V
väsynyt
Vieras
asiahan on näin että käyn töissä, aamulla jo viiden jälestä herätys, ja ihan sen taki lähdinkin että saan hetken aikaa olla rauhassa.
meillä 2 vuotias mulla-ei-ole-korvia-silloin-kun-kielletään-ja-teen-mitä-huvittaa ihanuus ja vuoden ikänen huutaja.
mä en saa olla hetkeäkään rauhassa, tulen töistä kotiin kun lapset alkaa syömään aamupuuroa, mieheni tulee töistä kun lapset syövät iltapuuroa. joudun koko helvetin päivän kuunteleen näiden "söpöläisten" huutoa ja meuhkaamista. nuorimmaista joutuu koko ajan pitään sylissä, ei viihdy lattialla, leikeissä tms ja ku ees ajattelen että laskisin lapsen maahan, heti alkaa huuto. ja jos sattuu että se viihtyy lattialla niin jos minä käväsen vaikka vessassa, toisessa huoneessa ym nii siitä alkaa huuto. kerran se alko karjumaan siitä ku nousin sohvalta, otin kaukosäätimen ja menin takas istumaan. mä en saa tehtyä ruokaa, en saa siivottua, pyykättyä tai tehtyä muitakaan kotihommia koska en jaksa kannella tuota sitä aikaa.
ja sitten tämä vanhempi, kiusaa pikkusiskoaan, tekee ilkeyttä, kiipeilee keittiön pöydille, kirjahyllyyn, jos ei pääse ulos alkaa karjumaan ja sen jälkeen hänellä koko päivä perseestä, eikä varmasti kuule jos sille sanoo ei!
nuorimmaisen kohdalla ei auta ollaanko sisällä, ulkona vai kylässa. vanhemman kohdalla käy niin että jos ollaan kyläilemässa niin kotiin saavuttua alkaa mahoton reuhaaminen.
mä oon niin perkeleen väsyny. aamusta iltaan kiukuttelua. mies on aina töissä. mun pitäis tehä kai8kki. ja jos en oo joku päivä imuroinu (meillä on imuroitava joka päivä) niin se alkaa sitte nariseen että miksi en oo tehny sitä ja tätä ja tee tytöille iltapuurot, vaiha yökkärit, syötä ne, anna maitoa, nukuta tee sitä tee tätä. ja jos sanon että en jaksa nii siitä se riemu vasta repiää. saan kuulla sen että mä en tee ikinä mitää!
olen kyllä puhunu tästä mieheni kanssa ja se kyllä tietää että noilla tytöillä on luonnetta. vaikka mä kuinka puhuisin, ei se auta. synnyttämässäkin kun olin niin isosisko oli sen koko ajan mummolassa vaikka miehelläni oli sillon vapaata töistä. mieheni ei ikinä tulis pärjäämään noiden lasten kans kahdestaan kahta päivää!!
välillä itkettää niin paljon ku oon niin väsyny.
pitäis käydä kahviaki hakemassa tuolta keittiöstä. alkaakohan tuo tyttö huutamaan... noh, tarviiko tuota ees miettiä, tietäähään sen miten siinä käy!
Vanhemman kanssa ei sinällään mitään ongelmaa paitsi nämä perinteiset uhmakohtaukset..Oon vaan niin kyrsiintyny ja pelottaa aatella et joudun vielä vuoden päivät täällä kotona tätä hulluutta kestämään..
