Lapset&uusi mies

[Elina]

Lapset&uusi mies
Elina 19.12. 14:17
Olen siis eronnut vuosi sitten ja seurustellut nyt muutaman kuukauden uuden miehen kanssa.
Tuntuu että nyt olisi se hetki jolloin voisin tutustuttaa miehen lapsiini (2 tyttöä ja poika, 14- 19 v.).
Jänskättää että miten nämä minun lapseni suhtautuvat mieheen ja päinvastoin. Minulle on kuitenkin tärkeää että me kaikki tulisimme hyvin toimeen keskenämme.
Olisiko teillä neuvoja missä kannattaisi tavata yhdessä jotta kaikki alkaisi hyvin. Miten teillä, onko lapset hyväksyneet miesvalintanne mukisematta ja onko mies pysynyt rinnallanne lapsista huolimatta?

 

[Ei]

vaan toimi, ei sellaista miestä olekkaan joka alkais toisen lapsille isäksi, kyllähän ne persettä vonkaa mut siihen se sit jääkin. että yksin ne lapsesi sinun pitää kasvattaa.

 

[Dargnes]

Itse tutustuin nykyiseen avovaimoon 7vuotta sitten. Hänellä oli valmiiksi jo 2 lasta. Helpoiten tutustuminen voisi tapahtua puolueettomalla maaperällä. Ulos syömään, leffa tai sitten kotosalle mukavaa yhteistä tekemistä, milloin joutuu puoliväkisin tutustumaan ja ottamaan kontaktia uuteen ""perheenjäseneen"". Avoimuus ja pelisäännöt heti aluksi selväksi, ettei tule kauheita konflikteja sitten kun mies on teillä ja lapsesi on vain kotona. Itselläni ok välit heidän kanssaan, mutta ei voi verrata omiin lapsiini.

 

[Heta]

Meillä uus mies tuli kylään, tehtiin ruokaa ja katseltiin telkkaria, sitä mitä muutoinkin lauantai-iltaisin. Sittemmin mies muutti meille ja on viihtynyt hyvin jo viis vuotta ilman suurempia konflikteja lasten kanssa.
Itse alan kyllästyä mieheen, harmi vaan kun hän tulee niin hyvin lasten kanssa toimeen.

 

[sara]

Minkä takia kirjoitit nimesi ja päivämäärän sekä kellonajan viestiin? nauratti....

 

[Karri]

Kuka kirjoitti ja mitä?., olisin kiinostunut,ku ihan pihalla tästä sivustosta

 

[Karri]

Ja sun mielestä kaikki tekee niin?

 

[Karri]

Jos ei ole valmis siihen et kaikki puhaltaa samaan hiileen,niin onks kaikki ok?

 

[Karri]

Kyl sellaisia miehiä on ja tiedän ainakin yhden.. Minä itse.. Jos ei äidin kanssa tule juttuun,niin ei tarkoita,et ei niitä lapsia pitäisi niin omina,ku se siinä ja missään tilanteessa on mahd.. En voi saada omia lapsia

 

[Karri]

Jos ei ole valmis siihen et kaikki puhaltaa samaan hiileen,niin onks kaikki ok?

 

[Karri]

Jos ei ole valmis siihen et kaikki puhaltaa samaan hiileen,niin onks kaikki ok?

 

[Karri]

Jos ei ole valmis siihen et kaikki puhaltaa samaan hiileen,niin onks kaikki ok?

 

[Karri]

Jos ei ole valmis siihen et kaikki puhaltaa samaan hiileen,niin onks kaikki ok?

 

[Dargnes]

Jokainen taaplaa tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan.
Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kavereita. On minua joskus joku kaveri opettanut. On toiminut hyvin, kun on tullut tilanne, että on koittanut tehdä asiat helpoksi kaikille osapuolille, mutta homma ei vaan lähde toimimaan. Pitää vain sitten tehdä asiat puhumalla selviksi asianomaisen kanssa. Sieto väleissä pitäisi pystyä molempien olemaan. Jos ei hommat sittenkään toimi millään tavalla, niin on mietittävä mikä on itselleen tärkeintä ja perheelle paras

 

[kukkis]

Hei!

Itse olin samassa tilanteessa viisi vuotta sitten. tyttö oli tuolloin kylläkin vasta vajaa 10v. Olin seurustellut jo muutaman kuukauden tiiviisti ja pyhät lähestyivät. Joulun olimme vielä erossa , mutta uuden vuoden halusin viettää yhdessä. Jännitin tapaamista kovin, koska rakastin/rakastan molempia..

