Riekaleina :/

[Tyhjää]

Miten tämä elämäni on tällaiseksi mennyt.. ilottomaksi..

mies istuu koneella pelaamassa kaikki päivät. heti aamulla herätessään ja illalla/yöllä muun perheen ollessa jo nukkumassa,pelaa vielä koneella.
tätä jatkunut kuukausia ja alkaa mitta olemaan täynnä! Ei ole sellainen isä joka touhuaisi lasten kanssa,enemmänkin menettää hermot heihin tämän tästä. pikkuasioitakin alkaa räyhäämään, puhuu lapsille tyyliin "eikö sulla päässä sen vertaa raksuta..?!" tms.

tuntuu että meidän elämä kapenee ja kapenee,ei ole oikein ystäviä eikä ketään kelle mennä tai vaihtaa kuulumisia.. mulla nyt sentään on muutama kaveri/ystävä,mä en selviä järjissäni jos ei mulla ole sosiaaalisia kontakteja. mies ei vaan tee asian eteen mitään jotta edes saisi kavereita.välillä tuntuu että me minä ja lapset ollaan suurinopiirtein rasite hälle, sen verran tuskastuneena tuntuu välillä olevan. Hakee asioihin lähes aina syyllistä, eli syyllistää minua jos jokin asia menee pieleen tms. En halua että lapset saa käsityksen että elämä on synkkää ja yksinäistä,näköalatonta.. selviämistä sitä se meillä tuntuu nykyään olevan,selviämistä seuraavaan päivään. ongelmia on paljon,huolia ja murheita,stressiä.. voimavarat vähissä eikä oikein ketään joka pystyisi auttamaan.

Selkesti voi mies itse huonosti,ei kai muuten käyttäytyisi noin ja "pakenisi" todellisuutta pelin maailmaan..

Mä tunnen olevani niin kamalan yksin tässä parisuhteessa ja ollaan niin kovin erinlaisia. mä kaipaan tosi paljon oikeaa yhteistä parisuhdetta, jossa asiat jaetaan ja tuetaan ja rakastetaan toinen toista. tehdään asioita yhdessä. kyyneleet nousee väkisin silmiin kun näen onnellisia pareja jotka osoittavat hellyyttä toisilleen,tai lukiessani sellaisista.mä olen jotenkin niin särkynyt sisältä näiden aviolittovuosien aikana. en haluaisi hajottaa perhettä,mutta toisaalta en tiedä kuinka kauan jaksan näinkään. olen niin onneton,enkä oikein näe ulospääsyä. välistä tulee tosi synkkiä ajatuksia,miten päästä pois :'(

 

[Arwen Undomiel]

Mulla myös mies pakenee pelien maailmaan mutta ollaan vedetty selkeet rajat että vasta sitten omalla ajalla eli kun lapset on saatu nukkumaan yms. Istuu sitten kaikki illat koneella luurit päässä.

Meillä kyllä tosi haastava tilanne mun sairauden takia etten yhtään syyllistä, saahan hän itse päättää mitä vapaa-ajallaan tekee kunhan se ei meitä mitenkään vahingoita.

 

[kokemusta]

Meillä oli juuri samanlaista, monta vuotta. mies istui koneella tai kuorsasi sohvalla kun ei nukuttu aikoihin. Mistään ei kommunikoitu muuten kuin riitelemällä, tai ei ollenkaan.Lopulta ei ollut muita vaihtoehtoja kuin erota. Kaikki tuntui silloin ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta lopulta siitä selvisin jotenkin, mielialalääkityksen turvin raahauduin päivästä toiseen. Ota yhteys säkin lääkäriin ja pyydä lääkitystä, että jaksaisit paremmin. Ja soita aika vaikka perheasianneuvotteluun

 

[kokemusta]

Siis ei nukuttu aikoihin yhdessä. Lapset muuten soputuu helposti uusiin tilanteisiin, vaikka sitä itsekin pelkäsin aluksi niin menevät ihan mielellään välillä isänsä luo. Parasta on ettei tarvitse elää painostavassa ilmapiirissä

 

[Jarnuska]

Meilläkin mies pelaa paljon, välillä liikaakin. Mutta pakenemista sekin on, on valtavien paineiden alla, minä vs vanhempansa. En itsekään ole mikään enkeli, kaukana siitä, mutta on viimeisen 6kk aikana kuullut vanhemmistaan sellaisia juttuja että vähemmästäkin tarvitsee pakotien.

Jokainen pakenee tavallaan, toinen uppoutuu perhe-elämään, toinen pelien maailmaan, kolmas puuduttaa olonsa viinalla. Sinuna istuisin nyt miehen kanssa samaan pöytään ja puhuisin. Ei syyllistämällä eikä haukkumalla vaan ihan vaan puhumalla yrittäisin selvittää että mikä nyt on? Harva hc-pelaaja pelaa ainoastaan siksi että se peli on niin helvetin hyvä. (Pelata voi kyllä, mutta jos pelaaminen tulee elämisen edelle on jossain vikaa.)

