Lapset tuli,kaverit meni. Muita yksinäisiä?

  • Viestiketjun aloittaja "yksinäinen"
  • Ensimmäinen viesti
voi kuinka tuttua
Täällä sama juttu. Mikään huippusosiaalinen en ole koskaan ollut, mutta kavereita ja muutama ystäväkin on aina ollut ja yhteyttä ollaan pidetty. Nyt viimeisen vuoden aikana oikeastaan juuri kukaan ei ota yhteyttä. Tänään viimeksi mietin, että milloinkahan viimeksi joku on lähettänyt mulle edes tekstarin, saati sitten oikein sähköpostia tai soitellut... Paljon käymme lasten kanssa kerhoissa jne., mutta en oikein sielläkään saa mitään kaveriverkostoa luotua, juttuseuraa kyllä piisaa jos itse vaan on aktiivinen osallistumaan keskusteluihin.

Yksi hyvä ystävä sentään on jäljellä, mutta jotenkin hänenkin kanssaan on yhteydenpito hiipunut. Vieläpä niin jännä juttu, että kun hän on nyt raskaana, odottaa esikoistaan, ei hänestä ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään, ellen sitten itse soita hänelle. Nyt kun meillä vihdoin olisi jossain määrin samanlainen elämäntilanne pitkästä aikaa...

No jaa, kyllä tähän yksinäisyyteen jotenkin on jo turtunut. Harmittaahan se välillä, mutta yritän sitten keskittyä perheeseeni ja muuhun sellaiseen, josta saan iloa ja virtaa.
 
"vieras"
No mulle on kyllä käynyt niin päin, että kaikki mun kaverit on lisääntyneet paitsi minä. Jos niitä kysyy jonnekin, ei ne pääse. Voisin mennä kylään, mutta ei ne kutsu eikä ne koskaan soita mulle. En viitsi soitella aina itse, koska tulee sellainen olo, että olen tunkeutuja. Mutta nyt olen ainoa lapseton pienessä kaveripiirissäni. Asun lisäksi yksin ja teen töitä kotoa. Joskus menee siis päiviä, että en edes puhu toiselle ihmiselle. Onneksi suhteet omaan perheeseen on lämpimät, muuten olisin todella yksinäinen. Olen joskus ollut nykyistäkin vielä paljon yksinäisempi, joten ei millään pahalla, mutta musta tuntuu, että suurin osa teistä ei tiedä oikeasta yksinäisyydestä mitään.
 

Yhteistyössä