Lapset vai puoliso?

[Siiri]

Tuon toisen ketjun ideana halusin laittaa tälläisen kysymyksen.
Jos sinun olisi jätettävä/päätettävä kummasta luopuisit jos olisi aivan pakko? Lapsistasi vai puolisostasi?




-minä vaikka rakastan molempia aivan yhtä paljon niin ehdottomasti luopuisin rakkaasta miehestäni kuin lapsistani.

Onpa kyllä ikävä kysymys

 

[Pessi]

Puolisosta tietysti.

 

[Huspati Huta]

Minusta semmoista on hedelmätöntä pohtia.

 

[Huom]

No miehestä tietenkin.
Kerran oli vastaava ketju, jossa joku ihan tosissaan väitti, että lapset on hänen vain siihen saakka, kunnes täyttävät 18 ja mies on ikuisesti. Eli olisi valinnut miehen.

 

[liisa]

puolisosta.

 

[clivia]

Lapsista luopuisin.Tuosta miehestä en luovu vapaaehtoisesti ikinä.

 

[Kowalski]

Puoliso on korvattavissa, lapset eivät.

 

[Rytkäätys]

No mikään muuhan ei ole järkevä syy miksi tuolla tavalla pitäisi valita kuin se, että esim. pelastaisi jomman kumman onnettomuudessa/tulipalossa.
Pelastaisin lapsen, koska olen hänet tehnyt ja hänestä vastuussa. Rakastan molempia yhtä paljon.

 

[What?]

No ei kai sellaista tilannetta voi tullakaan?? Mut sellaista luin joskus et puolisosta kannattaa myös pitää huolta, koska hän on ainoa jonka kanssa mahdollisesti vietät loppu elämäsi

 

[Timppa]

Minusta semmoista on hedelmätöntä pohtia.

Aivan samoinkuin pohtia kuolisitko lapsesi puolesta. Kun sellaista valintaa ei ole edessä niin sitä on mahdotonta ajatella.

 

[chef]

Puoliso on korvattavissa, lapset eivät.

Tismalleen näin. Eli puolisosta ja mies luopuisi vastaavassa tilanteessa minusta, ollaan nimittäin tästä joskus juteltu.

 

[Rytkäätys]

No miehestä tietenkin.
Kerran oli vastaava ketju, jossa joku ihan tosissaan väitti, että lapset on hänen vain siihen saakka, kunnes täyttävät 18 ja mies on ikuisesti. Eli olisi valinnut miehen.

Jokuhan voi näin valita, oikeassa hän on siinä, että lapset lentävät pesästä ja löytävät kumppanin itselleen jota rakastaa. Mieshän on luultavasti kuolemaan saakka siinä rinnalla.
Ymmärrän näitäkin.

 

[mammuliini]

Ei tarvitse miettiä. Lapset tulevat ensin, aina.

 

[Vatukka]

Itse olen kokenut sen että äitini valitsi uuden miehen ja hylkäsi lapsensa eli minut (syystä että mies ei hyväksynyt minua)... koskaan ikinä en voisi sitä omalle/omille lapsilleni tehdä... kyllä se on mies joka lähtee...

 

[Huspati Huta]

Minusta semmoista on hedelmätöntä pohtia.

Aivan samoinkuin pohtia kuolisitko lapsesi puolesta. Kun sellaista valintaa ei ole edessä niin sitä on mahdotonta ajatella.

Ja minusta semmoisen ajatteleminen on jopa huono asia. Tai huono on huono sana, mutta en keksi nyt parempaa.

 

[Gekkolisko]

En voi pohtia asiaa kuin sitä kautta, että minun tarvitsisi pelastaa joku, ja joutuisin siinä valinnan eteen.

Eli jos joutuisin miettimään, kenet pelastaisin vaikkapa palavasta autosta. Tosin tuskin siinä tilanteessa miettisi mitään, toimisi vain robottimaisesti ja koittaisi saada pelastetuksi edes jonkun. Lapsia varmasti koittaisin pelastaa. Mutta kenet heistä? Millä oikeudella juuri hänet, miksi muut jättäisin palavaan autoon? Kamalaa edes ajatella sellaista.

Mutta ylipäätään en ymmärrä, miksi itselle rakkaat ihmiset pitäisi mihinkään tärkeysjärjestykseen laittaa?

 

[Huom]

[Mieshän on luultavasti kuolemaan saakka siinä rinnalla.
.

Minusta on varsin naiivia olettaa, että joku (siis puoliso) on siinä vieressä kuolemaan saakka. Ja sen perusteella luopua omista lapsistaan. Ainakin itse ajattelin olla heidän elämässään niin kauan kuin elän. Muista en sitten tiedä.

 

[Huspati Huta]

Minkälaista luopumista te ajattelette? Jättämistä, hylkäämistä, pelastamatta jättämistä?

 

[lapset]

lapset, mies sais mennä.. ei tarvis kahta kertaa ees miettiä!

 

[Gekkolisko]

No miehestä tietenkin.
Kerran oli vastaava ketju, jossa joku ihan tosissaan väitti, että lapset on hänen vain siihen saakka, kunnes täyttävät 18 ja mies on ikuisesti. Eli olisi valinnut miehen.

Jokuhan voi näin valita, oikeassa hän on siinä, että lapset lentävät pesästä ja löytävät kumppanin itselleen jota rakastaa. Mieshän on luultavasti kuolemaan saakka siinä rinnalla.
Ymmärrän näitäkin.

Mäkin tavallaan ymmärrän. Ja kun nyt asiasta on puhetta, niin lapset todellakin ovat meillä vain lainassa. Aikanaan perustavat oman perheen, jossa heille on sitten tärkeimmät ihmiset ne perheenjäsenet. Vai moniko meistäkään sanoo, että itselle se OMA ÄITI on edelleen se rakkain? Vaikka hirvittävän tärkeä, niin kyllä varmasti kaikilla menee se oma perhe kuitenkin etusijalle.

 

[Rytkäätys]

[Mieshän on luultavasti kuolemaan saakka siinä rinnalla.
.

Minusta on varsin naiivia olettaa, että joku (siis puoliso) on siinä vieressä kuolemaan saakka. Ja sen perusteella luopua omista lapsistaan. Ainakin itse ajattelin olla heidän elämässään niin kauan kuin elän. Muista en sitten tiedä.

Minä olen sitten naiivi kun oletan todellakin että mies on mun kanssa kuolemaan saakka kuten olemme toisillemme luvanneet. Mutta missäänhän en ole sanonut että lapsesta luopuisin. Vai olenko?

 

[hän]

Lapsista luopuisin. Niitä voi tehdä uusia. Hyvän miehen löytäminen on liian vaikeaa.

 

[hekla]

no jos olis IHAN pakko luopua, nii puolisosta. Kamalaa kyllä edes miettiä tuommosta, mutta mä oon kumminki lapset 9kk sisälläni kantanu ja vastuussa lapsista.
Mutta mä rakastan kyllä noita kaikkia ihan yhtä paljon.

 

[Apua]

Hän: miten voit olla noin tunteeton? Luopuisit lapsistasi kun niitä voi tehdä uusia! Uskomatonta, selvästikään et välitä lapsistasi siten kuin vanhemman kuuluisi. Sensijaan näytät olevan läheisriippuvainen kun "hyvä mies" on sinulle niin tärkeä. Säälittää lapsesi!

 

[vieras]

täysin turha pohdinta, en kummastakaan.