voi kuinka tuttua
Täällä sama juttu. Mikään huippusosiaalinen en ole koskaan ollut, mutta kavereita ja muutama ystäväkin on aina ollut ja yhteyttä ollaan pidetty. Nyt viimeisen vuoden aikana oikeastaan juuri kukaan ei ota yhteyttä. Tänään viimeksi mietin, että milloinkahan viimeksi joku on lähettänyt mulle edes tekstarin, saati sitten oikein sähköpostia tai soitellut... Paljon käymme lasten kanssa kerhoissa jne., mutta en oikein sielläkään saa mitään kaveriverkostoa luotua, juttuseuraa kyllä piisaa jos itse vaan on aktiivinen osallistumaan keskusteluihin.
Yksi hyvä ystävä sentään on jäljellä, mutta jotenkin hänenkin kanssaan on yhteydenpito hiipunut. Vieläpä niin jännä juttu, että kun hän on nyt raskaana, odottaa esikoistaan, ei hänestä ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään, ellen sitten itse soita hänelle. Nyt kun meillä vihdoin olisi jossain määrin samanlainen elämäntilanne pitkästä aikaa...
No jaa, kyllä tähän yksinäisyyteen jotenkin on jo turtunut. Harmittaahan se välillä, mutta yritän sitten keskittyä perheeseeni ja muuhun sellaiseen, josta saan iloa ja virtaa.
Yksi hyvä ystävä sentään on jäljellä, mutta jotenkin hänenkin kanssaan on yhteydenpito hiipunut. Vieläpä niin jännä juttu, että kun hän on nyt raskaana, odottaa esikoistaan, ei hänestä ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään, ellen sitten itse soita hänelle. Nyt kun meillä vihdoin olisi jossain määrin samanlainen elämäntilanne pitkästä aikaa...
No jaa, kyllä tähän yksinäisyyteen jotenkin on jo turtunut. Harmittaahan se välillä, mutta yritän sitten keskittyä perheeseeni ja muuhun sellaiseen, josta saan iloa ja virtaa.