Lapset nuorena vs. vanhana. Pohdiskelua

Sehän nyt riippuu ihan siitä, miten elämä menee. Vuodet ei paljoa kerro siitä, miten paljon on elämää nähnyt ja kokenut. Yksi elää pikkukylässä 40 vuotta ja toinen on kokenut elämän kääntöpuolta, matkustellut ja tehnyt vaikka mitän 20-vuotiaana. Mulle oli sopiva ikä 26-31v.

Vanhoilla päivillä en haluaisi saada ainokaista, aika paljon näkee ylisuojeltuja lapsia tällaisilla pareilla. Ei voi tietenkään yleistää.

 

Minä olen ainakin valinnut vaihtoehdon X, vaikka sitä ei tässä listassa olekaan. Ekan sain 21 vuotiaana, sit viimesen 36 vuotiaana... ja ammatit opiskelin siinä samalla. Elämää olen kans pystynyt elämään ihan koko aika... täysillä

 

Minä olen ainakin valinnut vaihtoehdon X, vaikka sitä ei tässä listassa olekaan. Ekan sain 21 vuotiaana, sit viimesen 36 vuotiaana... ja ammatit opiskelin siinä samalla. Elämää olen kans pystynyt elämään ihan koko aika... täysillä

Meilkein kuin minulla, esikoisen sain 21 vuotiaana, kuopuksen 35-v.
Samallahan tässä on töissä käyty kun äitiyslomalta ollaan päästy, maitotliallisia kun olemme.
Elämäähän sitä eletään vaikka lapset oliskin pieniä.

 

Vanhuuden kannalta lapset kannattaisi saada joskus 40v.
Kun on itse 80-90-vuotias, niin lapsi olisi vireä 4-5-kymppinen josta olisi paljon apua. Teiniäidin lapset ovat silloin luultavasti jo kuolleita ja kuopattuja, varsinkin jos ovat poikia.
Luultavasti nuorena lapsensa tehnyt saa käydä itse katsomassa lapsiaan vanhainkodissa tai haudalla.

 

Tuota kolmekymppisyyttä mäkin odotan mielenkiinnolla. Tällä hetkellä (25 v.) ei tod. kiinnosta mikään perheen perustaminen. Tuntuu, että omakin elämä on vielä kesken ja suunta hakusessa, niin en halua tähän mitään rasitteita enää lisäksi.

Nelikymppisenä esikoinen taas tuntuu "liian" vanhalta - jaksaako sitä enää niitä yövalvomisia, olen jo nytkin tarkka siitä, että saan uneni nukuttua rauhassa ilman häiriöitä.

Nähtäväksi jää, tuleeko niitä lapsia ikinä.

Miksi sinä oot sitten lapsipalstoilla roikkumassa? Pakko kysyä, koska ns. harmaana sun nimellä on usein juttua. Vai onko vain eri ihminen? Siis en kysy tätä negatiivisesti, vaan mielenkiinnosta =)

 

Vanhuuden kannalta lapset kannattaisi saada joskus 40v.
Kun on itse 80-90-vuotias, niin lapsi olisi vireä 4-5-kymppinen josta olisi paljon apua. Teiniäidin lapset ovat silloin luultavasti jo kuolleita ja kuopattuja, varsinkin jos ovat poikia.
Luultavasti nuorena lapsensa tehnyt saa käydä itse katsomassa lapsiaan vanhainkodissa tai haudalla.

Jos vaan elää itse sinne asti Aika moni kupsahtaa jo keski-ikäisenä, vaikka elinikäennuste onkin noussut. Minulla esim. niin päin, että tervettä elämää viettäneet 50v. vanhemmat kuolivat ja minä hoidin parikymppisenä. Lapsia en alkaisi tekemään enää 40-vuotiaana, mutta se on vain oma ratkaisuni.

 

Tuota kolmekymppisyyttä mäkin odotan mielenkiinnolla. Tällä hetkellä (25 v.) ei tod. kiinnosta mikään perheen perustaminen. Tuntuu, että omakin elämä on vielä kesken ja suunta hakusessa, niin en halua tähän mitään rasitteita enää lisäksi.

