Lapset

[Mimmi]

Hei te kaikki avioeron kokeneet! Teillä on varmasti samanlaisia kokemuksia kuin minullakin ja miten te olette ne ratkaisseet.
Nimittäin avioeroni alkaa olla kohta selvä.
Tapasin avioeron harkinta-aikana ihanan miehen, jollaista en ole voinut kuvitellakaan olevan, tai edes tiennyt mitä on viihtyä miehen kanssa.
Minulla on lapsia exän kanssa ja nyt minua vetää kahteen suuntaan. Tunnen vain sääliä exääni kohtaan mutta meillä on yhteiset lapset. Lapset eivät siedä uutta miestäni, vaikka hän yrittää mitä. En haluaisi lapsilleni murhetta.

Oletteko olleet kahden tulen välissä?
Minulla uusi ihana unelmasuhde joka paranee päivä päivältä. Minulla oli myös vanha suhde joka huononi päivä päivältä. (huom. eron alkaessa ei ollut uutta katsottuna).
Mutta nuo lapset, joita on monen monta. Ja ne katsovat äitiään pahoillaan.

Lapseni haluavat isän takaisin, mutta minä en rakasta häntä, vaan säälin.

On monenlaisia avioliittoja, mutta lapsille haluan parasta. Voin olla rakkaudettomassa liitossa, olinhan sitä ennenkin kun en paremmasta tiennyt, eikä se tuottaisi vaivaa nytkään.

Olen aina ollut lapsille vähän liian hellä enkä nytkään haluaisi muuta.

Mitä olette tehneet tällaisessa tilanteessa?

 

[Tuota]

Onko nyt puurot ja vellit menneet sekaisin! Mitä tuo uusi mies mihinkään vaikuttaa!

Kun käsitin että erosit ihan eri syistä. Miksi sanot että voisit elää huonossa ja rakkaudettomassa liitossa, jos olet tulkinnut sen jo aiemmin mahdottomaksi. Jos olisit tuohon pystynyt niin miksi aikoinaan laitoit eron vireille??????????

Se on se kysymys! Entäs jos perut eron ja miehesi löytää uuden ja lähtee myöhemmin tai aloittaa suhteen! Kun lopulta kyllästyy kämppäkaverina olemiseen. Mites luottamus ja rakkaus?? Eron perumisen jälkeen!

 

[Mooses]

Huom. Hyvin usein sivumpaa katsottuna saa rehellisemmän kuvan tilanteesta ... Sinulla on vielä vaalean punaiset lasit silmilläsi... Pitkällä aikavälillä(2v.) veikkaan että lapsesi olivat oikeassa, ja sinä saat selitellä...

 

[Mooses]

Huom. Hyvin usein sivumpaa katsottuna saa rehellisemmän kuvan tilanteesta ... Sinulla on vielä vaalean punaiset lasit silmilläsi... Pitkällä aikavälillä(2v.) veikkaan että lapsesi olivat oikeassa, ja sinä saat selitellä...

 

[älä päästä elämääsi hukkaan]

Oma äitini riutui 20 v. rakkaudettomassa avioliitossa vain meidän lapsien tähden. Kun olimme aikuisia ja lemsimme pesästä vanhempani erosivat. Äitini löysi uuden ihanan miehen ja sai uuden ansaitun elämän, harmittelee vain, että 20 vuotta elämästä meni hukkaan ja olisi tämän uuden elämän kyllä voinut aloittaa aikaisemmin. Lapset ovat joustavia ja sopeutuvaisia. Kyllä he havaitsevat aikanaan että äidillä on parempi olla ja hyväksyvät kyllä tilanteen. Isä on heille silti aina olemassa.

 

[mies]

Älä tuo uutta ihmista lasten elämään liian kovalla vauhdilla, vaan lasten ehdoilla. Lapset eivät saa joutua valintatilanteeseen. Ja lapsia ei voi koskaan ""ostaa"" hyväksymään. Lapset kyllä hyväksyvät uuden puolison, mutta ehdoillaan. Lapset ovat erittäin ""aikuisia"" paljon fiksumpia kuin kuvittelemmekaan.

 

[Eronnut]

No ensinnäkään ei olisi tullut mieleenkään tuoda uutta miestä lasten elämään tuollaisella aikataululla kun ero exästä on kesken. On ihan selvää, että lapsesi eivät pidä uudesta miehestä koska vielä pitkään toivovat vanhempien palaavan yhteen, se saattaa kestää vuosia senkin jälkeen kun molemmilla on jo uudet kumppanit. Sinuna olisin tapaillut miestä ilman lapsia kunnes olet itse varma valinnastasi ja sitten lastenkin sopeuduttua ajatuksesta eroon tutustuttanut miehen heihin. Nyt olet tavallaan jo ""pilannut"" uuden miehen mahdollisuuden saavuttaa lasten hyväksyntä.

Ja mikäli olet noin epävarma päätöksestäsi niin sinuna viheltäisin pelin poikki molempiin suuntiin hetkeksi. Erosi on vielä liian kesken voidaksesi suhtautua exääsi objektiivisesti ja uusi mies saattaa tyydyttää tiettyjä tarpeitasi eron keskellä (esim. turvallisuus) mutta pitkällä tähtäimellä olla ihan väärä mies sinulle. Anna ajan kulua, sinulla on sen jälkeen paljon paremmat lähtökohdat uuteen suhteeseen.