastan kyllä todella paljon miestäni ja toivoisin yhteistä tulevaisuutta. mutta niinkuin riia kirjoitti niin Rehellisesti sanottuna uskon että jonkun toisen naisen kanssa mieheni olisi jo naimisissa ja useamman lapsen isä.. Mitä jos minä en olekkaan se oikea??

 

[M32]

Aika pieneksi jää elämä jos tekee ongelman jo noin pienistä asioista kuin avioliitto ja lapset.

En kyllä hyvällä tahdollakaan pysty kuvittelemaan sellaista elämää, jossa päätös lasten hankkimisesta on "pieni asia". Harva päätös kuitenkaan vaikuttaa omaan arkeen enemmän kun se, onko lapsia vai ei. Lasten hankinta on sitoumuksena peruuttamaton, ja sen myötä tulee myös kytkeneensä itsensä lapsen toiseen vanhempaan lujemmin kuin mihin avioliitto tai asuntovelka koskaa pystyisi.

Minä en ole koskaan halunnut lapsia vaimoni kanssa eikä hän minun. Tästä ei voi vielä päätellä mitään suhteemme laadusta tai sitoutumisestamme siihen, ei myöskään elämämme pienuudesta tai suuruudesta.

 

["huh huh"]

Aika pieneksi jää elämä jos tekee ongelman jo noin pienistä asioista kuin avioliitto ja lapset. Kannattaa tosiaan lähteä tuollaisesta suhteesta, se ei johda tod.näk. yhtään mihinkään.

Avioliitto ja lapset eivät mielestäni ole mitään pieniä asioita. Varsinkin lapset vaikuttavat koko loppuelämään. Eipä ole mikään ihme, että nykyään tulee niin paljon avioeroja ja lastensuojelukin on työllistettynä, jos avioliitto ja lapset mielletään pieniksi asioiksi.