Nelikymppisenä esikoinen taas tuntuu "liian" vanhalta - jaksaako sitä enää niitä yövalvomisia, olen jo nytkin tarkka siitä, että saan uneni nukuttua rauhassa ilman häiriöitä.

Nähtäväksi jää, tuleeko niitä lapsia ikinä.

Mitä vittua teet kaksplussalla???

Miksi hän ei saisi olla??

No onhan se vähän erikoista, jos perheen perustaminen ei pätkääkään kiinnosta =)

En ite huomannutkaan ,että tätä olikin jo kysytty.

 

Jos vaan elää itse sinne asti Aika moni kupsahtaa jo keski-ikäisenä, vaikka elinikäennuste onkin noussut. Minulla esim. niin päin, että tervettä elämää viettäneet 50v. vanhemmat kuolivat ja minä hoidin parikymppisenä. Lapsia en alkaisi tekemään enää 40-vuotiaana, mutta se on vain oma ratkaisuni.

No mun äidin äiti (mummini) on kohta 100v, että siltä pohjalta.
Onneksi mulla on tytär. Noi ikägeenithän polveutuu äidiltä tyttärelle.
Mutta mun likka on kyllä jo 7kymppinen kun mä olen 100v.. tai nuorihan se sit vielä on ja käy mua taajaan ulkoiluttamassa.

Ei vais, ei parane retostella liikaa ettei tapahdu mitään kamalaa. Koputan puuta. :xmas:

 

Tuota kolmekymppisyyttä mäkin odotan mielenkiinnolla. Tällä hetkellä (25 v.) ei tod. kiinnosta mikään perheen perustaminen. Tuntuu, että omakin elämä on vielä kesken ja suunta hakusessa, niin en halua tähän mitään rasitteita enää lisäksi.

Nelikymppisenä esikoinen taas tuntuu "liian" vanhalta - jaksaako sitä enää niitä yövalvomisia, olen jo nytkin tarkka siitä, että saan uneni nukuttua rauhassa ilman häiriöitä.

Nähtäväksi jää, tuleeko niitä lapsia ikinä.

Mitä vittua teet kaksplussalla???

No haloo? Olisinko kenties täällä keskustelupalstalla? Läheskään kaikki ketjut eivät liity vauvoihin/lapsiin. Olen täällä ihmisten takia, ....idiootti.

No mut pääasiassa kaikki liittyy jollain tapaa lapsiin. Entä jonkin harrasteen keskustelupalstat tai suomi24? =) Niitäkin löytyy.

TAidat ehkä jollain tapaa kuitenkin olla kiinnostunut siitä perheen perustamisesta. En ite nimettäin ennen kiinnostusta edes tutustunut kaksplussiin jne, en osannut edes nimetä kaikkia lapsiaiheisia lehtiä tms. Ei olisi tullut mieleenkään eksyä tänne. MIten muuten eksyit sitten tänne?

Mulla itellä on sellainen mielipide, et lapset ois hyvä sillon kun on siihen valmis. Ehklä niihin ei koskaan ole valmis, mutta että on oikeesti sen verran fiksu ,että klaaraa sen homman. Toiset ovat sitä ihan tosissaan jo 18-vuotiaana ja toiset eivät koskaan. Tää ei ole varsinaisesti ikäkysymys -tietyissä rajoissa. Ja tietyt rajat ovat toki tyyliä 16-vuotias (joka on mielestä turhan nuori äidiksi) ja toisaalta sit..noh, turha sitä on lapsia yrittää, jos on ikä tullut jo esteeksi ja vaihdevuodet päällä. En minä oikein osaa sanoa, mikä ikä kullekin sopii lapsien yrittämiseen ja saamiseen mahd. Joillekin toivon, ettei tule koskaan lapsia..ovat sen verran lapsellisia ja sitoutumiskyvyttömiä vielä reippaasti yli 30-vuotiainakin. Meillä taas aloitetaan yritys, kun mulla on ikää melkein 25. Olisin ollut valmis vanhemmaksi ihan hyvin jo aiemminkin, mutta ei tässä mun mielestä mitään vikaa ole. Jos lapsi ei meinaa tulla, niin on ainakin aikaa keksiä muitakin ratkaisuja sitten.