Uui vuosi oli itseasiassa hyvä ajankohta ensi tapaamiselle.. Mies tuli ison rakettipaketin kanssa(pisteet kotiin heti), oli hyvää ruokaa ja pelasimme lautapeliä, missä sopivasti pääsi tutustelemaan.

Ihana mies, lapsi ja mies tulevat erittäin hyvin toimeen vieläkin, murkkuiän kuohunnasta huolimatta.

Tsemppiä Sinulle! Luulenpa, että meille äideille lapset ovat niin tärkeitä, että mies saa kenkää, ellei hän lapsia hyväksy..

 

[Elina]

Hei kukkis!
Mukava kuulla että teillä on sujunut hyvin.
Niin toivon että meilläkin menee. Jotain toimintaa varmaan tarvitsee suunnitella tuohon ensitapaamiseen ettei mene ihan jännittämiseksi kokonaan. Pidän tästä miehestä todella paljon ja toivon että lapsetkin pitävät. Olisi niin mukavaa kun olisi kokonainen perhe.

 

[Sanna28]

Tuon ikäiset lapset kyllä hyväksyvät, jos heistä tuntuu että mies on hyvä sinulle.

Itse olin muistaakseni 15-vuotias ja pikkuveljeni 13 kun äitini toi nykyisen miehensä näytille ja heti meni kaikki hyvin, alusta alkaen. Molemmat tykättiin hänestä, koska tiesimme hänen olevan mukava ja hyvä äidille. Aikaisemmissa äidin poikakavereissa oli sellaisiakin joista emme yhtään tykänneet ja myöhemmin mies sitten osoittautuikin ... no ei äitini arvoiseksi. Luota siis lastesi arvostelukykyyn. He kyllä tietävät.

 

[mies]

Kukkiksella oli hyvä ohje.

Muista , että lasten seuraan ei kannata itseään tyrkyttää, vaan lapset määräävät milloin he ovat valmiita tulemaan lähelle. Kun lapset näkevät teidän viihtyvän yhdessä, niin pikku hiljaa he vapaaehtoisesti lähestyvät. Jos he haluavat pelata yhdessä , niin se on ok, pakottaa ei saa.
Onnea.

 

[Nasu]

Elina Hei!
Sun lapset ovat jo tosi isoja, lähes/jo täysi-ikäisiä.
Oletko kysynyt heiltä mitä he ajattelevat tapaamisesta?
Voisin kuvitella, että tapaaminen olisi vaivatonta, kun tuon ikäisistä lapsista on jo kyse.

10v. sitten tapasin nykyisen mieheni. Olin silloin 7v.pojan yh.
Miehelläni ei ollut omia lapsia. Tapailimme pitkään vain kahdestaan, silloin kun poika oli isällään. Jossain vaiheessa mies tuli kahville, mutta lähti aina kotiinsa yöksi. Mies ja poika tulivat tutuiksi ja ystävystyivät. Jossain vaiheessa poika itse kysyi mieheltä jäisikö tämä meille yöksi?

Nyt olemme asuneet reilut 2vuotta samankaton alla ja 15v. poikani ja mieheni tulevat hyvin toimeen ja ovat kuin kaverukset, käyvät yhdessä lätkämatseissa jne. Tsemppiä sulle! Sulla on jo isot lapset.

 

[Nainen idästä]

Seurustelin 11 kk miehen kanssa,jolla ei omia lapsia.Itselläni kolme kouluikäistä. Alku oli lasten puolelta tosi hankala.Parisuhde oli ihana.Syksyllä alkoi kokonaisuuskin pelata lasten suht pikkuhiljaa paremmin. Oli hurjan hyvä olla.Pieniä arjen vastoinkäymisiä.Kaksinolo väheni, mutta kohta oltaisiin saatu laatuaikaa puhua ja olla kahden. Joulu ja ensi v kesään asti oli hyvät ja realistiset suunnitelmat. Kaik näytti olevan ok.Eilen mies jätti meidät. Ja suru on suuri. Pettämistä ei ollut. Kyse oli siitä, että perhearki oli sittenkin liikaa hänelle. Olisin ollut valmis mihin vain.Rakkaus tuntui käsinkosketeltavalta, ja luottamus. Mutta hän jätti. En vain käsitä tätä. Lapsia ihmetyttää myös, ja jo nyt heilläkin on ikävä. Sanat loppuvat, on niin surullinen olo.

 

[jm]

jos ei jätkä hyväksy tuon ajan jälkeen...anna kenkää. itse tutustuin ""puolisoni"" lapsiin samana iltana. ei ongelmia.