 

[Tyhjää]

Siis ei nukuttu aikoihin yhdessä. Lapset muuten soputuu helposti uusiin tilanteisiin, vaikka sitä itsekin pelkäsin aluksi niin menevät ihan mielellään välillä isänsä luo. Parasta on ettei tarvitse elää painostavassa ilmapiirissä

me oltiin kolmisen vuotta sitten asumuserossa (minun päätös) mutta se oli hirveän raskasta. minä yksin 3 pienen lapsen kanssa, ei tukiverkkoa, ainoa apu minkä avulla selvisin jotenkin oli se että sai kerran vkossa kodinhoitajan. mies oli aika hirveä mua kohtaan silloin,oli niin vihainen mulle kun tein sellaisen päätöksen ei suostunut ottamaan edes lapsia, joten en saanut yhtään vapaahetkeä.jotenkin vaan jaksoin,kun pakko oli. mutta siitä nautin kun sain olla omassa kotona "rauhassa". mies syyllisti tosi paljon mua,ei maksanut elareita niinkuin piti, mä olen helppo säälimään ihmisiä joten hän käytti sääliäni hyväksi.. valitti kuinka hällä oli tiukkaa taloudellisesti yms.

 

[MeaMansikka]

Mitä pelejä teidän äijät pelaa? Täällä myös yksi pelimiehen vaimokki. Pitäis mammaporukalla laittaa vihaista viestiä sinne pelitehtaille että nyt jukolauta.

 

["vieras"]

Mies ei pelaa, mutta aika kuluu muuten tv:n ja tietokoneen ääressä, ja mies on jatkuvasti poissaoleva.

 

[juuri eronnut]

eipä hyvältä kuulosta..mutta en nyt neuvo tekemään mitään, kyllä itse tiedät, sitten kun se mitta tulee täyteen, niin kävi mullekin. Tuntemukses kuulostaa ihan samalta, kun omani vielä hetki sitten, tosin syy ei ollut pelaamisessa. minkä ikäinen mies on? toi teijän koe-ero käyttäytyminen oli kyl tosi lapsellista ja manipuloivaa mun mielestä.

Itsekin niinä vuosina, kun eroa harkitsin, niin usein toi totaalinen yksinjääminen lasten kanssa pelotti ja sai jatkamaan vanhassa. Meillä olikin välillä sellasia jaksoja, kun äijä lähti litomaan päiväkausiksi mielenosoitukseksi, ja sillon tuli niitä ajatuksia, etten kestä yksin lasten kanssa. Mutta lopulta kun se oma olo kasvaa niin pahaksi, niin se yksinolo lasten kanssa ei enää oo niin pelottava vaihtoehto, kun sen suhteen jatkuminen. Mulla on nyt ainakin paljon parempi olla, vaikka tää uus kuvio ei ole viel asettunut uomiinsa, enkä edes tiedä, tuleeko se asettumaan normaaliksi, ainakin just nyt tuntuu, että totaaliyh musta varmaan tulee, mut tulkoon sitte. Tsemppiä sinne

 

[Tyhjää]

eipä hyvältä kuulosta..mutta en nyt neuvo tekemään mitään, kyllä itse tiedät, sitten kun se mitta tulee täyteen, niin kävi mullekin. Tuntemukses kuulostaa ihan samalta, kun omani vielä hetki sitten, tosin syy ei ollut pelaamisessa. minkä ikäinen mies on? toi teijän koe-ero käyttäytyminen oli kyl tosi lapsellista ja manipuloivaa mun mielestä.

Itsekin niinä vuosina, kun eroa harkitsin, niin usein toi totaalinen yksinjääminen lasten kanssa pelotti ja sai jatkamaan vanhassa. Meillä olikin välillä sellasia jaksoja, kun äijä lähti litomaan päiväkausiksi mielenosoitukseksi, ja sillon tuli niitä ajatuksia, etten kestä yksin lasten kanssa. Mutta lopulta kun se oma olo kasvaa niin pahaksi, niin se yksinolo lasten kanssa ei enää oo niin pelottava vaihtoehto, kun sen suhteen jatkuminen. Mulla on nyt ainakin paljon parempi olla, vaikka tää uus kuvio ei ole viel asettunut uomiinsa, enkä edes tiedä, tuleeko se asettumaan normaaliksi, ainakin just nyt tuntuu, että totaaliyh musta varmaan tulee, mut tulkoon sitte. Tsemppiä sinne

mun mies on myös "taitava" osoittamaan mieltään. . :/ mulle voi kyllä puhua miten vaan mutta nyt kun olen opetellut sanomaan suoremmin asioista,mies ottaa nokkiinsa.Lasten hyvinvointahan tässä on huolenaiheena eniten, mutta onhan se myös niin että jos minä (tai molemmat vanhemmat) voi huonosti,ei lapsetkaan voi hyvin

Tsemppiä sullekin valtavasti!

 

["jaahas"]

oletko perehtynyt siihen, mitä addiktioista tiedetään? Ettet turhaan yritä keksiä pyörää uudelleen? Kun asiasta voisi sanoa niin paljon, mutta se kaikki on sanottu moneen kertaan aiemminkin.