Meillä kaikilla kun se eläminen tarkoittaa eri asioita. Toisilla se on pienen ihmeen seuraamista ihmiseksi, toiselle se on se ryyppääminen ja jokaisen vastaan tulevan naiminen ja toisella matkustelu. Joten ei voi mennä sanomaan ja vertailemaan, onko toisella tarpeeksi elämänkokemusta. Joillakin elämää saattaa siivittää ikävätkin elämänkokemukset, jotka muokkaavat aika paljon ihmistä..ja yleensä siihen kypsempään suuntaan.

 

Vanhuuden kannalta lapset kannattaisi saada joskus 40v.
Kun on itse 80-90-vuotias, niin lapsi olisi vireä 4-5-kymppinen josta olisi paljon apua. Teiniäidin lapset ovat silloin luultavasti jo kuolleita ja kuopattuja, varsinkin jos ovat poikia.
Luultavasti nuorena lapsensa tehnyt saa käydä itse katsomassa lapsiaan vanhainkodissa tai haudalla.

Saiskos jostain tutkimustuloksia tähän? =) Kun en tiedä yhtään tapausta.

Pojat ovat aina riskialttiimpia, se on ihan yks lysti onko äiti 20 vai 40. Ilmeisesti viittaat siihen, että teiniäiti tai nuori äiti (20-vuotiashan ei muuten ole enää teini eli ei koske tätä threadia) olisi huonompi äiti? Antaisi lasten juosta vapaammin? En tätäkään jaksa uskoa, ainakin mitä itse olen nähnyt. Onhan sitä ennenki tehty lapset nuorina ja ainakin mulla on vielä vanhemmat elossa ja monella muullakin..ei meitä muuten ois muuten olemassa

Ite oon sitä mieltä, et kyllä ne lapset kannattaa suht ajoissa tehdä. Monet ovat jo 50senä huonokuntoisia, selkä vaivaa ja polvet ym. Joillakin se alkaa joa aiemmin. Oikeesit, me ihmiset ikäännytään. Ei sillon ole ehklä mielekästä hoitaa suhteellisen pieniä lapsia tai ees 10-vuotiaita. Parempi ois, et olisivat jo sillon vähän vanhempia.

Mutta ite liputan sen puolesta, ettei kannata liikaa suunnitella. Koska jos oot just sopivan ikäinen omasta mielestäsi, on ammatti, vakkarityöpaikka, lainalla ostettu talo ja avioliitto..niin ei se takaa, että niitä lapsia saadaan..ei se takaa, etteikö tulisi irtisanotuksi..eikä se takaa, että parisuhde kestää tai pitää työpaikastaan..elämä on täynnä arvoituksia =)

Ja lapsien kanssa eläminen on elämistä. Ei se ole sitä, että oma elämä on offilla sen aikaa. Sitten o npahasti vikaa, jos näin ajattelee.

 

Mä sain esikoiseni 31-vuotiaana, ja mulle tämä oli just paras mahdollinen ikä saada lapsi. Olen ehtinyt opiskella ja valmistua, elää "villiä" opiskelijaelämää, saada vakituisen työpaikan, mennä naimisiin jne. Jollekin paras ikä on parikymppisenä, ja mun mielestä se on ihan ookoo, koska kukin tavallaan. Itse en kuitenkaan olisi voinut kuvitellakaan tulevani äidiksi kaksikymppisenä.

 

tjaalle vastaan..


En tarkottanut mitään sellasta että nuorten äitien lapset kuolis koska niitä on kaltoinkohdeltu , vaan ihan ihmisikää.
Jos saat 20vuotiaana poikalapsen, se poika on kuollut jo kun itse olet 80v, se on ihan selvä. Miehet ei elä vanhoiksi, vaikka olisivatkin kilttejä ja eläisivät mallikkaasti. (No muutamia poikkeuksia toki on, mutta ei nyt mennä siihen).
Jos taas saat sen pojan 40vuotiaana, voi ollakin että se on elossa vielä kun olet 80v. Toki paljon parempi saada tytär, mutta kaikillehan ei sitä onnea suoda.

Ihanhan näitä voi järjellä ajatella.
kuka lapsia nuorena tarttee mihinkään. Vanhanahan me niitä tarvitsemme!